Englannin matka 3/3 Dartmoorin kansallispuisto

Teimme perhematkan Englantiin huhtikuun lopussa. Tässä tulee reissun viimeinen postaus, joka keskittyy Dartmoorin alueeseen.

Dartmoorissa oli kylmä ja ponit olivat pieniä.

Meitä oli matkalla kuusi henkeä ja vuokrasimme itsellemme 9-hengen auton liikkumista varten. Mieheni suostui kuskiksi ja kilometrejä tulikin tasan 1000 mailia eli noin 1600 kilometriä kuudessa päivässä. Ensin suunnittelin matkaa niin, että olisimme yöpyneet aina yön tai pari eri hotellissa jolloin ajamista ei olisi tullut niin paljon.

On kuitenkin paljon edullisempaa ja helpompaa vuokrata koko porukalle talo loman ajaksi kuin purkaa ja pakata kamoja uudessa hotellissa joka päivä.

Etsimme pitkään sopivaa taloa sopivan keskeiseltä sijainnilta. Koska tarkoituksemme oli tutustua Devonin ja Cornwallin alueeseen, sijaitsi Dartmoor aika mukavasti keskellä kaikkea, vaikka ajamista tuli silti reilusti. Talo löytyi HomeAwayn kautta ja se oli nimeltään Underbow Cottage. Talo oli jo kuvissa hieno mutta paikan päällä täydet 5/5! Hintaa tuli noin 170 euroa per naama ja majoituimme siis kuusi yötä, joten ei ollenkaan paha. Talon varasimme jo elokuussa koska se vaikutti melko varatulta.

Tässä muutama ottamani kuva lähtöaamulta.
 

 

Ylimmän kerroksen kylppäristä näkyi upeat nummet!

 

 

 

 

 

Näkymät ikkunasta

 

Pihalla oli parkkipaikka kahdelle autolle. Siis normaalikokoiselle autolle. Transportteri laitettiin siihen kulmittain jotta naapurikin pääsi omalle pihalleen.

 


Talo sijaitsi aivan Moretonhampsteadin kylän keskustassa. Kylä oli pieni, mutta siellä oli silti lähikauppa ja jopa lihakauppa ja erikseen kauppa, josta sai kasviksia. Pubeja oli kolme tai neljä. Kaikki oli lähellä ja kaikki oli somaa ja erittäin pientä.

 

 

Lampaita laidunsi suunnilleen jokaisella läntillä missä se oli mahdollista. Nämä lampaat olivat ihan kirkon ja hautausmaan takana.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva: Katri Määttänen

 

Kuva: Katri Määttänen

 

Kuva: Katri Määttänen

 

Kuva: Katri Määttänen


Villiponeja Moretonhampsteadissa ei kuitenkaan kävellyt kuten New Forestissa Burleyn kylässä, vaan niiden perässä piti hieman ajaa. Vietimme yhden kokonaisen päivän pelkästään Dartmoorissa ja kävimme ajamassa puiston toiseen laitaan. Satoi räntää ja oli ihan helvetin kylmä.

Olimme hakeneet kylän matkailuinfosta mukavalta sedältä pari karttaa alueelle ja kysyimme missä olisi a) parhaat näköalat ja b) poneja. Hän kehotti ajamaan Haytor Rockille ja sen jälkeen tekemään noin 7 kilometrin kävelylenkin Postbridgessä. Tuumasta toimeen!

Dartmoorissa ajaessa on teiden varsilla paljon pieniä parkkipaikkoja, eli niihin voi jättää auton ja käydä heittämässä päivävaellus tai vain pysähtyä ottamaan kuvia ja nauttimaan maisemista. Me olimme niitä, jotka bongasivat poneja ja hyppäsivät autosta ulos kamerat laulaen. Tai siis minä ja sisko olimme ne.

Matka Haytor Rockille kesti aika kauan kun pysähdyimme melkein jokaiselle parkkipaikalle. Mutta kuka ei voisi vastustaa näin ihania poneja ja karuja maisemia?!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vuokra-automme oli ottanut jo ennen meitä osumaa. Laatua by Hertz.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuulin muuten että New Forestissa on parhaiten onnistuttu ponien kasvatuksessa. Dartmoorissa ja Exmoorissa ei jalosteta, vaan orit päästetään kaikki samasta paikkaa irti ja toivotaan että ne löytävät tammoja. Samoin Exmoorissa poistetaan puistosta kaikki ei-standardin mukaiset ponit ja ilmeisesti syötetään leijonille. Toki sekin on jalostamista mutta... Dartmoorin ja exmoorin ponit eivät ilmeisesti myöskään myy niin hyvin kuin New Forestit, ja ovathan nämä paljon pienempiäkin.

Haytor Rock on iso kivimuodostelma jonka päältä näkee merelle saakka. Ajoimme auton turisti-infon parkkiin ja kiipesimme kiville. Tuuli oli erittäin kova enkä montaa hetkeä uskaltanut seistä kiven päällä. Näkymät olivat kuitenkin erinomaiset!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


Kivien jälkeen ajoimme Postbridgeen joka on kuuluisa kahdesta vanhasta kivisillastaan. Ihankuin kivet eivät jo alkaisi riittää tällä reissulla.

Reittiä ei oltu merkattu maastoon juuri mitenkään, mutta polku ja kartta apunamme suoriuduimme navigoinnista helposti. Matka alkoi kuumottavalla ainakin kymmenen kilometrin nousulla (kokonaispituus oli siis noin 7 km) tasaisen tappavaa nummea ylöspäin. Vaikka nousu oli aika maltillinen, huusivat minun jalkani apua jo aika varhaisessa vaiheessa. Ja olin varustautunut vain puolen litran vesipullolla!

Aurinko paistoi, mutta pilvet näyttivät siltä että kohta taas sataa ja paljon. Ne eivät kuitenkaan tulleet päälle koko sen parin tunnin aikana jonka vietimme ulkona.

Villiponeja emme täällä nähneet kovinkaan läheltä mutta upeaa karua maisemaa senkin edestä!

 

 

 

 

 

 

 

Tämä pikkulammas oli niin tuore että emän takapää oli vielä veressä. Kuva: Katri Määttänen

Loputon ylämäki

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Reissuun sisältyi myös pari vaarallista joenylitystä. Kuva: Katri Määttänen

 

Kuva: Katri Määttänen

Kolmasosa reitistä oli tällaista piikkipensaiden reunustamaa kinttupolkua.

 

 

 

 

 

Kuva: Katri Määttänen

 

Postbridgen uudempi silta.

 

Sen takana sijaitsee vanhempi silta.

 

Pienessä elintarvikekioskissa oli laiha mutta pannoitettu kissa vahtimassa kissanruokia.
 

Dartmoorissa olisi ollut mahdollista myös ratsastaa, kannattaa tarkistaa etukäteen ratsastustallit, jotka järjestävät maastovaelluksia. En varmaan autottomana majoittuisi tänne yhtä yötä pidempään koska en noin muutenkaan harrasta maastovaelluksia, mutta jos alueella lomailee noin muuten, kannattaa ehdottomasti käydä ajamassa edes puiston läpi ja pysähtyä ainakin Haytor Rockille.

Lähin suuri kaupunki on Exeter, josta pääseekin paikallisbussilla Moretonhampsteadiin pari kertaa päivässä. Ei täältä kyllä paikallisetkaan lähde mihinkään ilman autoa, sen verran eristyksissä pieni kylämme oli. Olimme varmasti ainoat turistit tähän aikaan vuodesta, mutta oli Moretonhampsteadissa hotellikin, The White Buck.