Indonesian Pulau Bintan - jos on varaa ni mikäs siinä

Matkapostauksilla jatketaan ja tällä kertaa on vuorossa Bintanin saari ja tarkemmin ottaen Angsana Bintan Resort (linkki vie hotellin kotisivuille). Emme nimittäin lyhyen löhölomamme aikana poistuneet resortin alueelta, joten muuta Bintanin saarta en ole kyvykäs esittelemään. Postauksen otsikko on siis harhaanjohtava.

Hotellin allasalue. Uima-altaita oli vain yksi.

Bintan ja Batam ovat Singaporen lähellä sijaitsevat lomasaaret, jota kuuluvat Indonesialle. Saarille pääsee lautoilla useasti päivässä Singaporen Tanah Merahin lauttasatamasta. Lauttamatka kestää Bintanin pohjoiseen terminaaliin vajaan tunnin, ei paha. Tai niinhän sitä luulisi.

Matka Singaporesta Bintanille

Ensimmäisen mokan teimme siinä kohtaa, kun lähdimme Changin kentältä julkisilla kohti lauttaterminaalia. Onhan yhden metropysäkin nimi houkuttelevasti juuri Tanah Merah. Asemalla selvisi, että siitä olisi vielä tunnin dösämatka itse terminaaliin, kävellenkään matkalaukkujen kanssa ei muutamaa kilometriä jaksa taittaa.

Otimme siis taksin metroasemalta. Se olisi pitänyt ottaa suoraan kentältä. Taksithan eivät ole mitään kovin kalliita ja välimatka oli lyhyt. Kentältä terminaalille se olisi maksanut enintään kymmenen euroa.

Lauttoja menee kyllä pitkin päivää, mutta ei nyt ihan hirveen tiuhaan. Etukäteen oli varoiteltu, että terminaalilla pitää olla kaikkien rajamuodollisuuksien takia pari tuntia etukäteen joten emme ottaneet ensimmäistä lauttaa lennon jälkeen vaan vasta kahdeksalta illalla lähtevän. Lauttamatkat maksoivat noin 40 euroa per perse per menopaluu.

Kuvittelimme, että terminaalissa olisi varmaan joku ravintola. Virhe, ei ollut.

Teimme check-inin ja jätimme laukut hihnalle ja nautiskelimme auringosta ja lämmöstä terminaalin ulkopuolella.

Nopeasti menneen lauttamatkan päätteeksi meitä oli hotellin kuski vastassa terminaalissa. Hän lastasi laukkumme minibussiin ja kuljetti noin 10 minuutin matkan hotellille. Mitään katuvaloja ei ollut, joten meidät olisi voitu kuskata vaikka keskelle viidakkoa ja ryöstöraiskata. Näin ei onneksi tapahtunut.

Hotellialuetta

Angsana Bintan

Angsana Bintan on kahden naapurihotellin keskellä. Kaikki hotellit ovat samaa ketjua ja käyttävät samaa rantapätkää. Olisimme ihan hyvin voineet mennä naapurihotellin ravintolaan tai altaalle niin halutessamme. Naapurihotellit ovat siis Banyan Tree ja Cassia.

Bintanilla on monta lomaresorttia. Selailimme tarjontaa Bookingin kautta ja halusimme lyhyelle visiitille hotellin, josta ei ole tarpeen poistua ja jossa ei ole lapsia. Saaren suurin resortti, Nirwana Resort Hotel, mainosti erilaisilla lastenaltaillaan, oli se paikka ehdoton no no. Nirwanasta sanottakoot vielä, että heillä on poni (ponin kuvaan tästä) ja norsu, joilla pääsee ratsastamaan. En todellakaan halua tukea tuollaista.

Otimme huoneen, joka maksoi noin 400 euroa kolmelta yöltä. Ei siis kallein, mutta ei ihan se halvinkaan. Huoneen näköala oli hieno, näkyi merelle ja naapurihotellin altaalle. Tiedän, että olimme hyvin lämpimällä seudulla, mutta jos huoneen hinta on kuitenkin melko kova paikalliseen hintatasoon nähden, olisin odottanut huonetta, joka oikeasti viilenee ilmastointilaiteella ja sellaista laitetta, joka ei pidä kovaa meteliä.

Huoneessa oli nätit hammasharjat, saippuat ja jopa tuikkuastia, joka vapautti eteeristä öljyä. Ja oli siellä seinällä yksi pieni ja söpö liskokin!

Hotellin piha

Uima-altaita oli vain yksi, eikä se sisältänyt mitään lapsille sopivia liukumäkiä sun muita. Hotellissa ei muutenkaan ollut lapsille mitään erityistä. Silti niitä lapsia oli. Ja oli muuten paljon. Me emme varsinaisesti vihaa lapsia, mutta jos voimme valita lomallemme hotellin lapsilla tai ilman, niin otamme ilman muuta sen, minkä asiakaskuntaan lapset eivät todennäköisimmin kuulu.

Ranta oli siisti ja näimme, että se haravoitiin puhtaaksi ainakin kahdesti päivässä. Varsinaisia ihmisen tuottamia roskia rannalle ei ajautunut, mutta kaverit haravoivat puista pudonneet lehdet pois. Ranta myös lanattiin traktorilla kerran päivässä. Rannalla oli aurinkotuoleja, mutta niiden kanssa oli sniiduiltu.

Ruokailu hotellilla

Aamiaissali

Tähän hotelliin olisi voinut ottaa jonkinlaisen All-Inclusive-paketin, joka unohtui meiltä kokonaan eikä sitä respastakaan sisäänkirjautuessamme tarjottu. Ostimme siis ruuat ja juomat huoneen piikkiin ja lopuksi jännitimme laskua. Näin jälkiviisaana voisin suositella ottamaa tuon all-inclusiven, se olisi tullut meidänkin kohdalame halvemmaksi kun söimme kuitenkin päivittin lounasta (tyyliin pitsaa) ja illalla BBQ-illallisen.

Syöminen ei todellakaa ollut mitään edullista. Karvakäsitasoinen pitsa maksoi euroissa veroineen melkein 20 euroa ja illan BBQ-ilta ilman juomia oli noin 50 euroa per perse. Ja ei, se ei ollut ihan tämän arvoista, mutta kyllähän sillä mahan sai täyteen.

Grilli-illalle ei edes oikein ollut vaihtoehtoa, koska sen aikana muut ravintolat olivat kiinni ja kokit olivat liekittämässä lihaa.

Tein tällaisen meemin hotellin lemmikkiliskosta. En tiedä onko se edes mikään varaani, iso se kyllä oli. Löntysteli koristealtaalta toiselle ihan muina varaaneina.

Aamupala oli erinomainen ja Aasiassa on ihanaa olla hotelliaamiaisella kun joku paikallisten mielestä täysin normaali ruoka on meille suomiturreille hyvinkin eksoottinen. Maistoin tapojeni vastaisesti ennakkoluulottomasti melken kaikkea ja melkein kaikesta pidinkin. Kolmelle eri aamulle sain koottua hyvin erilaiset aamupalat. Vain yhdessä currykastikkeessa oli mukana toukka.

Erilaiset nuudelikeitot jaksavat aina viehättää minua.

Aktiviteetit

Hotelli tarjosi retkiä, mutta ne olivat hintoineen ihan eri tasolla kuin mitä ne ovat vaikkapa Langkawilla Malesiassa. Olimme siellä kolme vuotta sitten. Kun Langkawilla sai 25 eurolla koko päivän mangroweretken safkoineen, olisi Bintanilla maksanut sama 70 euroa per perse. Noh, tiesimmehän me etukäteen että tänne tulevat rikkaat singaporelaiset lomailemaan. Emme vain ymmärtäneet että ne ovat niin rikkaita.

Olimme kohteessa kuitenkin vain kaksi kokonaista päivää, joten ei oikeastaan ollut edes fiilistä lähteä tutkimaan ympäristöä.

Siellä ne kilpikonnababyt on!

Hotelleilla oli omaakin toimintaa. Yritin kovasti osallistua joka päivä joogaan, mutta en kertaakaan jaksanut herätä kuudelta aamujoogalle. Jännästi unohdin myös iltapäiväjoogan. Olisimme halunneet mennä myöhäisillan viidakkokävelylle, mutta se oli täynnä ja ilmoittauduimme mukaan kilpikonnaexcursioon. Kuvittelimme että pääsemme tosiaankin päästämään pieniä kilpikonnavavoja mereen. Selvisi, että niitä vapautetaan noin kerran kuussa. Näimme esityksen merikilpikonnien suojelusta ja tutustuimme niiden kasvatusaltaisin. Hotellilla on siis omia häkkejä, joihin munat laitetaan hautumaan ja kun ne kuoriutuvat, niitä pidetään vielä hetki altaissa kasvamassa ja voimistumassa.

Hotelli siis sponsoroi ihan oikeasti kilpikonnien suojelua, eli tämä ei ollut mikään turisteja varten järjestetty kilpikonnafarmi.

Paska reissu mutta tulipahan tehtyä?

Oli ihanaa maata auringossa ja edistää ihmiskunnan sukupuuttoa altistamalla itsensä melanoomalle. Palmut on aina ihania. Oli ihanaa miten lämmintä merivesi oli. Oli mahtavaa kävellä rannalla ja seurata pienten rapujen touhua. Oli ihanan siistiä. Ihmisiä ei ollut liikaa. Olimme ainoat suomituristit.

Olemme valmiit maksamaan laadusta, sehän selvisi jo edellisestä matkapostauksesta, jossa kerroin Marina Bay Sandsistä. Mutta Angsana ei ollut nyt ihan niin laadukas. Ruoka ei ollut ihan niin herkullista, itseasiassa se oli hyvinkin keskinkertaista.

Tämä oli kuitenkin Singaporea lähin mahdollisuus tuntea puhdasta merivettä ihollaan, joten vaihtoehtoja rantalomalle ei oikeastaan ollut. Onhan Singaporessakin rantoja ainakin Sentosalla, mutta se veden laatu on hieman huonompaa eikä sinne tee mieli mennä. Oli mukavaa nähdä tämäkin paikka, mutta uudestaan ei tarvitse mennä.

Alla on vielä muutama pieni klippi hotellilta.

Rapu
Rannalla oli tällaisia jotain simpukankuoria, joissa oli meritähden kuva.

Kerron matkailujuttuja kerran viikossa niin kauan kuin asiaa riittää. Uusi postaus ilmestyy aina sunnuntaina.