Englannin matka 2/3 The Donkey Sanctuary ja tuskien taival Sidmouthiin

Saavut paikkaan jossa Sinua tervehtii ensin iso laitumelle maalattu aasi. Aaseja on joka puolella, pienissä tarhoissa, suurissa tarhoissa ja laitumilla. Ne kaikki liikkuvat rauhallisesti päät ruohikossa syöden vihreää. Osa tulee aidalle katsomaan vierailijoita, suurin osa keskittyy syömiseen. Myymälässä on kaikkea mahdollista aasinkuvalla varustettuna. Tämä on kuin eläintarha mutta pelkkiä aaseja ja muuleja! Eli paratiisi!

The Donkey Sanctuary on englantilaisen Elisabeth Svendsenin perustama aasien hoivakoti kaltoinkohdelluille ja hylätyille aaseille. Donkey Sanctuaryllä on monta toimipistettä Englannissa ja myös muualla Euroopassa. Sidmouthin Slade Farm on se paikka, jossa on sijainnut ensimmäinen sanctuary ja se on avoinna yleisölle joka päivä. Donkey Sanctuaryn perustajasta voit lukea suomeksi tarkemmin täältä.

Sanctuary olisi suomeksi varmaan parhaiten aasien vanhainkoti. Täällä ei kuitenkaan ole pelkästään vanhoja aaseja, vaikka ne loppuelämän kodin saavatkin. Jos hoitoon on tullut kantava tamma, se varsoo normaalisti ja myös varsa jää ikuisiksi ajoiksi Donkey Sanctuaryyn ellei se pääse tai joudu sijaiskotia jonottamaan. Tänne voi muuten kuka tahansa tuoda aasinsa mistä tahansa syystä. Syytä ei siis kysellä. Myöhemmin aasia voi tietenkin käydä tervehtimässä aidan takaa, mutta sen omistajuus on siirtynyt Donkey Sanctuarylle.

Ajoittain siis aaseja myös koulutetaan ja käsitellään enemmän ja nohevimpia saa tarjoutua "adoptoimaan" kotiinsa. Aasin omistajuus pysyy kuitenkinaina Donkey Sanctuaryllä ja jos myöhemmin tulee tarve luopua aaseista, ne saa palauttaa Donkey Sanctuaryyn. Aaseilla ei tietääkseni saa tuottaa lisää aaseja, orit ruunataan jokatapauksessa kun ne tulevat tilalle.

Useammin törmää kuitenkin sloganiin "adopt a donkey", joka ei suinkaan tarkoita sitä, että aasin saisi ottaa mukaansa vaan noin 20 punnan vuosimaksulla sponsoroit Donkey Sanctuaryn toimintaa ja saat uutisia omasta kummiaasistasi. Jokaisella farmilla on kummiaaseja ja -muuleja. Adoptoimme Suomen Aasiyhdistykselle viime vuonna Millie -nimisen muulin.

The Donkey Sanctuary ei ole maailman ainut järjestö, joka auttaa hylättyjä aaseja. Englannissa on muitakin vastaavalla tavalla toimivia paikkoja ja toki vanhainkoteja myös hevosille ja poneille.

Kuva: Katri Määttänen

Sisäänpääsy Donkey Sanctuaryyn ei maksa mitään, mutta lahjoitukset ovat erittäin tervetulleita. Sidmouthissa on myös ravintola ja myymälä. Tosin tuotteita voi tilata myös netistä. Kaikista ostoksista menee voitto aasien hyväksi sekä Englannissa että ulkomailla.

Donkey Sanctuary tekee töitä ulkomaillakin. Heillä on sekä näitä vanhainkoteja että eläinlääkäripisteitä, joihin kuka tahansa voi tuoda työtä tekevän aasinsa saamaan hoitoa. Samalla aasinomistajaa opastetaan hoitamaan aasiaan paremmin. Donkey Sanctuaryllä on myös kiertäviä klinikoita, joilla sekä hoidetaan aaseja (ja muitakin kavioeläimiä) että valistetaan ihmisiä. Lapsissa ja nuorissa on voimaa, eli he kiertävät mm kouluja läpi. Kyliin pyritään myös kouluttamaan yksi aasivastaava, joka pystyy kylässään opettamaan muita aasienomistajia esimerkiksi varusteiden sopivuuden kanssa.

Aasit ovat Donkey Sanctuaryssä isoissa laumoissa. Ne pääsevät aina joko katokseen tai pihattoonsa. Talvisaikaan ne ulkoilevat vapaasti pihattotarhassa ja jos ei ole kovin märkää, ne saattavat päästä myös talvilaitumille. Kesäisin ne ovat suurillalaitumilla, joissa on katokset. Jotta aasit eivät sairastuisi, ne totutetaan vihreään pikkuhiljaan ja oikein rehevillä laitumilla toteutetaan "strip crazingia" eli aitaa siirretään joka päivä metrin verran (kevyistä lasikuitutolpista rakennettu aita) ja lauma saa aina pienen kaistaleen uutta laidunta syödäkseen. Näin laidun saa levätä ja aasit eivät pääse lihomaan liikaa.

Alueelle rakennetaan parhaillaan uutta aasisairaalaa. Tiesitkö että kuka tahansa voi kysyä netissä apua (englanniksi) aasinsa ongelmiin? Jos oma eläinlääkärisi ei tunnu olevan aaseista tietoinen, kehota häntä ottamaan yhteyttä Donkey Sanctuaryyn. Vastauksen saa yleensä päivässä tai parissa.

Valkoinen Millie muuli on yksi adoptoitavista pitkäkorvista. Donkey Sanctuaryssä eläimet ovat aina niiden parhaan kaverin kanssa. Millielläkin on paras kaveri, tämä ruskea pönäkkä muuli.

 

 
 
 
 
Taulussa esitellään kaikki adoptoitavat aasit sekä se, mitä milläkin lahjoitussummalla saadaan aikaiseksi. Alueella on paljon kylttejä ja penkkejä kyltein, eli kun tekee riittävän lahjoituksen saa oman nimikkopenkin!
 
 
Betonoidut pihat mahdollistavat aasien ulkoilun kuivin jaloin säällä kuin säällä.

 

 
 
Keskeisellä paikalla oli aasien sairastarhoja jossa hoidettava aasi on kaverinsa kanssa niin kauan kuin ne vaativat ekstrahyvää tarkkailua. Kyltti kertoi ettei vierailijoiden tarvitse huolestua siteistä tai pienistä verenvuodoista. Näillä aaseilla ei mitään sellaista näkynytkään.
 
Svendsen perusti myös terapiaratsastuskeskuksen erityislapsille. Slade house farmilla on yksi toimipiste jossa ei kuitenkaan näin sunnuntaina ollut toimintaa. Tänne valitaan ne parhaat aasit kaikkien aasien joukosta.

 

Jos minulla on ikinä oma pieni kotitalli, sen piha tullaan todellakin betonoimaan/päällystämään maatila-asfaltilla. Jos siellä rallitellaan ja liukastellaan niin se on vain luonnonvalintaa.

 

 
 
Taustalle kohoaa jossain vaiheessa uusi hieno aasisairaala.

 

Kuva: Katri Määttänen

 

Kuva: Katri Määttänen

 

Kuva: Katri Määttänen
 
Kuva: Katri Määttänen
 
Tämä ja seuraavat kuvat on isojen aasien laitumelta. Eli tällä laitumella oli poutounaaseja sekä ainakin yksi andalusianaasi.
 
 
 
 
 
Aasien aitauksiine i ole mitään asiaa, mutta keskellä pihaa on aina yksi aasi kerrallaan vapaana vierailijoiden rapsuteltavana.
 
 
 
Näillä pikkuaaseilla oli jokin välien selvittely meneillään. Harmaat vs muun väriset.
 
 
 
 
Jokaisella aasilla on kaulapanta. Tai siis pitäisi olla, ne leikkivät keskenään ja roikkuvat toistensa pannoissa. Pannassa on aasin nimi ja ikä. Pannan väri kertoo sen sukupuolen ja eri väriset muovimerkit kertovat, onko aasi lääkityksellä ja montako kertaa se ruokitaan päivässä.

Donkey Sanctuarylle tai sieltä pois Sidmouthin suuntaan voi kävellä rannikkoa pitkin. Matkan piti olla viitisen kilometriä, mutta se olikin 7,5 kilometriä. Seitsemän ja puoli kilometriä pelkkää hikoilua.

Donkey Sanctuaryltä on puolitoista kilometriä meren rantaan. Jos et jaksa kävellä Sidmouthiin saakka, kannattaa ehdottomasti kuitenkin käväistä rannassa.

Matkalla oli villihevosiaaaa!
 
 
 
 
Raput vievät tänne alas rannalle. Tänne ei autolla pääse, joten se ei varmaan kesälläkään ole tukossa ihmisistä. Suomalaiset kun eivät niin välitä muista.

 
Rannalta takaisin ylös ja kohti Sidmouthia. Matka oli pelkkää ylämäkeä ja alamäkeä, laskeutuen välillä melkein rantaan ja sitten takaisin ylös.

 
Mustat läiskät olivat laiduntavia poneja.
 
 
Sidmouth näkyy jo!
 
Piti kuitenkin vielä laskeutua alas ja kiivetä taas ylös laidunten läpi.
 
 

Eräällä laitumella oli pieni lauma lihakarjaa. Lantapanssari oli alkanut irrota mutta tämäkin vassuraukka oli ihan punaisena kun paska on hautonut sen ihoa ja sitten vielä lähtiessään repinyt tietenkin kaiken karvan mukaansa, Häntä oli pelkkää kakkakikkaretta. Muut näkemämme lehmät olivat aivan siistejä, eli en osaa sanoa missä paskaliejussa nämä ovat talvensa viettäneet. Aika surullisia.

 
 
 
Enää viimeinen laskeutuminen niin päästään Sidmouthiin!

 

Kuva: Katri Määttänen
 
 
Kuvassa näkyvien ruskea-vihreiden mäkien yli me tänne kävelimme.

 

Keskusta.