Mistä voimaa kulkea kohti parempaa huomista?

Mitä sä teet kun elämä potkii päähän ja on vaikea uskoa parempaan huomiseen (tai jopa parempaan ensi viikkoon)? Mistä sä saat voimaa? Mikä antaa sulle energiaa jaksaa?

Mulle ykkösjuttu on ehdottomasti mun omat pienet poikaset. Vaikka molemmilla on tällä hetkellä uhmaikä aikamoisena päällä, riittää päivässä myös hyviä hetkiä. Poikaset on ollu ihan normaalisti päiväkodissa, vaikka miä oonkin ollu kotona nyt jo useemman viikon. Vaikka he antavat mulle paljon voimaa ja toivoa tulevaisuuteen, on ollut todella tärkeää, että mulla on ollut aikaa olla myös ihan rauhassa. On ollut tilaa antaa tunteiden tulla ja mennä eikä ole välttämättä ollut joka päivä pakko tehdä mitään, jos ei ole jaksanut tai huvittanut. Aamut poikasten kanssa on olleet pääsääntöisesti ihania ja rauhallisia. Ei ole ollut kiire minnekään. On voitu ihan rauhassa katsoa aamupiirrettyjä ja syödä aamupalaa. Oon saanu aamuisin nuuskuttaa energiaa itseeni ihanista unenpöpperöisistä poikasistani. Kallisarvoista. Mun rakkaimmat.

Metsä. Metsä on mulle paikka, jossa sielu lepää. Rakastan metsän vehreyttä ja pehmeyttä, mutta samalla sen kivikoita ja rosoja. Oon asunut koko lapsuuteni kaupungissa, mutta meillä on aina ollut mökki. Mökki pienen järven rannalla. Pienenä tunsin mökin metsät paremmin kuin omat taskuni. Äitini on kertonut mun tallustelleen reippaasti pitkin maita ja mantuja, ohjeistaen tätejäni, setiäni ja serkkujani oikeaan suuntaan kun he ovat luulleet meidän eksyneen. Vietettiin mökillä kaikki mahdollinen vapaa-aika, joskus jopa koko kesä. Vaikka olen asunut kaupungissa, olen silti metsien lapsi. Aikuisiällä olen hakeutunut asumaan kauemmas kaupungin hälinästä. Jos vaan mitenkään jaksan, käyn päivittäin hieman ulkoilemassa - metsässä. Kameran kanssa. Tai itseasiassa puhelimen (kameran) kanssa.

Meri. Vesi. Parasta on kun löytää metsän, joka päättyy vesialueeseen. Meren tuoksu on huumaava, mutta muutkin vesialueet käy. Olen merikaupungin tyttö, mutta sen lisäksi olen viettänyt pienenä aikaa paljon laivalla. Isäni oli merikapteeni. Rahtilaivassa. Olin isäni mukana merillä aina kun mahdollista. Tunsin myös laivan paremmin kuin omat taskuni. Voin kuvitella, että olin varmaan ikäänkuin laivan maskotti. Sieltä olen oppinut rakkauden ja kunnioituksen merta kohtaan. Meri on kaunis ja rauhoittava, ollen samaan aikaan kuitenkin myös vahva ja pelottava. Olen ollut mukana niin tyynissä kuin myrskyissäkin. Olen onnekas, että olen saanut elää "laivaelämää".

Mulle terapiana toimii myös mm. pienet askartelut, ompeleminen ja tietysti nyt uutena menetelmänä myös tää blogin kirjoittaminen. Mutta kaikki edellä mainitut vaatii suht hyvän olotilan. Jos tuntuu, että koko maailma on kaatunut, en jaksa tuottaa mitään. Ideoita, ajatuksia ja suunnitelmia voi olla pää pullollaan niissäkin hetkissä, mutta energia ei riitä niiden toteuttamiseen. Olen siis enemmän kuin riemuissani siitä, että oon viime aikoina saanut taas otettua posliinitussit käteeni. Iso juttu mulle, koska kertoo omasta olotilasta PALJON.

Välillä on päiviä, kun tuntuu ettei jaksa tai huvita tehdä mitään. Silloin annan itselleni mahdollisuuksien mukaan luvan ihan vaan olla. Silloin teen sitä mikä tuntuu missäkin hetkessä hyvältä. Saatan maata koko päivän sohvalla tuijottaen jotain ihan tyhjänpäiväistä ohjelmaa - kuten viime aikoina Paratiisihotelli Ruotsia. Todennäköisesti nukun päiväunet. Saatan siivota vaatekaappeja. Kaappien järjestys tuo mulle turvaa. Koti saa olla sen näköinen, että siellä eletään (lue: kuin itään lähtevä pikajuna), mutta kaappien pitää olla järjestyksessä. Saatan luoda kotiimme toimintamalleja, jotka tukevat arkea - kuten viiden viikon kiertävän ruokalistan, joka muuten helpottaa arkea todella paljon! Ei tarvitse miettiä "mitä tänään syötäisiin", vaan voi ruokalistasta katsoa mitä on suunniteltu millekin päivälle ja hoitaa ruokaostokset sen mukaan.

Sellaista..mutta nyt haluaisin kuulla, miten te terapioitte itseänne? Kerro, Kerro, Kerro :)

Ja hei! Loppuun vielä pieni vinkkivinkkinen; hemmottele itseäsi arkisilla asioilla. Käy pitkässä suihkussa. Kuori kasvot jollain ihanalla kuorintavoiteella, esim. Foreverin Aloe Scrubilla. Föönaa hiukset kuiviksi. Käytä normaalia kauemmin aikaa meikkaamiseen. Meikkaa jotain pientä extraa (mulle extraa on huulipuna tai luomiväri, joita en arkena normaalisti käytä). Laita jotain kaunista päälle. Olo on taatustu parempi.