Vihdoinkin perjantai!!!!!!

Miten voikaan olla ihanaa herätä perjantaiaamuna ja todeta, että vain tämä työpäivä ja taas on kaksi vapaata! Herääminen ei ole koskaan ole ollut mikään ogelma, olen aina ollut enemmän aamuihminen, mutta viime aikainen säätäminen iltaan asti on kyllä tehnyt aamuistakin jo aika vaikeaa.

Eilen yritin käydä juoksemassa ja ei siitä mitään tullut. Olen innostunut juoksemisesta vasta aikuisiällä ja takana on 5 maratonia, joista yhden jouduin keskeyttämään järkyttävän kylmyyden vuoksi (Tukholma 2012, jos joku muistaa sen +2 asteen lämpötilan ja myrskytuulen yhdistelmän). Nytkin sain juuri ilmoittautumisen tehtyä Roomaan ensi huhtikuulle.


Juokseminen on minulle tapa tyhjätä pää, vaikka kuuntelenkin musiikkia tai radiota (talvisin Saipan peliä), niin olen juostessa itseni kanssa, kukaan ei pyydä minulta mitään, kukaan ei kysy missä mikäkin tavara on. Maratonille en lähde vieläkään suuria aikatavoitteita mukanani, vaan lähden tavoittelemaan maalia ja nauttimaan tunnelmasta.

Olin syyskuussa Kroatiassa ja juoksin Ston Wall maratonin, jolla ei oikeastaan ole maratonin kanssa mitään tekemistä. Juoksua muureilla, serpentiiniteillä jne. Kävelyä tuli kaikissa mäissä, mutta se fiilis, kun selviää maaliin asti!!! Sitä ei vain voita mikään!!!

Eilinen juoksu siis... onneksi en tavoitellut pitkää lenkkiä, yhdistin vain rahan haku reissun pieneen pyrähdykseen. Olin syönyt vähänlaisesti päivän aikana töissä ja pyöräillyt töihin ja työpäivän aikanakin. Söin kotiin tullessani ja sitten säntäilin treenikuskaajana. Kun lähdin lenkille laski verensokerini selvästi, eikä minulla ollut yhtään geeliä tai Siripiriä taskussa. Yleensä taskustani löytyy aina jompaa kumpaa, kun tämä tunne ajoittain ilmestyy :(  No, tulipahan taas muistuteltua, että syö hyvä ihminen riittävästi, pelkkä kaninruoka päivällä ei riitä (vaikka hyvää onkin).

Nyt työn äärelle......