Vuosijuhla ja opiskelu äitiyslomalla

8.12 vietettiin Laurea-ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan Laureamkon 22. vuosijuhlaa. Oli ilo päästä mukaan juhlimaan vanhan luokkakaverini Ollin kanssa. Kun aloitin opinnot Laurea-ammattikorkeakoulussa vuonna 2009 en aavistanut kuinka huikeat opiskeluvuodet tulisivat olemaan saati sitten, että päätyisin vielä myöhemmin työelämän siivittämänä takaisin opintojen pariin. Kotiäidille tämä oli ainutlaatuinen mahdollisuus saada omaa lomaa ja pukeutua prinsessaksi. Kampaajaystäväni Anni loihti upeat hiukset ja kummitätini sponsoroi upean hotellihuoneen osana joululahjaani.

 

Mitä opiskelu sitten minulle merkitsee?

Itselleni opinnot ja itsensä kehittäminen merkitsee itsensä johtamista kohti oivalluksia, bisnesälyä sekä verkostoitumista. Opiskelu on todella mielenkiintoista, palkitsevaa sekä uuden oppimista. Eniten olen koukussa siihen tunteeseen, kun jokun kurssitehtävä tuntuu etukäteen mahdottomalta, ja kun saat sen tehtyä tunnet itsesi voittajaksi. Nautin tietyllä tapaa olla äärirajoilla ja ylittää itseni. En todellakaan ole mikään priimus oppilas, enkä vaadi itseltäni huippuarvosanoja. Se että on tehnyt parhaansa riittää minulle.

Vuosina 2009-2012 minulla oli mitä parhaimmat opiskeluvuodet. Reissasimme kaikki mahdolliset opiskelutapahtumat jopa Vaasaa myöden. Meillä oli todella tiivis porukka, joka lähti sitten eri teilleen kunkin valmistuttua.

22. vuosijuhlaa juhlittiin Helsingin Svenska klubbenilla perinteisin menoin. Itselleni nämä olivat kolmannet vuosijuhlat, joissa olen ollut. Ohjelmaan kuului puheita, ansiomerkkien jakoa, juomalauluja sekä kolmen ruokalajin illallinen. Oli mukavaa saada tutustua itseäni nuorempiin opiskelijoihin. Aistin pelkästään pöytäkeskustelujen perusteella, että kansainvälisyys on yhä enemmän läsnä myös opinnoissa. Pienen piene hetken jo ajattelin, että matkustin ajassa taaksepäin ja tuntui, että mikään ei ole muuttunut. Havainnoin juhlista erilaisia persoonia, jotka muistuttivat kummasti myös oman opiskeluaikani henkilöitä. Juhlista siirryimme vielä hetkeksi Apollo-yökerhoon. Mitä vanhemmaksi, sitä tulee, sitä enemmän arvostan unta - olin jo puoli yhden maissa nukkumassa. Aamu alkoi ihanasti aamukylvyllä ja maittavalla aamupalalla. Sillä välin lapset olivat yökylässä äidlläni ja mieheni sai omaa laatuaikaa itsekseen. Lapset olivat nukkuneet hyvin aamuun asti, joten voisivat mennä toistekin mummolaan yöksi.

Perhe ja opiskelu

Suoritin ylemmän amk-tutkinnon pakolliset opinnot jo 2007 ja keväällä 2008 kävin vain opinnäytetyöpajoissa. Laitoin opinnot hieman jäihin tullessani raskaaksi. Opiskelu kokopäivä työn rinnalla tarkoitti välillä viikkoja, jolloin ei ollut yhtään vapaapäivää. Joinakin viikkoina tein 6-päiväistä työpäivää joulusesongin takia ja vielä koulutehtävät ja lähipäivät päälle matkustaen Kouvolasta Tikkurilaan tai Helsinkiin. Muistan vain, että se oli todella raskasta aikaa etenkin raskauden kanssa. Se vaati paljon sumpilimista, suunnittelua ja joustoa niin mieheltäni kuin tukiverkostolta. Sen rinnalla tämä pelkkä opiskelu pienten lasten kanssa ei ole mielestäni mahdottomuus, sillä pystyin siihen myös hetkellisesti kokopäivätyön kanssa.

Lähden todella hyvällä fiiliksellä takaisin kouluun ja olenkin valinnut pääosin vain johtamiseen liittyviä opintoja tulevalle keväälle. Olen todella kiitollinen, että sain sumplittua lastenhoitokuviot siten, että muun muassa äitini auttaa lastenhoidossa ollessani koulussa - mitä tekisinkään ilman tukiverkostoa. Tarkoituksenani on valmistua joko kesällä tai jouluna 2019 riippuen siitä, miten hyvin tämä lähtee taas sujumaan. 

Perhe on aina minulle numero yksi, joten opinnot menevät omalla painollaan - kohti uuden oppimista ja oivalluksia. Käytännössä koulu tarkoittaa noin 3 lähipäivää opetusta kuukaudessa. Tämän lisäksi on tosin paljon yksillö- ja ryhmätehtäviä, jotka vaativat matkustamista koululle. Yritän suunnitella viikot niin, että teen tehtäviä 2-3 päivää viikossa ja loput päivät omistan täysin lapsille ja yhdessä ololle. Usko tai älä niin myös vaihtoon lähteminen yliopistoon ulkomaille on mahdollista koko perheen kanssa. Kaikki on mahdollista ja loppujen lopuksi järjestelykysymyksiä. En usko, että lähden itse välttämättä vaihtoon mutta senkin vaihtoehdon pidän korvan takana. Opiskelen niin itseäni kuin perhettä varten. Tulevaisuudessa haaveilen oman itseni kehittämisestä ja etenemisestä uralla, joka harvoin on mahdollista ilman ylempää korkeakoulututkintoa. Näillä näkymin olen äitiysloman jälkeen maaliskuusta kesäkuuhun opintovapaalla ja tämän jälkeen pidän kesälomia pois. Elokuussa vasta takaisin töihin. Aion nauttia, sillä minulla on nyt mahdollista toteuttaa itseäni ja saman aikaisesti viettää paljon aikaa lasten kanssa.

Kohti uutta vuotta 2019 - muista unelmoida.