June 14

Kyseisenä iltana menin miltei tuntemattoman miehen kanssa treffeille. Olimme tavanneet muutamaa päivää aiemmin ja vaihtaneet muutaman sanan. Olin etsinyt hänet Facebookista ja ilokseni huomannut meillä olevan muutama yhteinen ystävä. Halusin hieman selvittää miehen taustoja ja yhteisen ystävämme näyttäessä vihreää valoa, uskaltauduin treffeille miehen kanssa. Miehen luokse. Kyllä. Hänen kotiinsa. Onnekseni mies asui lähellä. Ei ollut pitkä matka. 

Treffit meni hyvin. Vietimme yhdessä viisituntisen, joka meni kuin siivillä. Miehen seurassa oli helppo hengittää. Hänen seurassaan oli hyvä ja turvallinen olla. Oli helppo jutella. Vaihdoimme kokemuksia ja ajatuksia elämästä. Koimme myös ensisuudelmamme. Muistan sen vieläkin. Ne huulet. Olin kuin sulaa vahaa. 

Siitä se alkoi. Yhteys, joka vain syvenee päivä päivältä. Yhteys, joka saa sisälläni aikaan jotain sellaista mitä kukaan koskaan aiemmin ei ole saanut. Yhteys ihmiseen, joka katsoo ja koskettaa minua niin kuin kukaan koskaan aiemmin ei ole katsonut eikä koskettanut. Tiedättekö sen katseen? Katseen, joka kertoo niin paljon. Tiedättekö sen kosketuksen? Kosketus, joka tuntuu varpaissa saakka. Ja voi, se katse ja se kosketus yhdessä. Olen sanaton. 

Olen rakastunut - tai siis me olemme. Me ❤️ Ihana sana!

Huokaus. 

Hymyilyttää.

Kaikessa superällöydessään - meijän Rakkauden kimppu 😍

P.s. Joku siellä ehkä miettii, missä me oikein tavattiin!? - No Tinderissä, tietty 😉