Sinkkuäiti

Sinkku ja äiti. Samanaikaisesti. Hämmentävä yhtälö. Vai onko? Ihmisillä on erilaisia mielikuvia sinkuista. Ja äideistä. Ja sinkkuäideistä. On siinä ja rooli - sinkkuäiti. Haha. Itse olen kohdannut viime kuukausina mielikuvia sinkkuäideistä. Sellainenhan minäkin olen. Sinkku - eli en ole parisuhteessa. Äiti - eli minulle on siunaantunut jälkikasvua.

Osa ihmisistä tuntuu ajattelevan, että mun tulisi uhrata itseni täysin lasteni vuoksi. Että äitiyden roolin pitäisi hukuttaa kaikki muut roolini alleen. Mun ei pitäisi itseasiassa ajatella mitään muuta kuin lapsiani. Varsinkaan itseäni tai vapaa-aikaani. Mun pitäisi viettää kaikki aika, kun lapset ovat luonani, heidän kanssaan. Mulla ei saisi olla mitään muuta elämää. Paitsi silloin, kun lapset ovat isällään. Silloin saisin tehdä omia juttujani. Osa ihmisistä taas ajattelee, että mun nimenomaan pitäisi ottaa kaikki ilo irti siitä, että olen sinkku. Mun pitäisi ottaa irtiottoja niin paljon kuin vaan ikinä mahdollista. Käydä baarissa joka viikonloppu. Harrastaa mahdollisimman paljon irtosuhteita. Sitä vartenhan sinkkuja ollaan. Rauhalliset koti-illat on ihan tylsiä. Itseasiassa häpeäksi muille sinkuille.

Okei - nämä mielipiteet on nyt hyvin kärjistettyinä tässä, mutta silti. Aika mielenkiintoista. Mielenkiintoisia erilaisia ajatuksia. Mielenkiitoisia erilaisia näkemyksiä ja käsityksiä. Työ, joiden kanssa olen aiheesta puhunut; kärjistin ajatuksianne tosissaan melkolailla. En pahoittanut mieltäni teidän sanomisistanne, enkä ottanut sanomisianne noin kirjaimellisesti tai tosissaan kuin ylle kirjoitin.

Minkälainen sinkkuäiti miä sitten haluan olla ja olen? Miä olen rakastava ja hyvä äiti. Sinkku sellainen. Vietän suurimman osan ajastani poikieni kanssa. Tottakai. Mikään maailmassa ei ole tärkeämpää kuin saada olla heidän kanssaan. Mutta olen äiti, joka kaipaa säännöllisesti myös omaa aikaa. Haluaa hengittää ilman velvollisuuksia muulloinkin kuin vain silloin, kun lapset ovat nukkumassa tai isällään. Kaikilla ei ole tukiverkostoja eikä siten mahdollisuuksia. Minulla kuitenkin on. En aijo pyydellä sitä anteeksi. Koska minulla on tukiverkostoja, hyödynnän niitä. Otan omaa aikaa viikottain. Tukiverkostooni kuuluvat ihmiset ovat kaikki kallisarvoisen tärkeitä ja läheisiä henkilöitä myös pojille, joten koen olevan myös heidän etunsa mukaista saada viettää aikaa muidenkin kuin vain minun kanssani. Kyllä me silti ehditään aikaa poikien kanssa keskenämme viettää. Poikien maksimaaliseen tylsistymiseen saakka. Mitä mun oma aika sitten on? Se voi olla siivoamista, kaupassa käyntiä, lenkkeilyä, joogaa, rauhallista koti-iltaa yksin tai ystävien kanssa. Ihan nyt vain esimerkiksi. Kaikkea sitä samaa kuin poikienkin kanssa tehdään. Tai heidänkin läsnäollessa teen. Joskus pojat viettävät vain sen aikaa jonkun muun kanssa ja teen asiat yksin. Joskus myös baareilen. Jopa. Ajatelkaa. Irtosuhteet ei siihen kuitenkaan kuulu. Ei irtosuhteita, eikä muitakaan suhteita. Haha. Kiitos, mutta ei kiitos.

Mikä mun pointti oli? - No se, että mua kiinnostais minkälaisia odotuksia tai roolituksia muut sinkkuäidit ovat saaneet osakseen? Tää on mun mielestä aika mielenkiitoista. Saattaa jopa vähän huvittaakin. Kertokaa, kertokaa, kertokaa omia kokemuksianne aiheesta muut sinkkuäidit!!! Kiitos <3