Ehkä me päästään sittenkin mätsäreihin

Sain Muulin ravaamaan vierelläni ensimmäisen kerran pari viikkoa sitten kun tallikaveri ajoi kärryillä ja totutettiin Muulia niihin. Tästä muutama päivä myöhemmin sain sen ravaamaan samaisella laitumella ihan talutuksessa niin että narukin oli vain heitetty niskan yli. Mutta ravautin sitä "liikaa" eikä se muutaman kierroksen jälkeen enää lähtenyt raviin. Kirosin itseni siitä hyvästä miksen tajunnut lopettaa jo aiemmin kun meni hyvin.

Muulihan on siis tähän mennessä jähmettynyt paikoilleen jos olen ottanut juoksuaskelia taluttaessani sitä. Pahimmassa tapauksessa se on pelästynyt niin paljon, että on lähtenyt lapasesta täysin vastakkaiseen suuntaan. Kyse ei siis ole mistään muulimaisesta jäkittämisestä, vaan juoksevat ja hyppivät ihmiset ovat olleet sille aikamoisia mörköjä. Ja miten hienoa olisikaan lähteä sen kanssa mätsäreihin, mutta niissä pitää aina ravata! Maastossa olen onnistunut saamaan viime kesänä pari ravia, kun kävelin itse tosi reippaasti ja edellä meni hevonen, jonka perään Muulilla oli kiire.

Ja ei, Muuli ei toimi niin, että vedän narusta ja se tulee perässä. Jos riimuun kohdistuu liikaa painetta, niin se joko seisoo paikoillaan tai lähtee täysin vastakkaiseen suuntaan. Olen siis epäonnistunut rankasti sen kanssa eikä se osaa myödätä paineelle. Mutta onneksi olenkin ottamassa selvää näistä koulutusasioista!

(salaa haaveilen sen sitoimisesta liikkuvaan ajoneuvoon)

Viime viikolla olin sen kanssa laitumella ihan pienen hetken, jälleen naru vain niskan yli. Se ravasi hienosti pienet pätkät ja lopetin siihen. Jäisen laitumen päälle oli satanut lunta, mutta löysin alueen, jossa oli alla pelkkää lunta. Enhän halua ravauttaa Muulia alustoilla, joissa sen olisi mahdollista liukastua!

Täältä tullaan, ota kaurat esille! t. Muuli
Parin päivän päästä tästä olin taas laitumella. Pohja oli sellainen että lumen alla oli peilijää, joten vain tietyissä kohdissa pystyi juoksemaan turvallisesti. Muuli kävelee mukavasti perässä ihan vapaanakin, joten lähdin kiertämään laidunta sen kanssa, vapaana. Ja kun otin juoksuaskeleita, niin mitä tekee Muuli? Juoksee perässä!

No erittäin hyvin menneiden harjoitusten jälkeen lähdinkin juoksemaan eri suuntaan, Muuli sai slaakin ja pakeni paikalta.

Jatkoimme harjoituksia niin, että juoksin tai kävelin pienen matkan päähän odottamaan. Muuli mietti hetken ja juoksi luokseni ottamaan kauraa. Tarkoitukseni oli itseasiassa saada tämä hieno päivä dokumentoitua, mutta Muuli oli liian nopea mun kameralle. Se oli jo vieressä kun vasta tarkentelin.

Muuli ravasi luokseni muistaakseni joskus toukokuussa ensimmäisen kerran kun se oli vapaana kentällä. Se oli muuten hieno hetki, kun olin taistellut muutaman kuukauden sen eteen että se edes antaisi kiinni. Tottakai palkitsin sen hienosta käytöksestä. Jos se asuisi jollain hehtaarilaitumella kesät, palkitsisin todella paljon jos se tulee sieltä luokse.

Kokeilin ravia uhkarohkeasti vielä kentällä ja tarhassakin, ja se toimi sielläkin!

Eihän se vielä mitään valmista mätsärikamaa ole, mutta mätsärit on loistava paikka totutella ihmis- ja hevosmassoihin ja vieraisiin paikkoihin. Eikä kenenkään ponnari ole liian kireällä. Oliko myös niin että tuomari tulee hiplaamaan yksilöitä? Sitä pitää treenata kotona ja paljon. Siis että vieras lähestyvä ihminen saa koskea ilman että Muulin pitää poistua paikalta.
Ensin menen poispäin.. t. Muuli
Jotta voin kääntyä ja ravata luokse ja saan kauraa! t. Muuli
Kaivelu on Muulilla verissä. Tässä se kaivelee kasaa, jossa on kaluttuja risuja hevosten tarhoista.
Kaivelusta on vielä kerrottava se hetki, kun menin hakemaan Muulia tarhasta samana päivänä kuin miltä nämä kuvat ovat.

Tulin siis tallille ja menin riimun kanssa odottelemaan tarhan portille tarhan sisäpuolelle ja huutelin Muulia. Se oli toisessa päässä ja tuijotti vain, mutta ei tullut luokse. Olisin saanut sen tietenkin kiinni, jos olisin kävellyt sen luokse, mutta päätin odottaa.

Muuli katsoi minuun, otti pari askelta ja pysähtyi. Se seisoi pitkään paikoillaan katsellen koko ajan. Se teki päällään stressiliikkeen, eli heilautti päänsä puolelta toiselle ja tuijotti taas. Tarhoissa on tällä hetkellä havuja kaluttavana, joten se alkoi kaivella pientä havukasaansa, ja tuijotti. Sitten se nakkeli taas niskojaan ja lähti tulemaan luokse.

Sen pään viskely on vähentynyt radikaalisti. Mutta edelleen se saattaa tehdä sitä jos tilanne stressaa sitä. Jos se esimerkiksi on yksin tallissa karsinassa, tai se on vieraassa paikassa aidattuna. Kiinniollessaan tai taluttaessa tätä ei tapahdu, koska silloinhan sillä on tekemistä ja muuta mietittävää kokoajan. Myös jos menen tarhaan siivoilemaan kakkoja, Muuli lopettaa toimintansa ja alkaa seurailla minua. Voisi siis sanoa että tätä tapahtuu sen ollessa samaan aikaan toimeton ja stressaantunut.

Onneksi tämä sijaistoiminto on siis niin "kevyt", että se loppuu kun Muuli saa tekemistä. Se pystyy siis keskittymään täysillä ihmiseen ja vaihtaa päänviskelyn ilmeisesti ihan mielellään johonkin muuhun tekemiseen.

Alla on vielä video kesältä, josta näkyy mitä tarkoitan pään viskelyllä. Sitä tapahtuu erityisesti 30 sekunnin jälkeen. Jos ei tunne näitä eläimiä, voisi luulla että sillä on vain ötököitä korvissa. Videon kuvasin tilanteessa, jossa Muuli oli ollut vasta päivän nykyisellä tallillaan ja sen tarhakaveri vietiin talliin ja Muuli jäi yksin tarhaan. Olen itse tarhan ulkopuolella.