Härpäkkeillä vai ilman

Kun aloittelin juoksemista kevättalvella 2004, oli uusi sykemittari kullan arvioinen. Perus-Polar, sykemittari ja aika, mitä sitä perusharrastaja muuta tarvitsisi? Noiden tietojen avulla pystyin juoksemaan (oikeasti enemmän hölkkäkävelyä) riittävän kevyesti, jotta jaksoin suunnitellun lenkin ja halusin lenkille vielä tulevinakin päivinä. Juostun kilometrimäärän tarkastin jälkikäteen netistä vetämällä viivoja kartalle. Myöhemmin juoksin samoja reittejä, jotta tiesin reitin pituuden etukäteen.

Seuraava vekotin oli Garminin forerunner – siinä oli hienoutena GPS, joka antoi vaihtelua lenkkeihin. EI tarvinnut enää etukäteen miettiä missä juoksen, jotta tulee tavoitekilometrit täyteen. Sen avulla pystyin juoksemaan minne halusin, näinhän sitten kellosta juoksemani kilometrit.Tässä vaiheessa tuli mukaan ajoittainen lenkille lähdön hitaus. Piti odotella, että kelloni löytää signaalin ja se kesti joskus todella pitkään. Talvipakkasella jopa kylmettävän pitkään. Ja mitä pitikään muistaa – lataa kello säännöllisesti!!! Se ärtymys, jonka sai aikaan kello lenkille lähtiessä, kun se näytti akun olevan suhteellisen lopussa ja suunnitteilla oli reilusti yli tunnin lenkki. Koska kello oli harmaa, sitä ei tullut pidettyä aina ranteessa, niin eihän sitä muistanut ladata säännöllisesti. Lenkin jälkeen sitä halusi vain suihkuun ja suihkun jälkeen ei enää kelloa muistanut.

Sporttrackerkin tuli ladattua puhelimeen jossain vaiheessa. Puhelimen sijoittelu juoksun aikana oli haasteellista niin, että ohjelman saisi startattua ja lopetettua ilman suurempia viiveitä. Käsivarsikotelo oli ok, mutta jotenkin se alkoi ahdistamaan, enhän halunnut koko ajan juosta hauis ”pulleana”. Jos kotelon laittoi liian kireälle, se painoi, jos taas löysemmälle, se alkoi jossain vaiheessa luisua. Vyötäröpussukka toimi paremmin ja sitä käytin sen ajan kun Sporttracker oli käytössä. Sen käyttö loppui, kun ihmettelin miksi lenkkini oli välillä kilometrin pidempi, vaikka reitti oli sama kuin aiemmin. Kun katsoin karttaa jälkikäteen, olin juossut pyörätiellä ”siksakkia” tai sitten pinkaissut toisessa kohtaa pari sataa metriä pusikkoon ja takaisin. Siihen jäi sitten S.tracker.

Polar m400 on tämän hetkinen kelloni. Siinä on kaikki tarpeellinen ja se on käyttövarma. Bonuksena siinä on aktiivisuusmittari, vaikka harvoin jäänkään alle 100%:n. Mutta jos minulla on ollut työpäivän aikana paljon kokouksia ja aktiivisuus on jäänyt vähäiseksi, tulee herkemmin lähdettyä vaikka vain kävelemään, jotta saan aktiivisuusviivan täyteen. Kellossa on myös hälytystoiminto, joka ilmoittaa, jos on tullut istuttua yli tunti paikoillaan. Paikoissa, jossa on enemmän porukkaa, tietää kenellä on sama kello, kun tunnin jälkeen alkaa piippailla osallistujilla kellot. Olen miettinyt, että joskus pitäisi nousta vain ylös ja sanoa, että nyt kaikki hetkeksi liikkumaan – kello käskee.

Sykevyötä en ole käyttänyt tänä vuonna ollenkaan. Olen kuunnellut kehoani ja luottanut siihen tietoon, kun olen lenkkejä tehnyt. Sykkeen seuraaminen oli rasittavaa ja sykkeistä alkoi tulla itseisarvo lenkillä. Pakko mennä tietyillä sykkeillä tuntemuksista viis veisaten. Nyt on lenkillä paljon rennompi olo ja harvoin tuntuu pahalta, jollei sitten ole kyseessä kovatehoinen harjoitus. 

Polar m400 on hyvä peruskello harrastajalle
Urheilusuorituksen yhteenvetonäkymä mobiiliversiossa
Päivän aktiivisuustiedot

Sain koekäyttöön jokin aika sitten Zoi-juoksuanturin, jonka avulla saisi tietoa omasta juoksutekniikasta. Olen vasta muutaman lenkin juossut se mukanani. Tarkemmin siinä on kaksi anturia, kenkään ja rintakehälle laitettava. Näiden lisäksi pitää ladata ilmainen ohjelma netistä. 

Antureita saatavana yksi tai kaksi käyttötarpeen mukaan

Anturit on suhteellisen helppo asettaa paikoilleen, täytyy vain muistaa kumpi vilkkuvista valoista kuuluu kumpaankin paikkaan, vihreä ja punainen vilkkuva valo kertoo onko anturi asetettava nilkkaan vai rintakehälle. Tällä hetkellä oma Androidversioni puhelimessa ei ole yhteistyökykyinen rinta-anturin kanssa ja tietoja ei siitä kerry. Rinta-anturin tiedot ovat juuri ne monipuolisemmat. 

Kun lähdin ensimmäiselle lenkille anturin kanssa, huomasin lenkin jossain vaiheessa, ettei siitä kertynyt matkaa. Ei tietenkään, kun puhelimeni GPS herjasi ja se oli ajettava alas ennen seuraavaa lenkkiä. Se turhautumisen määrä, kun muutaman kerran pysähtelet lenkillä ja yrität saada laitteita toimimaan. 

Otin aikalisän antureiden kanssa ja päätin, että joku päivä perehdyn paremmin niihin ja yritän saada positiivisen kokemuksen. Nyt on mennyt pari viikkoa ja jos ensi viikolla olisi taas aika yrittää.

Härpäkkeet ovat hyvä lisä, mutta ei ne juoksemista kenenkään puolesta tee :)