Joulu joulupäivänä

Tänä vuonna joulu oli erilainen kuin koskaan aiemmin. Joskus jossain jo kerroinkin, että oli isän vuoro viettää joulu poikien kanssa. Niin se meni. Ja koko ajan oli suunniteltu, että me vietetään joulua sitten joulupäivänä, kun pojat palaavat kotiin. Ja niin se meni sekin. Kuvia ei ole paljoa, ja laatukaan ei ole kummoinen. Tuli keskityttyä ihan johonkin muuhun.. Jännitin joulua todella paljon.Ajattelin, että joulu erossa pojista on ylitsepääsemätön, mutta ei se ollut. Jouluaaton jälkeiset päivät, jotka on saanut taas viettää poikasten kanssa, on korvanneet kyllä jouluaaton "menetyksen".

Pojat tuli joulupäivänä hyvissä ajoin aamupäivällä kotiin ja heti melkein jo ovelta P näki, että heidän kuusen alla oli kaksi pakettia. Yläkertaan ikikuusemme alle ei ole näköyhteyttä suoraan ovelta, eikä pojat huomanneet sen alle ilmestynyttä lahjakasaa vielä yläkertaankaan juostessaan. Niin olivat innoissaan uusista oman kuusen alla olevista paketeista paljastuneista Salama- ja Myrsky-pehmoleluistaan.

Kylmäsavulohta ja saaristolaisleipää. Nam!

Kun P vihdoin havahtui ja huomasi lahjakasan ja kauko-ohjattavan nosturin, ei mikään enää pidätellyt häntä. Nosturi oli pakko saada heti käyttöön. Myös A sai avata yhden lahjoistaan. Sovittiin, että loput avataan, kun Vaari tulee. Ja voi että sitä Vaaria odotettiin... Vaikka ei siinä oikeasti kovin kauaa mennytkään. Mutta tiedättehän te - odottavan aika on pitkä. Varsinkin odottavan lapsen. ❤️

Pakettien avaamisen jälkeen pojat puuhaili uusien lelujensa kanssa ja me Ässän kanssa laitettiin jouluruokia valmiiksi. En ottanut tänä vuonna minkäänlaista stressiä jouluruokien valmistamisesta. Tai en mä kyllä oikeastaan ota milloinkaan. Meillä syödään meidän tapaan ja, jos joku vieraista haluaa poikkeuksia, voi sen itse mukanaan tuoda. Kaikella rakkaudella. Meillä on omat perinteemme jouluruokien suhteen. 😊

Jälkiruoaksi tein tänä vuonna jouluisen porkkanakakun, jonka ohjeen bongasin Minishow-blogista. Äärettömän herkullista. Ja tarpeeksi makeaa - ei nimittäin tarvinnut montaa palaa syödä.

Siinä se sitten meni loppupäivä. Ähkystä selviytyessä, tautia vastaan taistellessa, poikasten kanssa puuhaillessa ja heidän ilosta ja riemustaan nauttiessa. Kyllä ne lapset vaan tekee joulun. ❤️

Sellainen oli meidän joulumme. Tai jatkuihan se vielä Tapaninakin. Vitsit, että nuo kaksi pyhää aaton jälkeen on ihan loistavuutta. Ei tarvitse säntäillä mihinkään. Saa vaan olla röhnöttää, vaikka koko päivän yökkäreissä herkutellen. Ah! 🙏🏽 ..vaikka onhan tässä tullut röhnöteltyä muutenkin..

Nyt nautitaankin sitten ihan erilaisissa tunnelmissa näistä vapaista poikasten kanssa, koska meillä alkaa päiväkodin auetessa arki ihan toden teolla. Miä palaan nimittäin työelämään. Ihanaa 😍 Siitä lisää joskus toiste. 

Mukavia viimeisiä vuoden 2017 päiviä. Otetaan näistä kaikki ilo irti.