Kestää, kestää! Mikä kestää, mikä ei....

Niin, suunnitelmat on tehty muutettaviksi, mutta joidenkin suunnitelmien toivoisi kantavan lopun elämän. Syksyn myötä muuttui elämässä aika paljon. Oli aika antaa periksi, jotta läheisimmät ihmiset voisivat paremmin. Ratkaisu oli oikea, siihen uskon edelleen, mutta suuren unelman ja elämän täydellinen muuttaminen käytti tämän ihmisen aika pohjalla. 

Onneksi on ihmisiä lähellä, jotka jaksoivat kuunnella ja kuunnella ja kuunnella - antoivat minun puhua, eivätkä jakaneet ohjeita. Monet kyyneleet olen vierittänyt juostessani; pahoittelen, jos olen näyttänyt meikitposkella joltain zombielta. Parempi se on ollut, kuin täysin hysteerinen äiti kotona lapsilleen. Ja noiden kyynelten jälkeen olo on ollut kuitenkin taas parempi, niin juoksun kuin tunteidenkin purkautumisen myötä.

Nyt voin hyvin, oikeastaan enemmänkin kuin hyvin. Viimeisen 3,5 kuukauden ajan olen kuitenkin jaksanut juosta ja treenata kohti Nuorgamin starttia 1.7. Siihen ei oikeasti ole enää kovin pitkä matka, IIK! Nyt treenikaverinani on aina koira, joka on lenkitettävä, enkä sitä jaksa erikseen 3 tunnin juoksulenkin jälkeen lähteä kävelyttämään. Kunto on koirallakin kasvanut pikkuhiljaa syksyn ja alkutalven aikana - nyt ollaan menty jo jopa 32kilometrin lenkitkin yhdessä :)

Juoksukaveri aina valmiina, jopa 32 kilometrin lenkille

Treeniohjelmassa siirrytään pikkuhiljaa pois peruskuntokaudesta, jossa oli 3-4 lenkkiä viikossa ja päälle voimatreeni kahdesti viikossa. Nyt ohjelmaan tulee 5. juoksulenkki ja samaan aikaan lisätään viikon kokonaiskilometrejä ja perättäisten päivien pitkien lenkkien määrää. Tällä hankitaan pohjaa, että jalat kestäisi koko heinäkuun juoksemisen - maraton päivässä, vähän enemmänkin. 

Nyt mennään aika pitkälti juoksun ehdoilla. Se sopii aika hyvin uutena vuotena tekemään lupaukseen "ajattelen enemmän itseäni!". Minun kohdallani se ei aina ole ollut helppoa. Olen aika herkkä näkemään, jos jollain muulla on huono olla ja yritän auttaa loppuun asti. Nyt päätin, ettei minun tarvitse olla aina paikalla kaikkien saatavilla. Voin sanoa, että "odota, autan kyllä, kun saan ensin tehdä itselleni tärkeät asiat".

Juoksua varten on aloitettu myös muukin valmistelutyö. Yöpyminen tulee tapahtumaan asuntoautossa ja auto on nyt porukalla varattu. Ensi viikolla järjestämme tiedotustilaisuuden Helsingissä ja toivomme, että sen myötä olisi parempi mahdollisuus saada sponsoreita. Reitti ja aikataulu hiotaan lopulliseen muotoon piakkoin ja sitten voikin vapaaehtoiset tukijoukot ilmoittautua ;)

Ensimmäinen kuukausi tätä juhlavuotta alkaa olla taputeltu ja kohti kevättä mennään. Nauttikaa ulkoilusta ja haastakaa kavereita mukaan liikkumaan! 

Lenkkeily on ihanaa, kun sää suosii...