Viikonloppu

Sunnuntai-ilta. Takana viikonloppu, johon on mahtunut niin aikuisten aikaa kuin aikaa pientenkin rakkaiden kanssa. Syksy tekee selvästi tuloaan ja luulen sen tekevän osansa tähän hieman alakuloisen mieleen. Vaikka olen pikku hiljaa alkanut tykkäämään syksystä aina vuosi vuodelta vain enemmän, on syksy jotenkin haikeaa aikaa. Oon ehdottomasti kesän lapsi - ehkä siksi syksyn tuleminen aiheuttaa haikeutta. Silloin täytyy aina luopua kesästä. Valoisuudesta. Lämmöstä. Vihreästä luonnosta. Vapaudesta. Kesä on aina jotenkin vapaampaa aikaa.

Toivotaan, että edessä on kaunis, lämmin syksy. Pitkään kestävä luonnon väriloisto piristää, kun kylmyys pikku hiljaa syvenee. Ja tietysti kynttilät. Rakastan kynttilöitä. Ja sitä luonnon väriloistoakin. Kaikessa haikeudessaan. Ja jo kylmiäkin syysiltoja, jolloin voi kääriytyä tiukasti vilttiin juoden koko kehoa lämmittävää teetä. Löytyyhän niitä ilon aiheita syksystäkin - kuten aina kaikesta muustakin. Pitäisi taas muistutella enemmän itseään siitä kaikesta hyvästä ja positiivisesta mitä on. Eikä miettiä liikaa. Ei mennyttä eikä tulevaa. Tämä hetki. Se on tärkein. Onhan se tässä ja nyt. 

Taidan tänään pitkästä aikaa ottaa pienen rentoutushetken. Kynttilöitä. Rauhoittavaa musiikkia. Vain minä. Hengitys. Perään hyvät yöunet. Tulee tarpeeseen. Pitäisikö sinunkin? 

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa ❤️

P. S. Piti kirjoittaa viikonlopusta.. Otsikoksi se jäikin, vaikka sisällöksi muotoutuikin ihan jotain muuta.. 🤔