Välillä se iskee...

... nimittäin se sellainen olo, että jotain puuttuu. Että kaipaa jotain. Että kaipaa jotain oikein kovasti. Että kaipaa jotakuta. Jotakuta, jonka kanssa jakaa asioita. Jotakuta, joka kaipaa sua silloin kun ei oo nähnyt sua vähään aikaan. Jotakuta, joka laittaa sulle silloin tällöin viestiä. Jotakuta, joka sanoo sua kauniiksi. Jotakuta, joka kutsuu sua omakseen. Jotakuta, jonka kanssa jakaa päivän tapahtumia. Jotakuta, jolle höpöttää höpötyksiään. Jotakuta, joka myös höpöttää sulle omiaan. Jotakuta, jonka kanssa itkeä. Ja nauraa. Mieluummin nauraa, tottakai! Jotakuta, jonka kanssa tehdä asioita yhdessä. Tai olla tekemättä. Jotakuta, jonka kainaloon käpertyä, kun siltä tuntuu. Jotakuta, joka janoaa sun suudelmia. Ja, jonka suudelmia sä janoat myös. Luonnollisesti. Jotakuta, jonka kosketus tuntuu päästä varpaisiin saakka. Kihelmöi.

Tää olo iskee välillä. Välillä sellaisen oikein hyvän päivän jälkeen. Välillä sellaisen oikein huonon päivän jälkeen. Välillä iskee. Välillä ei. Välillä on oikein hyvä yksin. Välillä sitä vaan kaipaa jotakuta. Ei uusioperhettä. Ei isäpuolta pojille. Eikä edes  välttämättä jokapäiväistä yhteyksissä oloakaan. Vaan jotain - jotain sieltä sen kaiken väliltä. Jotain sopivaa.

Tiedättekö? - Sellaista järkevää aikuista seuraa. Miehistä järkevää aikuista seuraa. Rauhallista, huumorintajuista, turvallista. Kuumaa ja kihelmöivää myös. Sellaista! Nyt on sellainen olo. Kaipaan.