Positiivisuus

Mitä se on? Mistä sitä saa? Voiko sitä ostaa jostain? Voiko joku olla aina positiivinen?

Positiivisuus on suureksi osaksi valinta. Oma sekä ympäristön. Valinta suhtautua asioihin positiivisesti - tai ainakin positiivisemmin. Valinta olla suostumatta elämään negatiivisuuden keskellä. Valinta, joka tekee elämästä parempaa. Näin uskallan väittää. Toki voi olla hieman haastavaa, jos ympärillä on paljon negatiivisuutta tai sitä ruokkivia henkilöitä. Silloin voi onneksi miettiä, onko kyseiset ihmissuhteet antavia vai ottavia. Ja tarvittaessa tehdä valinnan, haluaako sellaisia ihmisiä elämäänsä. Itsehän sitä kukin valitsee kenen kanssa olet tekemisissä. Kuten negatiivisuus leviää, leviää myös positiivisuus. Sen vuoksi kysynkin teiltä, miksi levittää ympärilleen negatiivisuutta? Miksi kuluttaa energiaansa tarttuen aina kaikkeen pahaan mitä näkee ympärillään? Miksi jäädä märehtimään vastoinkäymisiin? Miksei negatiivisuuden sijaan levitettäisi positiivisuutta? Hyvää mieltä ja oloa. Miksi ei?

Okei. Faktahan se on, että vastoinkäymiset saa mielen maahan ja se on ihan luonnollista. Ja aikansa pitääkin märehtiä. Märehditty on täälläkin - Trust me!!! Mutta sitten kun on märehtinyt ja asiat päässään tarpeeksi useasti pyörittänyt uudestaan ja uudestaan, täytyy nostaa pää pystyyn ja jatkaa eteenpäin. On tehtävä valinta jatkaa matkaa. Ei ihminen paikoilleenkaan voi jäädä. Ei sitä voi jäädä tuleen makaamaan. Tätä mieltä minä olen. Masennus on sitten asia erikseen. En nyt paneudu siihen sen enempää. Ei ole tarpeellista. Mutta masennuksestakin nousemiseen on keinonsa.

Mutta miksi myös media painottuu enemmän negatiivisuuteen? Miksi asioista aina puhutaan hieman negatiiviseen ja vähättelevään sävyyn? Urheilijan voittaessa ollaan kyllä niin ylpeitä ja kuulutetaan tuutin täydeltä, kuinka kyseessä on suomalainen urheilija. Urheilijan hävitessä puhutaan epäonnistumisesta. Äh! En tiedä saatteko kiinni mitä tarkoitan. Saatteko!? Miksi koko yhteiskunta ei voisi ottaa askelta kohti positiivisempaa ajattelua? Ei se varmasti ainakaan pahaa tekisi. Vai tekisikö?

Positiivisuutta voi harjoittaa. Sen voi todellakin valita. Siihen voi opetella. Voi pikku hiljaa keskittää enemmän ja enemmän ajatuksiaan kohti positiivisia asioita ja aika pian se alkaa tuottaa hedelmää. Vaikka olisitkin positiivinen ihminen, saa sinulla silti olla huonoja päiviä. Saa sinua silti ärsyttää ja kiukuttaa. Ei positiivisuus niitä negatiivisia tuntemuksia tai asioita poista. Ei ne katoa maan päältä. Eikä positiivisemman ajattelun valitseminen tarkoita, että sinä patoaisit niitä sisääsi. Mitä se sitten tekee? Mun kokemuksesta se auttaa huonoinakin päivinä siihen fiilikseen. Mulle ainakin se tuo lisää uskoa siihen, että huono päivä on ohimenevä. Että huomenna on taas uusi päivä. Parempi päivä. Siitä johtuen, ärsytys/harmitus/kiukku ei saa minua valtaansa siten kuin on ennen saattanut saada.

Tunteiden täytyy toki silti antaa tulla ja mennä vapaasti, vaikka kuinka positiivisesti yrittäisikin suhtautua asioihin. Ei negatiivisia tunteita voi haudata positiivisuuden alle. Ei tunteita kuulu tukahduttaa millään. Ei koskaan. Ei millään. Tunteet täytyy kohdata. Ne täytyy käsitellä. Mutta miä kyllä uskon siihen, että jos oot tehnyt valinnan olla posiitivisempi ja päättänyt nähdä maailmassa/elämässä/ihmisissä/asioissa enemmän positiivisia asioita, positiiviset asiat myös seuraa sua todennäköisemmin.

Mun näkemyksestä positiivisempi suhtautuminen asioihin on ikään kuin askel kohti tasapainoa. Positiivisuus luo mulle ainakin paljon tasapainoisemman tunteen. Vaikka ei ne vastoinkäymiset ja maailman ja elämän epäkohdat ole mihinkään kadonneet. Ne on olemassa edelleen, mutta olen vahvempi. Mun olo on parempi. Miä uskon sen johtuvan siitä, että näen myös ne pienet positiiviset asiat. Ne tasapainottaa kokonaiskuvaa niin voimakkaasti, että sisällä on parempi olla. Kokonaisfiilis on positiivisempi. Olo tasapainoisempi. Rauhallisempi. Joten, miksi ei?

Aamulla herätessäni ulkona oli lumipeite. Tai onhan se tuolla edelleenkin. Se ihan rehellisesti sanottuna raivostuttaa minua aivan suunnattomasti. Mun sielu huutaa kevään ja kesän perään niin kovaa, ettei mitään järkeä. Siksi nämä kauniit talviset kuvat. Rauhoittamaan mieltäni. Onneksi nämä tällaiset lumeen tmv. liittyvät raivot eivät ole niin vakavia, että ne kamalasti hetkauttaisivat mun tasapainoa ;)