Hattutemppu!

Muuli oli superhieno ja taitttavvva tyttö tänään!

Tänään toteutin kolmannen kerran rutiinin johon kuuluu kivennäiset aitauksen ulkopuolella, hoitotoimenpiteet tallissa ja uutuutena taluttelua pyörötarhassa.

Kaverini Sini oli mukana avustamassa portilla ja ottamassa kuvia. Olimme tallilla melko myöhään, joten raiskasin kuvia aika ronskisti Picasalla jotta niistä näkyi mitään. Pahoitteluni!

Sain muulin TODELLA nopeasti riimunnaruun. Tällä kertaa se ei pakittanut OLLENKAAN sen jälkeen kun laitoin narun turvalle. Siis ei askeltakaan! Pää pysyi koko ajan paikoillaan ja siirsin narun nopeasti leuan alle.

Ja kun sidoin sen kiinni aitaan siksi aikaa että laitan naruriimun myös sen päähän, se ei temponut köydestä eikä nojaillut sitä vasten. Hieno tyttö!

Sini avusti portilla, mutta muuli tuli ulos kuin vanha tekijä ja söi kivennäiset. Kivennäisten jälkeen se katseli jo tallia kohti, ehkä se arveli että lähdetään sinne?

Päästiin hienosti käytävälle, loimi pois ja harjausta. Takajalat nousivat taas edelliskertaa paremmin, Sini lahjoi samaan aikaan kauralla.


 Vanhaan rutiiniin lisäsin tällä kertaa taluttelun pyöröaidassa. Koska mulla on pitkä naru, ei multa lopu naru välttämättä kesken jos muuli päättää ottaa hatkat. Eli se ei pääse irti eli se ei ainakaan pyörössä opi että repimällä pääsee irti.

Mutta mitään sellaisia ongelmia ei ollut, koska muuli käveli täydellisesti!


 ... okei kaverit vei huomiota ajoittain.
 Peruutamme
 Tein sen kanssa myös käännökset. Sehän kääntyy hyvin pienestä paineesta koska se ei todellakaan päästä ihmistä kyljen kohdalle.
 Käännetään perää toiseen suuntaan.

 Katseen suunnasta päätellen tässäkin on meneillään peruutus.

Kampaa naamas t. Muuli

Kun kerrankin oltiin ulkona ja oli vielä semivaloisaa, otettiin tietenkin monta halikuvaa muulin kanssa.

Sini luonnehti muulia todella ystävälliseksi ja symppikseksi, se oli kuulemma katsonut mua koko ajan kun kävelimme niiden aitauksen portille. Mun mielestä se katsoi kivennäisämpäriä. Ja että muuli tulee todella tarkasti talutuksessa perässä ja katsoo mitä mä teen. Käytävällä ollessaan se yrittää lähteä aina mun perään kun jätän sen siihen ja lähden hakemaan kamoja. Kyllä, tuo huonoa onnea tuoda kamat valmiiksi käytävälle.

Kaikki oli siis mennyt superhyvin. Kunnes talutin sitä takaisin tarhaan. Se pelästyi pihalla jotain ja ampui eteen. Siinä ehtii sekunnissa käydä kaikki skenaariot läpi ja varautua niihin.
1. kohta se laukkaa kylillä narun kanssa
2. kohta on pimeää, hankala ottaa musta muuli kiinni
3. mitä jos se jää auton alle ja mä joudun maksamaan sen auton korjauksen, en muuten varmana maksa! Olenkohan muuten muistanut maksaa oman liikennevakuutukseni? Auto pitäisi varmaan pestä tässä jossain vaiheessa. Onkohan meillä mitään autonpesuainettakaan?

Neljännen skenaarion kohdalla muuli tajusi että naru loppui (puristin sitä niin kovaa mahaani vasten kuin pystyin) ja se pyörähti takaisin taakseni ja jatkoimme matkaa.

Jos odotit superhyvää huumoripostausta muulista niin sori, nyt ei irtoa kun se ei toilaillut mitään. Mutta tässä huumoripostausta omasta elämästä. Tämän luettuanne voitte taas tuntea itsenne vähän paremmiksi ihmisiksi koska teillä on varmasti passit tallella.

Lähden perjantaina aamusta Lissaboniin pääsiäiseksi. Pakkasin keskiviikkona kamoja ja etsin passia. En löytänyt sitä mistään. Olen käyttänyt sitä viimeksi joskus syyskuussa kun tulin Barcelonasta kotiin. No ongelmahan se passittomuus on joten piti googlata.

Poliisille voi jättää express passiin hakemuksen ja sen saa seuraavana päivänä. Ongelmaksi muodostui kuitenkin passikuva, sähköinen hakemus on jätettävä yhdeksään mennessä aamulla ja kaikki Järvenpään kolme kuvaamoa aukeavat vasta ysiltä. Toinen vaihtoehto on käydä kuvissa ja varata aika poliisiasemalle  (onneksi Järvenpäähän pääsi jo seuraavana aamuna). Vähän kirosin kyllä tätä kun missään ei ollut mahdollisuutta itse otetun kuvan käyttöön ja olen minä ennenkin ripsaria photoshopannut ajokorttikuvaan,

Kunnes tärppäsi ja löysin paikan lähettää oman kuvan!
Otin itse passikuvan ja säästin!
Rajasin kuvaa tunnin saadakseni naaman siinä oikean kokoiseksi ja lähetin hakemuksen.

Aamulla töihin saapuessani huomasin tekstarin, soiton ja sähköpostin että hakemus kaipaa lisätäydennustä.

eihän sitä siinä muuta ajattele kuin että ei, vittu ja saatana, joudunko mä vielä ostamaan tilapäisen passin jos mun kuva ei mennyt läpi?! Mutta täti halusikin vain tietää miksi ostan uuden passin kun vanha on vielä voimassa.

Paria minuuttia vaille kolme sain tekstarin että passi on noudettavissa Helsinki-Vantaalta.

Lissabon, täältä tullaan!