Yksin, vai aikaa itsensä kanssa?

Tämä edeltävä talvi on ollut aika käänteen tekevää aikaa. Olen usein pohtinut yksinäisyyttä. Saanko tuntea sitä, saako siitä puhua ja kenelle? Hetkittäin olen ollut yksinäinen, sillä yht´äkkinen hiljaisuus talossa on ollut sangen pysäyttävää. Silloin on ollut liikaa aikaa miettiä. Onnekseni minulla on läheisiä ihmisiä, joille voi soittaa. Mutta entä, jos olet väsynyt työpäivän jälkeen, etkä jaksa lähteä kotoa mihinkään, tulisiko joku käymään? 

Paljon puhutaan ikääntyneiden, yksin kotona asuvien yksinäisyydestä ja sitä halutaan välttää kaikin keinoin. Mutta entä työssä käyvät, joilla työpäivä täyttyy hyvistä kavereista ja runsaista sosiaalisista kontakteista? Tuleeko kukaan koskaan ajatelleeksi niitä kontakteja tarkemmin - puuttuuko niistä jotain tai antaako työn aiheuttama aikaraja mahdollisuuden aitoon kohtaamiseen, kuulumisten sijasta?

Nautin lapsena säännöllisesti yksin olemisesta. Leikin ja touhusin yksin, mutta sitten kun halusin, oli minulla mahdollisuus olla ystävien kanssa. Lasten syntymän jälkeen juoksusta tuli minulle se hetki, jolloin saan viettää aikaa itseni kanssa. Silloin kun elämässä on tasapaino kaiken hässäkän ja hiljaisuuden välillä, ei sitä edes ajattele, että voisi olla yksinäinen yksin ollessaan.  

Talven kauniita hetkiä kaipaa, kun arki on yhtä kiitämistä

Juostessa on ollut aikaa miettiä asioita. Välillä olen suunnitellut, että täytyisi hankkia nauhuri, jotta saisi kaikki "huikeat" ajatukset talteen. Olen huomannut, että monia vaikeita asioita voi työstää mielessään käymällä dialogia itsensä kanssa. Kuten dialoginen kirjoittaminen, myös pohdinta auttaa jäsentämään asioita. Dialogissa esitän itselleni kysymyksiä ja vastaan niihin, jonka jälkeen esitän vastaukseen littyvän uuden kysymyksen. Tämä on auttanut myös lenkillä, jos se ei ole sujunut suunnitellusti ja olen ollut lähellä oikaista kävellen kotiin. 

Heinäkuu tulee vauhdilla ja kuukausi, jolloin ollaan varsin tiiviisti juoksuporukan kanssa - yöt ja päivät. Silloin voi olla, että ne yksinäiset hetket ovat tarpeen... Nyt treenataan ja nautitaan keväästä. Lumet on vanhaa talvea ja kohta saa juosta lyhyissä vaatteissa. Mandi-koira edellä ja minä takana, kohti uusia kilometrejä - kahdestaan tai ehkä porukalla. Yksi on varmaa - juoksusta nauttien mennään :)

Tämä kaveri ei välitä mennäänkö kahdestaan vai isommalla porukalla