"Iloinen" jälleennäkeminen Muulin kanssa

Saavuin eilen kotiin neljän maissa mutta olin Saksan reissun jälkeen aivan loppu ja lisäksi kun mieheni kertoi hoitaneensa Muulin lauantaina, päätin että jätän tallin väliin. Makasin siis sohvalla syöden M&M karkkeja ja otin päikkärit.

Sain viestiä tallinomistajalta ja mieheltäni pari kertaa reissun aikana. Mieheni kertoi että oli käynyt hoitamassa Muulin ja että kaverini voi todistaa sen (oli tallilla samaan aikaan). Tallinomistaja taas laittoi kuvan ja kertoi että Muuli vietti ensimmäisen yön sisällä huonojen kelien takia ja että mieheni on käynyt hienosti hoitamassa Muulia tallilla. En tässä vaiheessa tiennyt että hän oli tosiaan käynyt joka toinen päivä, aivan kuten ohjeistinkin.

Muuli ja mies. Mies ja muuli.
Kotona sain sitten kuulla että homma oli hoidettu paitsi että kavioiden kanssa oli hankalaa viimeisellä kerralla kun Muuli oli kuopinut niin paljon. Päättelin vain että mieheni oli antanut vahingossa pari kertaa kauraa Muulin kuopiessa niin se luuli että sen kuuluukin tehdä niin. Näitä sattuu ja ne saa opetettua pois.

Tallilla tänää miestäni kehuttiin edelleen maasta taivaisiin. Oli ollut hyvä supliikkimies ja hoitanut Muulin viimeisen päälle ohjeiden mukaan. Muuli tosin oli kävellyt kentällä perässä korvat luimussa, mutta kävellyt kuitenkin ja mies oli saanut sen kiinni joka kerta tarhasta. Ja hoito oli suoritettu joka toinen päivä. Onneksi tajusin muuten ostaa lentokentältä tuliaisia satulahuoneeseen, muuten ei olisi ollut mitään asiaa tallille.


Kun sosiaalinen puoli tallilaisten kanssa oli hoidettu noin tunnissa, oli aika tsekata Muuli.

Se peruutti kun laitoin riimua. Eli hyvin alkoi.

Puomilla se oli levoton ja todellakin kuopi. Karjuin sille ja läppäisin kaulalle enkä todellakaan antanut kauraa jos se pyöri. Ajattelin että sillä on vain ollut vähän löysempi kuri mun poissaollessani.

Tallikaveri oli siinä juuri sopivasti tekemässä loppukäyntejä ja hän suostui lähtemään maastoon kävelemään. Mentiin ihan pieni pätkä mutta Muuli... ARGH! Se tanssahteli mun vieressä. Ei niin että pelkäisi, vaan korva luimussa temppuili. Sillä oli ylähuuli pitkällä niinkuin aina kun se on kauraa vailla mutta korvat luimussa. Päättelin että se on sekä kaurakerjuulla että liian energinen. Kehuin ja palkitsin sitä vain silloin kun se käveli rauhallisesti pää matalalla.

Meinasi myös mennä hermo kun se tuijotteli paluumatkalla jotain eikä auttanut vaikka hevonen oli takana. Ratsastaja siirtyi sitten eteen. Ei auttanut sekään. Että reilussa viikossa Muuli muuttuu tällaiseksi perusmuuliksi!?

No pian se käveli taas. Kotimatkalla tanssahteli vielä enemmän, vilkuilin sitä koko ajan sivusilmällä ettei se sika hyppää esim niskaan. Ja todellakin komensin sitä.

Tallilla päätin että tämä ei muuten ollut tässä, hain espanjalaisen kapsonin satulahuoneesta ja laitoin Muulin liinassa kentälle. Kentän portin suljin ihan varmuuden vuoksi jos tulee ns tilanteita.

Juoksutin sitä siinä sitten käynnissä ja ravissa. Koska minulla oli juoksutusraippa, ei se päässyt kääntymään mua kohti ja juoksutuksessa ei tullut mitään ongelmatilanteita. Vasen kierros oli sille siirtymisten suhteen helpompi, tosin se meni siinä isompaa ympyrää (niin isoa kuin miten pitkä liina mulla oli tarjolla). Oikeaan se taas meni itsenäisesti niin löysällä liinalla että se melkein oli maassa. En tiennyt että pitäisikö se ajaa isommalle ympyrälle vai antaa mennä pienellä kun kerta itse valitsee pienemmän

Käsittääkseni pienemmällä on hankalampaa juosta joten annoin sen mennä sillä ympyrällä millä se halusi. Kapsoni toimi hienosti ja Muuli meni löysällä narulla rennosti pää alhaalla joitakin pätkiä ja mupelteli suutaan.

Lopuksi halusin ottaa siitä vielä muutaman kuvan ja niillä kuvilla tämä juttu on nyt kuvitettu (miesmuulikuvaa lukuunottamatta).

Kuvatessa minulla ei ollut tietenkään raippaa kädessä (kädet loppuivat kesken) mutta hetken päästä Muuli lähti ympyrälle ihan itse ja sain kuvia molempiin suuntiin. Siinä se tallusti, pää alhaalla ihan levollisena ja otti itse pienen ravinkin.

Osassa kuvista se on hämmentynyt, koska jouduin ravistelemaan narua aika kovasti pitääkseni sen kauempana minusta.

Pahoitteluni naruriimusta, varustin Muulia puomilla enkä edelleenkään päästä sitä vapaaksi sen ajaksi että vaihdan päävehkeet. Naruriimu jäi vähän huonosti mutta vaikka näyttää siltä että se puristaisi turvalta, se oli löysänä siitä kohtaa.


Mukana minulla oli vain Canon EOS 500D jossa on 50mm objektiivi. Se on ihana siitä että aukon saa tosi pieneksi, jolloin taustasta tulee epätarkka mutta jouduin antamaan Muulille koko liinan että sain sen kokonaan kuvaan. Ja no, eihän se siltikään ihan kokonaan mahtunut.

Parhaiten osunut Muuli kuvaan. Melkein kokonaan.

Selkään olivat karvat kasvaneet hyvin takaisin, olihan mies laittanut siihen Helosania joka kerta käydessään tallilla.

Muuli saa niin satulan selkäänsä ensi kerralla jos vaan tallinomistaja ehtii auttaa. Se vaatii ihan selvästi kunnollista aivotyötä ja tekemistä ettei sen tarvitse keksiä omia juttuja. Juoksutuksen, vaikka se kestikin maksimissaan 15 minuuttia, jälkeen se oli oma rauhallinen mulberonsa. Just the way I like it.
Tässä on mielestäni rauhallisen ja levollisen näköinen mulbero työn touhussa.