Kisatulokseni, olkaa hyvät

Porukka on aina silleen että ei ruusukkeita = ei ratsastustaitoa. Minun kohdallani olisi tosi helppo luulla, ettei minulla ole ruusukkeita, mutta VÄÄRIN! Onhan niitä! Niitä on itseasiassa kokonainen laatikollinen meidän autotallissa, harmi vain että ne on tarkoitettu Suomen Aasiyhdistyksen kilpailukäyttöön. Muutaman niistä olen kuitenkin ansainnut ihan itse.

Aloitetaan ensin vuodesta 2010, jolloin osallistuin Porvoossa laukkakilpailuihin. Päivä oli 5.9.2010 ja tapaus muistui mieleeni tänään Facebookin muistojen kautta. Ratsastin hevosenpuolikkaallani ja nämä olivat sen ensimmäiset ja tietääkseni myös viimeiset kilpailut, ainakin toistaiseksi. Laukkakilpailuissa se ei ainakaan ole vahvimmillaan, sillä tulimme maaliin pari sataa metriä muista jäljessä.

Porvoon laukkakilpailut 5.9.2010, kuva: Satu Liitiainen

Videolla olen tuon vaaleimman suokin selässä. Katso video loppuun saakka äänet päällä.

Laukkakilpailuista ei siis tullut menestystä, joten päätin, että tämän hevosen kilpailu-ura oli tässä.

Olin vaihtanut eläinlajin aaseihin jo aiemmin samana herran vuonna 2010. Osallistuin nimittäin Inkoon Aasipäivillä sekä este- että kouluratsastukseen. Esteet olivat korkeudeltaan ristikkoa ja koululuokkana oli Aasien Helppo D:1.

Kouluratsastusluokassa tulin toiseksi aasilla Pinja Colada prosentein 78,14 ja esteluokassa olin ensimmäinen ei-sijoittunut ja luokan viimeinen. Meitä osallistujia oli luokassa siis vain kaksi.

Pinja Colada. Kuva: Sonja Skriko
Esteluokassa oli vauhtia. Kuva: Sonja Skriko

Maineeni erinomaisena aasiratsastajana kiiri ja olin kisakuskina myös seuraavan vuoden Aasipäivillä, Porvoossa.

Kouluratsastukseen osallistui tällä kertaa neljä aasikkoa ja tulin kolmanneksi Judy of Vale Farmilla prosentein 51,4. Ensimmäinen sijoittui. Tuomarille oli sanottu että kaikille on annettava hyväksytty tulos.

Osallistuin Pinja Coladan kanssa myös valjakkoajon tarkkuuteen tullen kolmanneksi.

Porvoon aasipäivillä lopputervehdyksessä. satula on muuten niin lavoilla, ettei ihme ettei menestyksemme ollut sen parempaa kuin oli.

Osallistuin Aasipäivän ratsastusluokkaan vielä kolmantenakin vuonna, Sysmässä, saaden Pinja Coladan kanssa 62%. Tulimme toisiksi ja olimme ensimmäinen ei-sijoittunut.

Siinä oli kisamenestys ratsastuksen saralta, sehän tuntuu oleva ainoa tapa harrastaa hevoseläimiä noin muutenkin. Maastakäsittely ja agilitypelleily ei kiinnosta kuin höpsähtäneitä kukkakattutätejä.

Jos jotenkin olet onnistunut missaamaan sen tiedon, että Muuli oli vuoden 2017 harrasteaasimuuli, niin lueppa siitä lisää tästä postauksesta.

Minusta se on ihan yhtä hieno saavutus kuin ratsastustuloksetkin.

Paina tähteä, jos olet joskus tullut jossain lajissa ensimmäiseksi, sieltä toisesta päästä katsottuna.