Who am I

Suuret muutokset, varsinkin vastoinkäymiset, aiheuttavat mussa aina sellaisen suuremman luokan kriisin. Minuuden kriisin. Huomaan edellä mainituissa tilanteissa ajautuvani aina suurien oma minuuttani käsittävien kysymysten äärelle.

Kuka minä olen? Mitä minä haluan? Kysymykset eivät liity vain suhteessa päällä olevaan tilanteeseen vaan minuuteen laajemmin. Työhön, ihmissuhteisiin, äitiyteen, unelmiin, ajatuksiin, ulkonäköön jne - siis kaikkeen! En tiedä olenko tässä mielessä jotenkin poikkeava vai ottavatko kaikki ihmiset suuret vastoinkäymiset "näin rankasti". Oli miten oli, näin se ainakin minun kohdallani on.

On aika raskas prosessi käydä läpi kaikki itsessään. Pohtia mitä on ja mitä ei, mitä haluaa ja mitä ei. Onko ammatti juuri se oikea. Entä työpaikka. Ystävät. Kaikki. Prosessi vaatii hirmuisesti aikaa. Ja kärsivällisyyttä. Ja vielä vähän lisää aikaa ja kärsivällisyyttä. Ja hirmuisesti erilaisten tunteiden ja ajatusten sietokykyä. Avoimuutta. Ja loppujen lopuksi kykyä saada ne tunteet ja ajatukset jonkinlaiseen järjestykseen. Tai ainakin siihen pisteeseen, että hyväksyy ne. Mitä ne sitten onkaan. Sanoisinpa, että aikamoista! Mutta prosessista selviää. Ja sitten kun se on käyty läpi, on olo taas voimaantuneempi ja vahvempi. Sitä tietää taas tasan tarkkaan kuka on ja mitä haluaa.

Joku päivä mä vielä ymmärrän miksi tääkin kaikki tapahtui. Aika mahtavaa kyllä se. Elämä kantaa.