Mun asia - Sun asia?

Miä oon tässä viime aikoina vähän - tai jos ihan rehellinen olen, niin aika paljonkin - miettiny. Miettiny ihmisiä. Ihmisten tarvetta tuomita toisiaan. Tai toistensa tekoja. Tai olla toinen toistaan parempia. Olla jotenkin ylemmässä asemassa. Asemassa, jossa voi arvostella - ja TUOMITA - toisia. Toisten päätöksiä tai ratkaisuja. En väitä, ettenkö itsekin olisi tähän joskus syyllistynyt, mutta.. Ihan rehellisesti voin sanoa, että päivä päivältä vähemmän. Kyllä mulla on omassa elämässä tarpeeksi mielenkiintoisia asioita. Ei mun tarvitse miettiä muiden tekemisiä (kunhan ne eivät vaikuta minuun tai rakkaisiini).

Olen miettinyt, miten kukaan toinen voi sanoa mitään kenenkään toisen asioista/ratkaisuista/päätöksistä? Miten joku jaksaa miettiä toisten tekoja (jos kyseessä ei ole kukaan oikeasti läheinen)? Miten on edes aikaa sellaiseen? Ihminen on utelias olento - tiedetään! Minäkin olen. En kiellä sitä. Mutta ei toisten asiat kuulu minulle. Kukaan ei ole toistaan parempi. Me teemme jokainen ratkaisumme omista lähtökohdistamme. Kaikki me haluamme itsellemme parhaan mahdollisen onnellisen elämän. Elämme sen mukaan. Kukaan ei voi sanoa, että toisen tekeminen olisi väärin tai että hänen ajatuksensa olisivat vääriä. Kukaan ei tiedä mitä toinen on kokenut. Ei kukaan! Sen vuoksi kukaan ei voi olla tuomitsemassa ketään toista.

Toivoisin, että meistä jokainen voisi kunnioittaa toinen toistaan. Luottaa siihen, että kukin meistä tekee omat päätöksensä ja todennäköisesti vielä ajatellen juuri sen päätöksen olevan paras mahdollinen. Siihen hetkeen. Tekoja ei tarvitse hyväksyä - eikä edes ymmärtää - mutta antaa jokaisen huolehtia omista asioistaan. Antaa jokaiselle oikeuden elää omaa eläämäänsä. En käsitä, että ihmiset jaksavat "puuttua" toisten asioihin. Hyvin todennäköisesti vielä oikein tietävinäänkin asioista, vaikka todellisuudessa eivät tietäisi oikeasti yhtään mitään. Jotenkin mä palaan ajatuksissani koko ajan siihen pisteeseen, että sen sijaan, että pohtii toisten tekemisiä, pitäisikö kuitenkin miettiä omia tekemisiään. Miettiä, että kuuluuko tämä asia oikeastaan minulle? Miettiä omaa elämää. Onko omassa elämässäni kenties jokin pielessä, jos jaksan kuluttaa energiaani muiden ihmisten asioiden pohtimiseen?

Mun mielestä jokaisen ois hyvä pitää mielessä, että "there's more than meets the eye". Aina! Vaikka siä tietäisitkin jotain johonkin asiaan liittyen, et varmasti kuitenkaan tiedä kaikkea. Asioilla on aina ainakin kaksi puolta ja olisi hyvä, että "asemastasi" huolimatta pystyisit katsomaan asiaa ulkopuolisin puolueettomin silmin. Uskoen (Anteeksi! Toistan itseäni!) siihen, että jokaisella on kyllä varmasti syynsä toimia kuten toimii kullakin hetkellä. Jokainen tekee varmasti omat tekonsa/valintansa sillä hetkellä olevien parhaiden tietojensa, tunteidensa ja taitojensa varassa. Uskoen teon/valinnan olevan oikea ja hyvä. Aina pitäisi myös muistaa ettei kaikki ole aina sitä miltä näyttää. Niin se vaan on.

Ihminen voi vaikuttaa silmissäsi jostain syystä itsekkäältä, julmalta, ajattelemattomalta, ahneelta tmv. mutta suosittelisin olemaan tuomitsematta ilman, että olet varmasti oikeassa "diagnoosisi" suhteen. Jos joku asia kiinnostaa niin kovasti ja haluat tietää mitä on tapahtunut, mikset mene ja kysy? Jos et halua kysyä, ei ole ehkä syytä asiaa sen enempää miettiäkään. Just saying!

Henkilökohtaisesti haluan tähän loppuun vielä sanoa omista asioistani sen verran, että.. Tiedän, että "meidän tilanteemme" on puhututtanut ihmisiä ja tulee varmasti puhututtamaan vielä hetken aikaa. Ainakin niin kauan kun Kotkassa tapahtuu jotain uutta kamalan mielenkiintoista spekuloitavaa. Minua se ei henkilökohtaisesti haittaa. En ole tehnyt mitään väärää. Edelleenkään. Tiedän sen. Myös läheiseni tietävät sen. Jos joku haluaa spekuloida asiaa, niin spekuloikoon. Kukin tavallaan. Vaihtoehtona kuitenkin on aina myös jo aiemmin mainitsemani kysyminen. Jos asiamme niin paljon kiinnostaa ja mieityttää, niin kysymällä voisit saada mielenrauhan. Tai sitten voit ehkä jättää asian spekuloimisen sikseen ja keskittyä mahdolliseen omaan elämääsi. Jäät odottamaan seuraavaa mielenkiintoista tapahtumaa. Ja kun se tapahtuu, voit ehkä ihan ensimmäiseksi miettiä esimerkiksi, että kuuluuko tämä oikeastaan minulle - liikuttaako tämä oikeasti minun elämääni?

Think about it! 😘

Se, että joku/jotkut keksii vielä mielenkiintoisia valheita aiheeseen tai minun nykytilanteeseeni liittyen ja levittävät niitä kaupungilla totena, niin.. Mielenkiintoista! Todella mielenkiintoista! Tässä vaiheessa myös minä alennun diagnosoimaan sinua, vaikken tunne sinua/teitä sen enempää kuin sinäkään/tekään minua.