Kreetalla

Miä rakastuin Kreetaan - Plataniakseen ja Haniaan - siellä ensimmäistä kertaa käydessäni vuonna 2007. Eli 10 vuotta sitten. Muistaakseni se oli vuosi 2007. Paikka oli jotenkin niin ihana. Sopivanlainen. Ihana ilmasto, ihania ihmisiä, ihanaa ruokaa. Ihanaa, ihanaa, ihanaa. Kävin siellä toistamiseenkin. Vuonna 2009. Rakkaus vain syveni. Kuten mun blogia seuraavat tietävät, oltiin siellä poikien ja mun siskon kanssa kesäkuussa. Saatiin kahden viikon ajan nauttia siitä kaikesta ihanasta. Ja mehän nautittiin. Ei me mitään kummallista tehty. Nautittiin vaan. Eikä mitään vaan. Me todellakin nautittiin!

Kaksi viikkoa oltiin vaan. Ilman sen suurempia suunnitelmia. Tai olihan meillä niitäkin. Syödä, uida ja nukkua. Ilman liiallista kellon tuijottamista. Ja voi pojat, kun teki hyvää! Varsinkin tällaiselle natsi-mutsille, jollaisena itseäni melkolailla pidän. Rutiinien ja aikataulujen orjalle. Oon tietoisesti pyrkinyt eroon liiallisista ja turhista rutiineista ja aikatauluista. Opetellut relaamaan. Oon oppinutkin sitä aikalailla - harjoitus tekee mestarin. Ja tuo reissu sekä koko tää vapaa kesä muutenkin on kyllä tehnyt erittäin hyvää sen suhteen. Niin kuin muutenkin. Ilmat suosi. Hotelli oli upea. Ihmiset taas kerran ihania. Kaikki oli niin ihanaa, kun vaan toivoa voi.

Meidän reissu oli kaikinpuolin erittäin onnistunut, vaikka kaikkea pientä nyt sattui ja tapahtuikin. Tottakai tapahtui. Eihän siltä voi välttyä kotonakaan. Saati reissussa. Nahkaa grillattiin. Eviä kasvateltiin. Kiviä keräiltiin. Herkuteltiin. Käveltiin. Juostiin. Riideltiin. Halattiin. Pussattiin. Naurettiin ja itkettiin. Ihana reissu! Toissa aamuna muisteltiin reissua ja ollaan kyllä koko porukka valmiita uuteen. Ihan milloin vain!

Stay tuned - tuun kertomaan teille lisää meidän iki-ihanasta reissusta, kunhan saan kertomukseni sellaiseen muotoon, että siitä joku muukin jotain saa irti ;)