Unelmista

Niittykukkia blogin Anna haastoi meidät Starboxilaiset mukaan unelmoimaan. Otin haasteen vastaan. Annan tavoin, miäkin koen unelmat sellaisina ettei ole merkitystä onko niihin todella koskaan mahdollisuutta, rahaa tai taitoa. Unelmat ovat minunkin mielestäni juuri niitä, joiden suhteen ei kuulu olla realistinen. Unelmat ovat unelmia. Korkealentoisia ja utopistisia. Sellaisia, joista unelmoidaan, mutta joiden toteutumisesta ei ole minkäänlaista varmuutta. Haaveet on realistisempia. Niiden toteutuminen on todennäköisemmin mahdollista kuin unelmien. Eivätkä unelmatkaan ole mahdottomia saavuttaa. Mikään ei ole. Siihen halua uskoa.

Miä oon aina ollut todella kova haaveilemaan ja unelmoimaan. Kun tää haaste tuli, otin sen innolla vastaan. Alettuani pohtimaan tän hetkisiä unelmiani, heräsin kuitenkin siihen todellisuuteen, että tää onkin mulle tosi vaikea juttu tällä hetkellä. Kun puoli vuotta sitten mulla oli lähes kaikki millä oikeastaan oli merkitystä. Lähes kaikki haaveeni olivat muuttuneet todeksi. Muutama unelmani. Ja se kaikki vietiin multa hetkessä. Melkein kaikki. Sen vuoksi unelmoiminen on hieman haasteellista tällä hetkellä. Yritän kuitenkin rentoutua ja antaa ajatusten matkustaa pilvihattaroiden luo. Jonnekin, missä mikään ei ole mahdotonta. Sinne, missä on tähtipölyä.

En ala tähän nyt mitenkään erittelemään, minkä uskon olevan ehkä joskus mahdollista ja minkä en. Annan vain ajatusten lentää. Puhun niistä nyt unelmina.

Miä unelmoin
 
...muutosta ulkomaille. Oon salaa haaveillut muutosta ulkomaille jo todella kauan. Musta olis ihanaa muuttaa vaikka kolmeksi kuukaudeksi jonnekin lämpimään. Jonnekin missä sataisi todella vähän. Jonnekin, missä yhteisöllisyys kukoistaisi ja elämä olisi stressittömämpää. Missä asioihin suhtauduttaisiin rennommin. Ihmiset olivat ystävällisempiä toisilleen.
 
 
 
...lottovoitosta - tottakai!!! Vaikka 200 000? Se riittäis oikein hyvin. Toki vähempi - tai enempikin - kelpaisi. Saisin ostettua meille oman asunnon ja auton. Ja jäis rahaa vielä sisustaa ja matkustaakin.
...matkustamisesta. Ympäri maailmaa. Sinne tänne. Saisi tutustua eri kulttuureihin ja oppia erilaista elämää.
 
...kouluttautumisesta sisustusarkkitehdiksi. Sisustaminen = <3 !!!!! Olisi ihanaa sisustaa toisten koteja työkseen ja olla alan ammattilainen. Osata erilaisia tyylisuuntauksia ja osata yhdistellä niitä kauniisti. Jonkunlaista sisustussilmää mulla on kyllä..
 
...kouluttautumisesta Personal traineriksi, hyvinvointivalmentajaksi, ravintoterapeutiksi..... Tätä listaa voisin jatkaa loputtomiin. Kaikki hyvinvointiin liittyvä kiinnostaa minua suunnattomasti. Oon jo useamman vuoden miettinyt, pitäisikö kouluttautua hyvinvointialalle. Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi on niin tärkeetä!!!
...johtajana tai lähiesimiehenä työskentelemisestä. Enemmän vastuuta, vaikutusvaltaa ja henkilöstön johtamista. Uskon, että se luonnistuis multa ihan hyvin. Toki kouluttautuakin varmasti pitäis vähän lisää siihenkin.
 
...omasta tilasta, jossa voisin toteuttaa itseäni. Piirtää ja maalata. Koristella mukeja ja lautasia. Nikkaroida. Ties mitä kaikkea sitä saisikaan luotua, jos olis ihan siihen tarkoitettu tila <3
...sellaisen liikunta-harrastuksen löytämisestä, joka veis mun sydämen täysin. Joka hoitais niin kehoa kuin mieltä. Jonne menis aina intoa täynnä. Joka pitäis mut myös timminä. Tai siis..auttais mut ensin timmiksi..
 
...Siitä, että osaisin hyväksyä oman vartaloni. Olisin sinut makkaroideni ja muhkuroideni kanssa. Huokaus! Loputon suo.
Eniten miä tällä hetkellä kuitenkin unelmoin tasapainosta. Eheytymisestä. Onnellisuudesta. Rakkaudesta. Arjesta. Siitä, että mun ja poikien elämä sujuu mukavasti omalla painollaan. Että pojat saa osakseen kaikkea sitä, mitä he kaipaavat ja tarvitsevat. Että heillä on hyvä suhde kaikkiin läheisiinsä. Että heistä kasvaa kunnollisia herrasmiehiä. Sydämellisiä. Toisia kunnioittavia. Herkkiä. Vahvoja. Määrätietoisia. Kunnianhimoisia. Oman arvonsa tuntevia. Rakastavia. Helliä. Huumorintajuisia. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
 
Ihan varovasti unelmoin myös siitä, että löytäisin rinnalleni ihmisen, joka kunnioittaa minua. Jonkun, joka hyväksyy minut ja osaa arvostaa minua juuri tällaisena kuin olen. Silloin, kun hänen kanssaan olen. Ei liian myöhään. Jonkun, joka haluaa elää kanssani, antaen mun toteuttaa itseäni. Jonkun, joka tukee minua ja iloitsee mun onnistumisista. Jonkun, joka ymmärtää minua. Edes noin niinkuin suunnilleen ymmärtää. Jonkun, joka ei loukkaa tai satuta minua. Jonkun, jonka kanssa tunnen olevani turvassa ja rakastettu. Jonkun, jonka kanssa voin elää tasapainoisessa parisuhteessa. Jonkun, joka ymmärtää, miten pojat on mulle tärkeintä maailmassa. Tästä unelmoin. Ihan vaan varovasti.
 
Sellaisia unelmia mulla tähän hetkeen. Minkälaisia sulla on?