Jäätikköaika kengättömän muulin kanssa

Tämä jäinen vuodenaika on pakottanut tekemään Muulin kanssa vähemmän kuin kesällä oli mahdollista. Käsi pysytyyn, kenelle se tulee yllätyksenä! En lähde sen kanssa toikkaroimaan yleisille teille kuin valoisaan aikaan ja esimerkiksi viime viikolla oli niin liukasta että Muulin jalat haritti joka suuntaan. Se ei tosin Muulia näyttänyt haittaavan.

Kenttä on meillä ollut tasainen, mutta joitain aikoja liukas hokittomalle kaviolle, joten en ole edes suunnitellut juoksuttamista. Ja vaikka kenttä olisi ok, kuten esimerkiksi eilen oli kun siihen saatiin hieman lunta pintaan, otan mielelläni muut huomioon, enkä juoksuta jos joku ratsastaa samaan aikaan.

Postaus on kuvitettu upeilla kännykkäkuvilla, jotka vielä pyöräytin kuvankäsittelyssä! Kuinka moni lukija muuten ärsyyntyy siitä etten kiristä naruriimua koskaan oikealle kireydelle?
Mitä sitten ollaan tehty? Olen harjannut muulia vapaana sen ollessa karsinassa, noussut jakkaralle sen viereen ja maannut mahallani sen selässä, sivellyt sitä isolla risulla eri puolilta, taluttanut ja peruuttanut kentällä. Odottelen innolla lumipeitettä, jolloin siirryn jakkaraleikissä seuraavalle tasolle ja käyn istumaan sen selkään. Nyt maa on vielä liian kovaa putoamista ajatellen.

En tee sen kanssa mitään tunnin mittaisia koulutussessiota, vaan lopetan kun homma menee putkeen. Se voi mennä hyvin jo viiden minuutin jälkeen.

Minusta tuntuisi ihan hirveän sitovalta (ainakin tällä hetkellä) jos joka päivä pitäisi keksiä jotain kuntoa kohottavaa liikuntaa muulin kanssa. Ja jos kelit estävät tehokkaan liikutuksen (kuten tässä kuussa on estänyt), mietin pääni puhki että miten saan muulille ne 10 000 askelta vuorokaudessa, joihin en pääse itsekään.

Tiedostan aivan hyvin sen, että jos Muuli on ikinä harrasteratsupuksun tasolla, en voi siltä ihmeelisyyksiä edes vaatia jos ehdin liikuttaa sitä hikeen vain kerran viikossa ja muuten höntsäillä sen kanssa. Hyi, en edes pidä sanasta "liikuttaa", se tuo mun mieleen sellaisen pakkopullan, joka ei ole hyvää hevosen tai ihmisen mielestä. Mutta pakko liikuttaa ettei tule sanomista, tai ettei hevonen kaasuunnu, tai ettei se ole ihan seko vapaiden jälkeen, tai että se pääsisi pois sieltä postimerkkitarhasta.

Pakko on vain kuolla (ja maksaa verot).


Nyt saan kommentteihin 10 vihaviestiä niiltä, joiden hevoset ovat yksin postimerkkitarhoissa kun ne on pakko liikuttaa. Onneksi muulilla on vähän isompi tarha, mutta ei se tarhan koko vaan se, että sillä on siellä kaveri.

En ole ajatellut laitattaa Muulia kenkään (en edes hokkiajaksi). Täällä Etelä-Suomessa selviää ilman hokkeja aika hyvin jos voi laittaa treenit tauolle jäätikköaikana. Jos sellainen ihme tapahtuis, että tänne sataisiin kunnon kerros lunta, liikkuu kengätön siellä ihan sujuvasti. Kengättömyydelle on tällä hetkellä kaksi syytä, säästäminen ja se, ettei Muulilla nyt muutenkaan voi tehdä mitään "kunnon treeniä".

Jatkossa (Muulin koulutustason toivottavasti kehittyessä) syynä on pelkästään rahan säästö. Vaikka olenkin kengättömyyden hyödyt tiedostava ihminen, laittaisin Muulin silti kenkään jos se olisi ilmaista ja jos tilanne sitä vaatisi. En siis tule puolustelemaan kengättömyyttä niiden oikeiden syiden takia, vaan ihan siksi kun siinä säästää tosi paljon rahaa!

Alla on nopeutettu videopätkä viime viikolta, osa tästä videosta näkyikin jo tallivideopostauksessa.

Om nom nom

Kauraa selän yli Muulille itse kuvaten. Viimisen päälle.