Ensimmäiset lapsivapaat

Pojat lähtivät torstaina iltapäivällä ensimmäistä kertaa isänsä kanssa yökyläilemään muuttomme jälkeen. Torstai-iltapäivän jälkeen kukaan ei ole tarvinnut minua. Kukaan ei ole vaatinut minulta mitään. Ei mitään. En ole joutunut toimimaan erotuomarina. Minun ei ole tarvinnut huolehtia mistään tai kenestäkään muusta kuin itsestäni.

Mitä olen tehnyt? Miten olen saanut ajan kulumaan? Olen tavannut ystäviä. Olen parantanut maailmaa. Olen siivonnut. Olen mietiskellyt sekä syntyjä syviä että ollut miettimättä yhtään mitään. Olen syönyt juuri sitä mitä minun on tehnyt mieli. Minun ei ole tarvinnut tehdä sitä salaa - olen voinut rauhassa antaa karkkipussin rapista. Olen kirjoittanut paljon. Olen rentoutunut. Olen hengittänyt. Olen keskittynyt vain ja ainoastaan itseeni. Omaan hyvinvointiini. Omiin mielitekoihini. Olen nauttinut hiljaisuudesta. Nauttinut lapsivapaasta. Nauttinut joutilaisuudesta.

Perjantaina aamulla kävin pitkällä kävelyllä kirpeässä pakkassäässä eskimoksi pukeutuneena. Tai siltä se tuntui. Ilma oli niin kylmä, että kävelyn lopussa kaulahuivi, ripset ja pipon alareunakin olivat jäähileiset. Ikuistin upeita maisemia paukkuvassa pakkasessa. Hengitin jäätävää ilmaa syvälle keuhkoihin. Se ei tuntunuta pahalta. Se tuntui hyvältä. Maailma näytti kauniilta. Kaikki oli jäässä. Syväjäässä. Paitsi mun sydän. Se tuntui sulavan lisää. Henkinen pahoinvointi syväjäädytti sydämeni, mutta nyt se on alkanut sulaa. Maailma näyttää viikko viikolta kauniimmalta. Mun on koko ajan helpompi hengittää.

Oma aika - lapsivapaa - on kallisarvoista ja siitä täytyy osata nauttia. Silloin voi ladata akkujaan ja puhua aikuisten juttuja ystävien ja läheisten kanssa. Voi katsoa asioita hieman erilaisesta näkökulmasta ja antaa tunteiden ja ajatusten tulla erilaialla. Erilaisella volyymilla. Kun ei tarvitse olla kenenkään saatavilla. On oikeasti aikaa syventyviä omaan itseensä. Se on tärkeää.

Mutta voi että miten mulla on jo ikävä poikasiani. Miten onnellinen olenkaan, että saan heidät tänään takaisin kotiin. Saan taas huolehtia heistä. Saan taas täyttää heidän tarpeitaan ja kuunnella heidän vaatimuksiaan. Joudun toimimaan taas heidän erotuomarinaan. Saan taas halata ja suukottaa maailman rakkaimpiani. Saan taas illalla lukea heille iltasadun ja peitellä heidät nukkumaan omiin sänkyihinsä. Heidän kotiinsa. Meidän kotiimme. <3