Elmamessukooste; muuli hengissä ja järjissään

Elmasta selvittiin tavoitteiden mukaisesti. Tavoitteet olivat:

  1. saada Muuli sisään omaan aitaukseensa, vaikka siellä on kuivikkeena pelottavaa purua - ei ongelmaa.
  2. saada Muuli pysymään omassa aitauksessaan, vaikka minä lähden aitauksen luota kauemmas - ei ongelmaa, mutta hätääntyi kyllä kun vierestä meni poneja, laamoja, alpakoita tai kun aasit lähtivät omasta aitauksestaan pois. Ei kuitenkaan yrittänyt tosissaan lähteä haneen.
  3. saada Muuli kävelemään takatilojen kautta eläinareenalle - onnistui hyvin jos Muuli meni edellä, jos se taas tuli perässä, oli sillä ihan liian kiire ja kaksin käsin pidin jo turvasta kiinni ettei mennä aasien yli.
  4. olla karkuuttamatta Muulia eläinareenalla esityksen aikana. Aidat ovat matalat. - en karkuuttanut.
  5. tavata mahdollisimman monta blogin lukijaa ja keskustella rakentavasti muuleista - ei toteutunut (messuvierailijat on kaupunkilaisperheitä joita ei oikeastaan kiinnosta edes se, että se on muuli eikä iso aasi). Onneksi siinä kävi myös blogin lukijoita ja jopa yksi muulinomistaja!
  6. pitää Muuli hengissä ja järjissään koko viikonlopun ajan - check.
  7. pitää sen stressitaso niin alhaisena kuin se messuilla on mahdollista (kaikki eläimet stressaavat kun ne ovat vieraassa ympäristössä) - onnistui.
Kauraa kiitos t. Muuli. Kuva: Suvililja.net
Lauantai ja sunnuntai ovat Elman ruuhkaisimmat päivät, mutta jotenkin tämä Elma oli erilainen aikaisempiin verrattuna. Aasiyhdistyksen yksi motiivi osallistumiselle on myydä myyntitavaroita ja kerätä rahaa yhdistykselle. Tavoitteeseen ei todellakaan päästy. Onneksi aasitalutusratsastus oli tosi suosittuaja 246 lasta kävi ratsastamassa aaseilla. Se on aika kova määrä! Aasit olivat talutuksessa kahdesti päivässä tunnin kerrallaan. Yhdellä kerralla siinä oli vain yksi aasi henkilöstöpulan takia.

Kyllähän minä tiesin jo etukäteen että Elmamessujen vierailijat ovat kaupunkilaisperheitä, jotka näkevät maatilojen eläimiä tasan kerran vuodessa, täällä Elmamessuilla. Norkoilin Muulin aitauksessa, mutta aika harva kysyi jotain tai jäi juttelemaan. Tosin mun perusilme on aika tyly, joten se todennäköisesti karkoitti kaikki siitä aidalta.

Onneksi sain myös tiukempia kysymyksiä ja oli todella mukavaa jutella toisen muulinomistajan kanssa. Heidänkin muulinsa viskoo kyllästyneenä päätään ja blogin perusteella ovat muutenkin samanlaisia. Tämä muuli on kesäisin Orimattilassa kotieläinpihalla ja talven asuu Klaukkalassa. Hauskaa päästä näkemään muuli livenä!

Ukkostuuli teki meille satsin aasikylttejä myyntiin, tässä mallikappale!
Tein lehdistötiedotteen siitä, että muuli on nyt ensimmäistä kertaa näillä messuilla ja että muulit ovat harvinaisia Suomessa ja jo perjantaina kävi kuvaaja lehdestä Landsbygdens Folk kysymässä pari kysymystä ja lauantaina hän tuli uudestaan toimittajan kanssa kyselemään Muulista. Myös Yleisradion luontoääni Paul Segersvärd kyseli pitkään aaseista ja annoin hänelle vihtiläisen aasin- ja muulinomistajan numeron. Toivottavasti aasit ja muulit saa näkyvyyttä!

Muuli söi vuorokaudessa yhden ison heinäverkollisen olkea ja kolmen vuorokauden aikana n 4 kiloa säilöheinää ja yhden paalin kuivaheinää. Hieman huolestuin sen juomisesta, kun eläintenhoitajat täyttivät vesiastioita niin tiuhaan tahtiin, etten ehtinyt nähdä että oliko vesi vähentynyt yhtään. Pari kertaa kävin myös itse tyhjentämässä ja puhdistamassa astian, kun sinne oli mennyt purua. Näin vain kerran kun se joi vettä.

Vettä se kyllä joi pakosti, koska se pissasi ja caccasi ihan normaaliin tapaan. Eläintenhoitajat siivosivat aitaustakin niin tiheästi ettei mun tarvinnut tarttua talikkoon kertaakaan. Siellä toinen seisoi karsinassa pitäen Muulin riimusta kiinni ja toinen siivosi kakkoja ja Mulppe vain seisoi siinä rauhassa paikallaan!
Kuva: Susanna Salmi
Kuva: Susanna Salmi
Lauantain esityksessä nakitin toisen hallituksen jäsenen taluttamaan Muulia kenttää ympäri, jotta pystyin itse puhumaan mikkiin. Muuli meni kiltisti vieraankin perässä, vaikka olikin yrittänyt saada kauraa keinolla millä hyvänsä. Muuli uskalsi myös piehtaroida.

Sunnuntain esitykseen sain lainattua poniagilityn järjestäjiltä puomin ja autonrenkaan ja meillä oli myös pressu, niin oli kolme "temppua" kentällä. Juontaja Sari Heltelä on juontanut Elmat aina tähän saakka ja muistaa unissaankin mitä aaseista pitää puhua, joten hän veti suurimman osan sunnuntain esityksestä ja mä kävin siinä puhumassa hetken. Muuli piehtaroi sunnuntainakin, mutta taas kohdan piti olla sellainen, jossa aasi oli jo piehtaroinut.
Aasilta mallia. Kuva: Suvililja.net

Muuli perässä. Kuva: Suvililja.net
Sunnuntaina piehtarointi jatkui samassa kohdassa areenaa. Kuva: Piia Lukkaroinen
Muulille olen ihan hyvin saanut opetettua kaikenlaista, mutta paikoillaan rauhassa seisomista en ole osannut opettaa. Turpa oli vyölaukussa heti kun se huomasi mahdollisuutensa. Agilitytemppujutut se teki oikein hienosti eikä videoiden perusteella tehnyt niitä ihan koko aikaa korvat luimussa.

Sunnuntaina näin Muulin makailemassa ekaa kertaa. Piehtarointia/kuopimista se oli kyllä harrastanut kun purut olivat aina takaseinälä. Hetken aikaa katsoin sitä kauempaa, sitten otin pari kuvaa viereisestä autauksesta (aasit olivat areenalla juuri silloin) ja menin vielä sisään sen karsinaankin. Olin todella yllättynyt kun se ei noussut heti pystyyn vaan pystyin palkkaamaan sitä kauralla siitä hyvästä kun se pysyi makuulla.

Siinä oli yleisöä aidan takana ja pyysin yhtä herraa ottamaan kuvia tästä special momentista. En tiedä miten hän kuvasi, mutta oli ottanut hidastetun pienen klipin iphonella. Se oli ihan kiva, joten laitoin sen sellaisenaan Instagramiin.
Kyseisen postauksn jälkeen mun huoli heräsi.

Näin että Muuli halusi haukotella, joten otin hetkeksi riimun pois. Eläimillä pitäisi pitää riimuja päässä, jos tulee esim tulipalotilanne ja ne pitää pelastaa. Tai jos ne vaikka karkaa. Muuli taisi tosin olla ainut, jolla oli riimu, joten ehkä kyseinen sääntö oli poistettu mun tietämättäni.

Muuli haukotteli antaumuksella ja piti suutaan auki liikuttaen leukaa puolelta toiselle. Mm tämä on vatsahaavan oire. En kuitenkaan voi uskoa, että sillä olisi ollut vatsahaava, sillä vaikka se voikin johtua myös stressistä, vaatii se tietääkseni samalla sen, että mahalaukku pääsee tyhjenemään liian pitkiksi ajoiksi kerrallaan. Muuli söi olkea melkein koko ajan.

Tässä on neljä kuvaa makaavasta muulista. Vaikka se kahdessa ensimmäisessä näyttää nuutuneelta, on sillä silti korva minua kohti koko ajan. Otin kuvat aasien karsinasta. Kaksi jälkimmäistä laitoin siksi, että enimmäkseen sen korvat olivat eteenpäin ja se katseli ihmisiä karsinansa ulkopuolella. Ei tarvinnut olla kuvaamassa kuin 30 sekuntia, että sain nämä neljä kuvaa (ja 30 näiden lisäksi). Kuvien valinnalla voi siis tosi hyvin luoda mielikuvia tapahtumista. Viittaan tietenkin suunaukomiskuviin kisoista jotka näyttävät vain sen yhden hetken.



Tässä kuvassa näkyy selkeät rypyt silmän päällä jotka voi tulkita osaksi kipuilmettä. Ollessani läsnä tuossa aidan takana, en kuitenkaan sanoisi Muulin olleen tuskissaan.
Ja myöhemminkin näin sen makailemasta, se jopa hetkeksi laski päänsä puruihin ja huolestunut messuvierailija tuli kertomaan siitä. Tarkkailin sitä kyllä koko ajan ja näin kun se laski pään. Menin taas sen karsinaan ja tällä kertaa se oli nousemassa nopeammin pystyyn. Tyhjensin verkossa olevat oljet karsinaan ja se alkoi syödä niitä, eikä enää loppupäivänä mennyt makuulle. Ähkyä sillä ei ollut, koska caccaa tuli kyllä ulos säännöllisesti. Oljen D-arvo eli sulavuus on alle puolet, eli yli puolet oljesta tulee peräpäästä ulos.

Oljen syöttämisessä on se vaara, että jos eläin ei liiku ja/tai juo tarpeeksi, ei suoli voi toimia normaalisti ja ähkyriski kasvaa. Tarkkailin siis koko viikonlopun sen juomista, ulostamista ja kuntoa erityistarkasti. Olin kuitenkin näköyhteyden päässä vähintään kahdeksan tuntia joka päivä, joten tarkkailu oli helppoa.

Muuli makoilee kotitallillakin usein ja paljon, erityisesti puolen päivän aikaan. Messuilla näin sen makaamassa vasta sunnuntaina, joten uskon että isoin syy siihen oli yksinkertaisesti väsähtäminen ja sen tapa makoilla. Se seurasi aktiivisesti ympäristöään ja korvat ja silmät liikkuivat.

Messuhalli oli poikkeuksellisen kuuma. Kun yleensä Elmaan ollaan pukeuduttu tosi lämpimästi ja pidetty Aasipipoja päässä koko ajan, hikoilin tällä kertaa jo, kun mulla oli ohut merinovillapaita uuden liivin alla. Yritin pitää pipoa päässä (jotta pipot myisivät paremmin), mutta en pystynyt, soija alkoi valua niskaa ja selkää pitkin.

Kuumuuden takia ilma hallissa oli todella huono. Kentät pölisivät ja karsinoiden puru pölisi. muuli oli koko ajan pienen purupölyn peitossa, meidän myyntitavaroista puhumattakaan. Ja kotona kun yskin ja niistin, tuntui että purupölyä oli keuhkot täynnä.
Kuva: Suvililja.net
Kuva: Suvililja.net
Kuva: Suvililja.net
Kuva: Suvililja.net
Sunnuntaina messut loppuivat viideltä ja pakkailtiin Piian kanssa aasiyhdistyksen kamoja ja tehtiin inventaariota siinä kaikessa rauhassa. Aasien omistajalla oli ongelma trailerin kanssa, joku maanteiden keisari oli parkkeerannut mersunsa trailerin eteen! Myös trailerin takana oli auto, eli sankarit olivat parkkeeranneet kolmeen riviin!

Mersun omistajaa ei saatu kiinni, mutta takana oleva auto lähti, jolloin he olivat hinanneet traileria taaksepäin ja saaneet sen mukaan matkaan. Myös Muulin kyyti tuli pian tämän jälkeen.

Aasit lastattiin ensin, Muuli tietenkin hätääntyi ja veivasi edestakaisin karsinassaan, ei kuitenkaan hyppinyt pystyyn tai mitään sellaista. Aasien lähdön jälkeen pakkasimme vielä oman auton täyteen myyntitavaroita, mies peruutti trailerin parempaan paikkaan ja lastasin loimitetun muulin sisään alle minuutissa. Se käveli sinne kuin vanha tekijä eikä naru kiristynyt kertaakaan! Olin säästellyt pienen määrän säilöheinää kotimatkalle ja Muuli jäi tyytyväisenä syömään sitä.

Muuli rauhoittui aasien lähdön jälkeen heti, kun menin sen karsinaan loimittamaan sitä kuljetusta varten. Jotenkin en usko että eläin tietää että "nyt pääsee kotiin, joten menen kiltisti autoon" vaan se elää ihan siinä hetkessä eikä ajattele että mitä tapahtuu kun se seuraavan kerran puretaan trailerista. Se, että lastautuuko eläin paremmin kotona vai vieraassa paikassa, on mielestäni kiinni vain siitä, missä lastausta on harjoiteltu. Yleensä sitä on harjoiteltu enemmän kotona. Lastautuminen riippuu myös lastaajan stressitilasta. Onko kiire lähteä? Pelottaako jo valmiiksi jos se ei menekään? Ainakin minä olin paljon rennompi Elman päässä kuin kotitallilla, kun päässä pyöri vielä miljoona kauhuskenaariota viikonlopun varalle.

Matkaan traileriin otettiin myös joulukuusi, saavat tarhaan pureskeltavaa.

Kotona riisuin Muulin loimesta ja päästin tarhaan. Kello oli noin seitsemän ja hepat olivat vielä ulkona kun oli tuuleton hyvä pakkassää. Ajattelin että se haluaisi piehtaroida, mutta se ignoorasi täysin Tuulin hörisemisen ja lähti tutkimaan tarhaa turpa maassa.

Jotta teksti pysyisi luettavampana, oksennan tähän runsaasti kuvia viikonlopulta ja editoin pienen videonkin kun pyörittiin sunnuntaina areenalla. Aasiyhdistyksen hallituksen jäsenille tilattiin nämä Berran treeniliivit, ja ne on kyllä hienot! Liivi on täydellinen messuvaate kun taskuihin mahtuu puoli omaisuutta mukaan eikä siltikään näytä normaalia lihavammalta. 

Tilasimme liivit järvenpääläiseltä Ilowillalta. Tekivät nopeasti ja jäjestä tuli upeaa! Fontti on samaa kuin mitä käytetään Aasiyhdistyksen logossa. Suosittelen lämpimästi jos etsit seurallesi treeniliivejä! Myös hevospuolella tämä on taskujen ansiosta kätevämpi kuin ratsastusliivi.


Kuva: Piia Lukkaroinen
Kuva: Piia Lukkaroinen
Kuva: Tiina Räikkönen (tuotekuva Tintun piposta)
Odotellaan eläinareenalle pääsyä. Kuva: Piia Lukkaroinen
Kuva: Piia Lukkaroinen
Kuva: Susanna Salmi
Kuva: Susanna Salmi
Kuva: Susanna Salmi
Huomaa, korvat edessä vaikka tekee temppua! Kuva: Susanna Salmi
Kuva: Susanna Salmi
Kuva: Piia Lukkaroinen
Kuva: Piia Lukkaroinen
Kuva: Piia Lukkaroinen
Kuva: Susanna Salmi
Kuva: Susanna Salmi
Kuva: Susanna Salmi
Kuva: Susanna Salmi
Kuva: Piia Lukkaroinen
Kuva: Suvililja.net
Kuva: Suvililja.net
Kuva: Suvililja.net
Kuva: Suvililja.net
Kuva: Suvililja.net
Kuva: Suvililja.net
Kuva: Suvililja.net
Kuva: Suvililja.net