Jänikseltä puuttui korvat, muttei urheilumieltä

Keuruulle starttasimme iltapäivästä ja matkaa kertyi vajaa 300 km. Jalat olivat kyllä sen oloisetkin. Liekkö ollut vaikutusta myös edellisen päivän mansikoiden poiminnalla ;)

Kun pääsimme Keuruulle noin viiden aikaan iltapäivällä, ei parkkipaikalla ollut vielä kovinkaan paljon autoja. Paikalle löysi helposti, opasteita oli tiheästi ja vapaaehtoisia avustajia löytyi heti parkkipaikalta ohjaamasta eteenpäin kisa-alueelle. Parkkipaikalta kisa-alueelle on reilun puolen kilometrin matka.

Puolen kilometrin siirtymällä parkkipaikalta kisa-alueelle oli hienoja puistomaisemia

Kauniilla säällä olisi ollut kiva kävellä vielä ylimääräistäkin ja tutustua ennalta tuntemattomaan ympäristöön, nyt kuitenkin päätimme vesisateesta johtuen kävellä suoraan kisakansliaan Poppimaratoniin ilmoittautumaan. Poppimaraton on lasten ja nuorten oma juoksu ennen varsinaista yömaratonia. Taaperot ja alle 10 vuotiaat lapset juoksevat 200 metrin ja isommat 1,2 kilometrin lenkin. Isompien sarjat ovat 10/12 ja 14 vuotiaat, tytöt ja pojat omissaan. Tapahtumassa on tietysti asiaan kuuluvat alkulämmittelytkin. Kaikki osallistujat saivat mitalit ja yli 10 vuotiaiden sarjoissa kolme parasta sai vielä pokaalit.

5 minuutin alkulämmittely ennen juoksua oli hyvä juttu hieman koleassa säässä

Omat tyttöni kävivät kaverinsa kanssa juoksemassa tuon 14 vuotiaiden tyttöjen 1,2 kilometrin pyrähdyksen. Oman sarjan voittajana Enni pääsi kättelemään Martti Vainiota ja kun jälkeen päin kerroin kuka kyseinen henkilö oli, nousi arvostus varmaan entisestään. Toinen tytöistä tuli maaliin neljäntenä. Jalkapallo näyttää olevan hyvä laji myös juoksun kehittymiseen.

Ensimmäisenä maalin tullut 14 vuotiaiden tyttöjen sarjalainen ja palkinnon jakaja Martti Vainio

Lasten ja nuorten tapahtumassa oli paljon osallistujia. Pidemmän matkan juoksijat aloittivat juoksun samasta paikasta kuin yömaratonkin juoksijat ja taaperot juoksivat oman lenkkinsä vähän pidemmällä.

Juoksun jälkeen lapset ja nuoret lähtivät pian pois alueelta, varmaankin juuri sään vuoksi. Meidän tytöt pääsivät paljuun ja uimaan. Pelkäsin, että oman juoksuni jälkeen löydän vain kolme rusinaa, sen verran näyttivät tytöt nauttivan uinnista järvessä ja lämpimässä paljussa vuorotellen.

Alueella ei ollut muita sateen suojia kuin kisakansllia ja vaatteidenvaihtoteltat. Säällehän ei voi mitään, mutta usean tunnin odottaminen alkoi jo tuntua, kun joka paikka oli kastunut lasten juoksuja seuratessa. Vaatteiden vaihtoteltta oli kuitenkin toimiva, muutamia tuoleja ja maa suojattu pressulla. Wc tilat löytyivät läheltä kisa-aluetta, kaksi bajamajaa miehille ja naisille, sekä kisa-alueella kaksi bajamajaa kaikkien käyttöön.

Jos ei halunnut kastua, kannatti seisoskella kisakanslian katoksessa
Vaatteiden vaihto teltta oli lasten juoksujen aikaan vielä tyhjä ja puhdas - ei ollut enää klo 22 jälkeen
Tyttöjen ensikosketus tapahtumavessoihin - ja nuo olivat vielä siistissä kunnossa klo 17 aikoihin

Maratoonarit lähtivat matkaan klo 20:00 ja puolikkaan sekä varttimaratonin juoksijat klo 20:30. Me jänikset saimme ilmapallot merkiksi. Sade piti huolen siitä, että pallot eivät pysyneet ilmassa, vaan sopivasti laskeutuivat ja kiusasivat sitten takana tulevia. Omani laskin lentoon n.16 kilometrin kohdalla, se vain häiritsi omaa keskittymistäni.

Lähtijät odottavat starttia ja alun hiekkavelliä

Pyrin alusta asti pitämään tasaista vauhtia, siinä auttoi ennalta määritelty kilometriaikataulu. Ensimmäisen kymmenen kilometrin matkalla oli kilometrit merkattu, mutta sen jälkeen oli 15, 20 ja 21 kilometrin merkit. Omaa tahdin pitämistä se hieman haittasi, kun epäilin oman GPS:ni välillä hypänneen ja olisi tarvinnut tarkistaa missä mennään. 

Huoltopisteitä oli sopivin väliajoin, tarjolla vettä, Maxim-urheilujuomaa sekä rusinoita ja banaania. Ihmisiä ei reitin varrella ollut kovinkaan paljon ainakaan enää toisella kierroksella. Sen kyllä ymmärtää, kun vettä satoi koko ajan ja pimeäkin alkoi tulla. Reitillä on muutama selkeä nousu ja toisaalta taas pitkähkö loiva laskuosuus. Kierroksen aivan alussa ja lopussa on hiekkatietä, muutoin mennään asfaltilla. Ohjaus toimi hyvin.

Loppua kohden yritin kiristää hieman tahtia ja kannustaa 4 juoksijaa, jotka kanssani juoksivat, että pääsisivät alle kahden tunnin. En tiennyt olivatko he lähdössä olleet edelläni vai takana, aika lähti kaikilla juoksemaan siitä, kun lähtölaukaus oli, ei siis siitä kun ylitti lähtölinjan. Oma virallinen aikani oli 02:00:07, ensikertalaiselta jänikseltä mielestäni ok juoksu, kun 02:00:00 oli se tavoite.

Maalissa jänis jaksoi vielä muutaman sanan vaihtaa juoksuseuralaisen kanssa

Juoksun aikana vesisade ei haitannut, mutta maaliin tulon jälkeen sen kyllä huomasi. Kylmä tuli aika nopeasti, eikä tehnyt mieli käydä edes peseytymässä. Eihän sitä kyllä ollut hikikään, kun koko ajan oli taivaallinen suihku päällä. Juoksijat saivat mitalit ja sarjojen kolme parasta palkittiin myös pokaalein heti maaliin tulon jälkeen. Juoksijoilla oli mahdollisuus syödä hernekeittoa näkkileivän ja mehun kera. Lämmin keitto helpotti kyllä kummasti oloa. Peseytyistiloina toimivat rantaan rakennetut suihkut ja lämmittelymahdollisuus oli paljujen lisäksi telttasaunassa.

Itse vaihdoin vain nopeasti vaatteet ja lähdimme ajamaan kotiin. Matkalla piipahdimme syömään huoltoasemalle ja kotiin saavuimme hieman ennen klo 04:00. Jälkikäteen täytyy todeta, että kyllä sitä varmaankin jokin on tuollla korvien välissä napsahtanut, kun juoksuun on hurahtanut, että tuollaisen perjantai-illan jaksaa touhuta, sohvan ja esimerkiksi elokuvan sijaan. 

Se on se rakkaudesta lajiin! Suosittelen Keuruun yömaratonia ehdottomasti, jos vain ensi vuonna kalenteihin sopii. Yöpymismahdollisuuksiakin on; teltat, asuntoautot ja lähistöllä sijaitsevat leirintäalueet mökkeineen kannattaa miettiä vaihtoehdoksi yöajamiselle.

Taas tuli muistoja kaappiin ja mieleen....

Keuruun tuliaiset