Jännittävä päivä, aasien kuvaaminen telkkariin!

Torstaina olin todellakin jännän äärellä kun ajelin Vihtiin heti aamusta. Viikkoa aikaisemmin sain puhelun Paul Segersvärdiltä, joka tekee Luonto lähellä sarjaa Ylelle. Koska viisiminuuttinen tulee aamutelkassa, en ole sitä koskaan televisiosta katsonut, mutta kurkkasin Yle Areenasta muutaman jakson. Suosittelen niitä sinullekin! Pätkät ovat juuri sopivan mittaisia piristämään työpäivää.

Ja tämä hevosenlannan muuttaminen bioenergiaksi kiinnostaa varmaan kaikkia tallinpitäjiä!

Ensimmäisen kontaktin Paul teki aaseihin Elmamessuilla ja viipyi ständillämme pitkään kysellen aaseista. Jo silloin suosittelin kuvauspaikaksi nimenomaan Tuiken aaseja, sillä niitä on ensinnäkin monta ja niillä voi myös ratsastaa. Ja nimenomaan sellaista kuvaa aaseista haluamme Aasiyhdistyksen puolesta välittää, että aasillakin voi harrastaa. Toki ratsuksi on hankittava iso aasi, mutta pienen (tai siis normaalikokoisen) kanssa voi ajaa.

Kuvauspäiväksi sovittiin tämän viikon torstai, joka tarkoitti sitä, että jouduin neuvottelemaan töistä palkattoman päivän. Lomani ovat nimittäin todella kortilla, mutta mitä en tekisi aasien eteen. Ajelin Vihtiin ja olin myöhässä, onneksi vähemmän myöhässä kuin "vielä hieman torkuttanut" Paul. Käytännössä olin siis ajoissa, kerrankin.

Otin myös itse muutaman kuvan.
Kuvaus aloitettiin puoli yhdeltätoista aamupäivällä. Paul otti kaikenlaista yleiskuvaa, jonka aikana olimme ihan hiljaa. Koska itse mokasin pahemman kerran, dokumentoin päivän kännykkäkameralla. Luulin että videokuvaukseen soveltuva Sony kamerani oli kamerarepussa, mutta eipäs ollutkaan! Järkkäri onneksi oli.

Kokosin päivästä neljän minuutin pätkän, jonka latasin Aasiyhdistyksen YouTube-kanavalle ja Facebookiin. Ja upotin videon tietenkin tähän postaukseen.


Kun itse sain videomateriaalit tunnissa vartin videopostaukseen, niin torstaina olimme ulkona kuusi tuntia, jotta Paul saa materiaalia viiden minuutin ohjelmaan. On se kuulkaa tarkkaa puuhaa ja sain itsekin ideoita entistä parempien videoiden tekoon. Paul siis kuvasi ja ohjasi itse, spiikkasi pienen hetken aasin selästä ja koostaa pätkät valmiiksi ohjelmaksi.

Heinien anto aaseille kuvattiin muutamaan kertaan, koska yleisö tykkää katsella eläinten ruokintaa ja sitä, kun ne syövät. Syömisen ääni on rauhoittavaa. Minulla oli tarkat kohdat lumella, mihin pudotan heinät. Jaoimme heinää tietenkin useampaan eri kohtaan. Siivosimme myös tarhaa ja pihattoa. Tuike ei varmaan koskaan ole niin montaa kertaa siivonnut samaa paskaläjää kottikärryyn kuin kuvauksissa!

Olimme jo ennen torstaita päättäneet Tuiken kanssa että juontaja laitetaan muuten selkään. Olin ottanut mukaan Muulin länkkäsatulan, koska se sopii Tompalle hienosti, viimeksi mallailtiin sitä sille kesällä. Tuikella oli myös isompi kypärä tallilla, koska turvallisuus ennen kaikkea.

Kuvasin ratsastusta hetken Paulin kameralla ja toivon tosissani että ainakin pieni pätkä siitä tulee valmiiseen ohjelmaan. Lopuksi sain hetken ottaa kuvia omalla kamerallani, ja nämä ovat kyllä parhaimpia kuvia pitkään aikaan! Ilta-aurinko oli juuri täydellinen kun se oli laskemassa puiden taakse mutta antoi pehmeää vaaleanpunaista valoa. Ei kuitenkaan sellaista kesän veemäistä punaista ilta-aurinkoa vaan nimenomaan mukavaa ja pehmoista.

Paul kertoi ettei ollut mahdollisesti tämän vuosituhannen aikana ratsastanut kertaakaan, eikä koskaan aasilla. Kerta se on ensimmäinenkin ja kun Tuike ensin talutti pari kierrosta, oli aika ratsastaa soolona.

Lisäys 30.1.2017: Tässä linkki videoon Yle Areenassa.





Tämä oli kuvista ehdottomasti oma lempparini!


Näin mennään ravia!

Hienot ja taitavat aasit!
Tuikellahan on myös muuli, Manu, joten otin lopuksi auringon jo laskettua siitä muutaman kuvan. Manu oli ihan entisensä ja hyvin muulimainen. Epäili kaikkea ja kaiken aikaa.


Älä koske. Anna kauraa. t. Manu