Päiväkodin aloitus ja arjen hallinta

Aikaisemmista päiväkoti-kokemuksista sen verran, että esikoiseni aloitti päiväkodissa ollessaan 1-vuotias. Lähdin töihin kuitenkin jo aikaisemmin, Josefina oli tuolloin 7 kuukauden ikäinen, jonka jälkeen mieheni piti vanhempainvapaani loppuun. Tämän perään palkkasimme kotiin hoitajan, ja vasta vuoden ikäisenä Josefina meni päiväkotiin. Myöhemmin seuraavana kesänä mieheni piti koko kesän hoitovapaata ja oli lapsen kanssa kotona. Tuolloin en voinut kuvitellakaan, että olisin laittanut 9 kk ikäisen lapsen päiväkotiin ja pidin päiväkotia erittäin kamalana paikkana. Nyt kuitenkin aikaisempien kokemuksien valossa ajattelen aivan toisin. Päiväkodissa työskentelevät kasvatusalan ammattilaiset ja ainakin pienessä kaupungissa vaihtuvuutta käytännössä ei juurikaan ole työntekijöiden keskuudessa. Täten koen, että kiintyvyyssuhde muodostuu vahvasti lapsen ja aikuisen välille.

Laitoin 9 kk vanhan poikani päiväkotiin muutaman päivän viikossa, jotta saan tehtyä opintoja eteenpäin opintovapaalla ollessani. Itselleni tämä oli juuri oikea kohta saada helpotusta lastenhoitoon johtuen, että Jere nukkuu entistä vähemmän päivässä, liikkuu hyvin aktiivisesti kontaten sekä yrittää jo nousta tukea vasten. Lisäksi mieheni panos vasta-alkaneena yrittäjänä on erilainen, kuin ensimmäisen lapsen kohdalla. Tämä oli juuri oikea ratkaisu. Päiväkodin aloittaminen ei ole vaikuttanut mitenkään lapseen vaan hän on kuin olisi ollut missä tahansa hoidossa. Päiväkodin aloitus ei näy iltaisin, ei unirytmissä eikä oikeastaan missään. Ehkä normaalia hieman väsyneempi iltaisin, mutta ei muuta eroa. Esikoisen kohdalla muistan, että päiväkodin aloitus näkyi konkreettisesti yöunissa ja jatkuvana heräilynä. Epäilen, että tähän on vaikuttanut se, että olen totuttanut Jeren olemaan hoidossa isovanhemmilla ja äitini siskolla hyvin pienestä pitäen, siksi eroahdistusta ei pääse syntymään. Olen todella iloinen, että molemmat lapset ovat uudenkarheassa ja aivan ihanassa päiväkodissa, jossa työskentelee huikeita kasvatusalan ammattilaisia. Ei se päiväkoti ole kamala paikka – päinvastoin. Pidän tärkeänä sitä, että päidäkodissa on kavereita, selkeä rytmi ja ulkoilua.

Minulta on useasti kysytty, miten hallitsen kaiken lasten ja opintojen kanssa. Kun kerroin suunnitelmistani ja etenemistahdistani tälle keväälle, moni opiskelijakollega ei meinannut uskoa silmiään. Miten pystyt suorittamaan 60 opintopistettä kun se ilman lapsiakin on melko haastavaa? Sanotaanko, että lasten kanssa aika on hyvin rajallista, joten sen ajan mitä saa käyttää hyvin tehokkaasti. Tällöin aika ei mene turhaan haahuiluun vaan konkreettiseen tekemiseen. Jos itsestä tuntuu, ettei mitään ole saanut aikaiseksi tai aikaa ei ole, on hyvä pysähtyä miettimään päivätasolla paljon aikaa meni mihinkin asiaan, voisiko jostain karsia? Monta tuntia selaat puhelinta? Monta tuntia katsot televisiota? Voisiko ajan käyttää toisin?

Yksi suurin syy sille, miksi tykkään touhuta lasten kanssa hyvinkin paljon erilaisia puuhia on tv. Suurin houkutus kotona on televisio ja sen mukanaan tuomat ohjelmat Netflixin kautta. Haluan kotoa pois sen takia, että mieluummin kannatan ulkoilua, liikuntaa tai mitä tahansa muuta kuin tvn katselua. Muutama tunti on kohtuullista mutta niin helposti tvn äärelle voi jämähtää pidemmäksikin aikaa. En tähän mennessä ole tehnyt yhtäkään koulutehtävää siten, että pistän lastenohjelmat pyörimään ja teen omia juttuja. Olen toiminut siten, kun lapset ovat olleet kotona, niin olen hyödyntänyt päiväuniaikaa ja ilta-aikaa, kun lapset nukkuvat.

Jos tuskailet ajankäytön kanssa mieti mihin aika menee; voisiko juuri sinulla olla oma harrastuspäivä jokin tietty päivä viikosta, jonka sopia miehen kanssa? Voisitko hyödyntää jonkin lapsen harrastusajan ja työskennellä esimerkiksi uimahallin kahviossa uimakoulun ajan? Pitäisikö olla jokin vakio vanhempien treffi-ilta tietty päivä kuukaudesta? Esimerkiksi nyt olen ruvennut tekemään koulussa siten, että kirjoitan opinnäytetyötä tai teen muita tehtäviä ruokatunnilla, joka on pituudeltaan yhden tunnin. Tässä ajassa kerkeää hyvin syömisen lisäksi kirjoittaa edes muutaman kappaleen eteenpäin tehtäviä. Aina kun on mahdollisuus niin käytä se. Kun tekee joka päivä vähän pieniä palasia, se ei tunnu raskaalle ja on mielekästä sekä etenee koko ajan kohti oikeaa suuntaa.

Jos taas tiedän, että minua ahdistaa jokin vaikea tai harmittaa saamani palaute, niin käyn lenkillä tai liikun jossain muodossa – tämä auttaa päästämään höyryjä pihalle, ilman että sen purkaa perheeseen. Yhdestä iltarutiinista pidän vahvasti kiinni, nimittäin rentoutumisesta. Jos teen iltaisin, jotain ajattelua vaativaa puuhaa, niin olen todennut, että ennen nukkumaan menoa tulee heittää aivot narikkaan. Katson aina ennen nukkumaan menoa edes 10 minuuttia jotakin hömppäsarjaa tai Netflixiä iltapalan kera. Tämä on oma tapani saada pää tyhjäksi unta varten. Minulle se tärkein on uni, rakastan nukkumista, siispä siitä en karsi vaan se on välttämätöntä oman hyvinvoinnin kannalta.

Nyt kun olen samalla viivalla mieheni kanssa, eli käyn joinain päivinä koulussa ja lähdemme kotoa samoihin aikoihin aamulla, on erittäin ihanaa, kun oletusarvo ei ole että koti on tiptop ja ruoka laitettu kun mies palaa töistä. Koen, että olen tasa-arvoisemmassa asemassa suhteessa toiseen, kun en ole enää varsinaisesti kotiäitinä vaan jonkinlainen välimuoto töissäkäyvän ja kotiäidin väliltä.  Nautin suunnattomasti tästä yhtälöstä kun on sopivasti omia haasteita ja lasten kanssa kotona oloa.

Tykkäätkö tehdä listoja? Pitää paperista tai sähköistä kalenteria?

Mikä on sinun tapa hallita ”kaaosta”?

Ps. Pahoittelut kuvien tarkkuudesta, järjestelmäkamera on tällä hetkellä pois pelistä vian takia. Joudun turvautumaan tilapäisesti iphonella kuvaamiseen.