Spontaanisti vai pitkään suunnitellen?

Tämän kysymyksen voi esittää niin juoksuharrastukseen (toki muuhunkin tavoitteelliseen liikkumiseen) kuin normaaliin elämäänkin liittyen. Ehkä sellainen sopiva väljähkö raami on hyvästä. Jos olet hetken uhrannut aikaa miettiäksesi mitä haluat ja milloin, olet jo oikeastaan aloittanut tavoitteeseen pyrkimisenkin.

Itse olen ollut aina enempi spontaanisti ja aika hurjillakin hypyillä elämässä edennyt, mutta täytyy sanoa, etten ole katunut. Olisiko niin, että olen alitajuisesti jo asiaa miettinyt, vaikka en sitä päätöshetkellä olekaan juurikaan suuremmin harkinnut, vaan sanonut kyllä!

Tämä pätee myös tavoitteeseeni juosta Nuorgamista Helsinkiin heinäkuussa 2017. Kun Facebookin juoksufoorumilla siitä ensi kertaa luin, olin heti täysillä mukana ja ensimmäinen mukaan ilmoittautunut. Tiesin, että aikaa se vie ja rahaakin, mutta se on sellainen ”one´s in the lifetime”-juttu ja onhan siihen aikaa valmistautua. Ja tuon tavoitteen vuoksi olen joutunut väljähköjä suunnitelmia sitten jo itsellenikin luomaan. Juoksukalenterin otin käyttöön vuoden vaihteessa, mutta sekin on joustava ja helposti muuteltavissa, jos jokin pakottava kokous viekin koko illan. Ei minulle iske paniikki, jos jokin lenkki jää välistä. Ei ole varaa stressata tai sitten voimavarasta tulee virran syöjä.

Ymmärrän kilpatasolla urheilevat henkilöt – heidän on pakko pitää tiukasti kiinni suunnitelmista. Mutta jos elämässäsi on muutakin (kuten esim. perhe, lapset harrastuksineen, aktiivinen toiminta kodin ja työn ulkopuolellakin) voi olla järkevää tehdä suunnitelmista elämää mukailevia ……

Alla muutama asia, joiden avulla olen omia suunnitelmia toteuttanut

  • tee väljät suunnitelmat. Varsinkin jos elämässäsi on paljon muuttujia, jotka voivat suunnitelmia muuttaa.

  • kirjaa suunnitelma ylös ja kirjaa myös miten toteutui. Itselläni juoksusuunnitelma on excelissä, jossa juoksumääriä on helppo muuttaa ja näkee kokonaisuuden yhdellä silmäyksellä. Siihen voi myös kirjata fiilikset, jotka ovat vaikuttaneet esim. juoksumäärän jäämisestä vähäisemmäksi kuin alunperin oli suunnitelma.

  • pohdi valmiiksi miten suunniteltua voi toteuttaa vaihtoehtoisesti. Itselläni on kuntopiiri, jota hyödynnän, jos tulee este juoksemiselle. Vapaapäivää voi myös helposti vaihtaa, jos tulee tiukka este liikkumiselle.

  • älä soimaa itseäsi, vaikka vähän repsahtaisitkin suunnitelmasta. Ei se maailma yhteen lipsahdukseen kaadu. Mietipä, jos vaikka toteutat tiukkaa ruokavaliota – kumpi on pahempi a)repsahdat kerran ja jatkat seuraavana päivänä taas intoa puhkuen b)kyllästyt tiukkaan ohjelmaan, joka ei salli yhtäkään repsahdusta ja lopetat kokonaan, palaten vanhaan.

  • kerro suunnitelmistasi muille, ainakin lähimmille ihmisillesi. Kun ilmaiset suunnitelmasi, he ymmärtävät toiveitasi ja voivat tukea sinua vaikeinakin hetkinä.

  • onko sinulla joku, joka voi jakaa unelmasi? Jos saat kohtalotovereita, voitte tsempata toisianne. Vaikka henkilö ei olisi sinua lähellä, voi tsemppaaminen esim. somen kautta olla se vaikeiden hetkien yli vievä tuki. Facebook ryhmä johon kuulun on ollut tukena monelle juoksuharrastajalle, kun on tullut vammoja tai muita haasteita, jotka ovat estäneet suunnitelmien etenemisen. Siellä voi jakaa epäonnistumiset ja kaikki antaa tukensa ja usein myös jaetaan omia kokemuksia ja hyväksi koetut jutut, joilla tilanteesta on yli päästy aiemmin.

Vaikka minulla juoksuohjelma onkin, voin lähteä merkittynä vapaapäivänä liikkumaan, spontaanisti, kehoa kuunnellen. Silloin kun hyvältä tuntuu, ei mielestäni kannata jarrutella liikaa. Spontaani sopii itselleni paremmin - elämä on silloin paljon jännittävämpää; ei tiedä miten päivä kulloinkin päättyy (muutoin kuin nukkumaan käyden) :)