Kolmatta kertaa kentällä, ämmä tantereessa!

Wuhuu nyt se tapahtui! Ämmä tantereeseen ja kakkua tallille! Eikä vain kerran vaan peräti kaksi kertaa! Mennään niihin kohta.

Olin edellisellä viikolla ratsastanut Muulilla kahdesti ja se toimi todella hyvin niissä. Vain kerran se kyyditsi minut toiseen päähän kenttää ja palasimme sieltä hyvässä yhteisymmärryksessä takaisin. Olin siis erinomaisilla fiiliksillä kiipemässä jälleen selkään.

Ensimmäinen virhe tapahtui jo ennen ratsastamista, en ollut päässyt tallille alkuviikosta ollenkaan joten Muuli oli ollut vailla virikkeitä kolme kokonaista päivää.

Toinen virhe tapahtui siinä kun en päässyt lähtemään töistä niin aikaisin kuin oli tarkoitus enkä siis ehtinyt käsitellä Muulia ollenkaan maasta käsin ennen ratsautumista.

No, elämä olisi aika tylsää ilman riskien ottoa, joten selkään vaan.

Kaikki kuvat ja video: Mira Vuori, kiitos!

Ei mennyt kauaakaan kun otin lähikontaktin kentän kanssa aivan kentän toisessa päässä. Hain ratsuni, joka oli jatkanut matkaa seuraavalle pitkälle sivulle ja kiipesin takaisin selkään. Ja homma jatkui. Se otti lähdöt muuten ihan samassa kohtaa kuin edellisellä ratsastuskerralla. Mutta edellisellä ratsastuskerralla se pysähtyi aitaan, tällä kertaa se kääntyi nopeasti ja jatkoi matkaa kentän viertä jolloin minun kolmekymppinen kangistunut kroppani ei enää ollut samaa mieltä kulkusuunnasta.

Jatkoimme toiseen suuntaan, otettiin käyntiä, pysähdyksiä ja ravia. Muuli on muuten erinomaisen taitava pysähtymään juuri siihen mihin haluan sen pysähtyvän eli puomin päälle. Toki se pysähtelee milloin mihinkin mutta tässä Muulin tapauksessa se on ihan ok.

 


Eipä mennyt kauaakaan kun mentiin taas, tällä kertaa toisessa kierroksessa. Löysin itseni toiselta pitkältä sivulta, mukavasti kenttäkontaktissa. Rungottoman satulan istuin oli muutaman metrin päässä kentällä, toinen jalustin roikkui hihnoineen Muulin ohjissa ja toinen joten kuten satulassa. Sekä istuin että jalustinkoukut ovat tämän tyyppisissä rungottomissa kiinni tarralla, joten olin varmaan ottanut jalustimen mukaan ilmalennossani.

Koottiin satula tallinomistajan kanssa ehjäksi. Muuli kuunteli tarran irrottelua tarkasti.

Kerrottakoon tässä kohtaa että olen pudonnut Muulilta nyt kolme kertaa. Ensimmäinen kerta oli syksyllä kun varusteenani oli vain lampaankarvasatula ilman jalustimia ja Muuli teki äkkikäännöksen.

Jossakin kohtaa noiden ilmalentojen välissä Muuli myös yritti lähteä lapasesta, mutta sillä kertaa sain sen jotenkuten ympyrälle ja pysäytettyä. Tämä tuli videollekin ja näkyy tekemässäni koosteessa.

Tiedän että kiihdyttävä nuori eläin opetetaan niin että se tosiaankin otetaan ympyrälle, mutta koska Muulilla ei taaskaan ollut rautaa suussa ja se on aika voimakas eläin, en saanut runtattua sitä voltille.

Harjoitukset jatkuivat. Ravasin molempiin suuntiin, ensin pieniä yhden puomivälin pätkiä ja sitten pidempään. Lopetettiin suoraan hyvään raviin, tulin alas ja taluttelin kentällä loppukäynnit ja keräilin puomit pois.

Äkkilähtöjen välissä Muuli oli miellyttävä ja jopa tahmea ratsastaa. Se piti päätään melko alhaalla ja tuntui rennolta. Siinä on vain tosi nopea kiihtyvyys kun tilanne tulee päälle. Videolta huomaatte myös että kentällä oli kanssani 1-2 muuta ratsukkoa koko ajan.

 

Sotavammat:
Oikean käden sormet olivat seuraavana päivänä kipeät eikä niissä ollut juurikaan puristusvoimaa.
Vasemmalle puolelle alaselkään juuri siihen missä selkäpanssari loppuu on muodostumassa laaja mustelma.

Lasken mäkivyötä seuraavalla kerralla, se on turhan ylhäällä enkä halua että se vahingossa nousee hännän alle.

Voisin vaikka pidentää jalustimia seuraavaa kertaa varten.

 

Jeeeee este!

 

Todistusaineistoa siitä että toinenkin ratsukko tuli samaan aikaan kentälle!

 


Kotona iskin tietenkin heti kameran tietokoneeseen josko siellä olisi hyvää materiaalia ja olihan siellä! Blogini Facebook-sivuille julkaisemani kuva (samalla tämän postauksen ensimmäinen klikkimagneetiksi laitettu houkuttelukuva) herätti runsasta keskustelua turvallisuudesta ja siitä onko Muuli normaali muuliksi vai ei. Hyvä, rönsyilevä mutta lähinnä omalla kokemuspohjalla perusteltu keskustelu hävisi aloittajan toimesta ennen kuin ehdin printscreenata sen.

Mutta muillekin tiedoksi että Muuli ei kyllä jatkuvalla syötöllä ole irrallaan pitkin maita ja mantuja eikä se ole kertaakaan aiheuttanut sivullisille vaaratilanteita. Ei edes tällä ratsastuskerralla kun kentällä oli pari muutakin ratsukkoa. On ilmeisesti olemassa talleja jossa hevoset eivät koskaan karkaa jos kuski putoaa tai eivät koskaan lähde juoksuttaessa hanskasta. Meidän talli EI ole sellainen vaan täällä jopa koulutetut (!!) ja ratsuttajan toimesta ratsastetut (!!) hevoset saattavat lähteä juoksutuksessa hanskasta villiintyessään tai saattavat pelästyä heiluvaa pressua ja kevätjuhlaliikkeiden lomassa jalkauttaa ratsastajansa.

Ja jos näin tapahtuu, tuo putoaja satulahuoneeseen pullaa tai kakkua.

Palatakseni vielä torstaihin, autoni (Renault, josta olen kertonut tarkemmin tässä postauksessa) ei lähtenyt enää käyntiin tallin pihalta. Soitin miehelleni että tulee hakemaan, hän ei ollut kotona vaan noin tunnin ajomatkan päässä tallilta. Tallikaverini heitti minut kotiin.

Seuraavana päivänä mieheni kävi ostamassa minulle uuden auton.

 

My new babe, BMW 330 xda #rellumyynnissä #bemari #bmw #hevosnaisenauto #munanjatke

Henkilön Kaisa Määttänen (@rosamiii) jakama julkaisu

Perjantaina en mennyt selkään. Sen sijaan raahasin kentälle pehmopuomeja ja okserin ja juoksutin Muulia niiden yli. Materiaalin vähyydestä johtuen en saa tästä omaa blogipostausta, mutta kuvasin ihan lopusta viisi minuuttia videota jonka leikkelin minuutin pituiseksi.

Muuli ei enää lopussa jaksanut kovin hyvin, joten videolta näkyy kuinka heiluttelen narua normaalia isommin. Alussa se siirtyi raviin vain sillä että nostin kättä hieman ilmaan. Loppua kohden se vaati enemmän narunpyöritystä.

Paiskasin narun jopa ihan voimalla kenttään eikä Muuli ottanut siitä lähtöjä mutta vaihtoi sentään askellajin oikeaksi. Se ei siis pelkää minun energiakenttääni (vaikka syytä olisi prkl), vaan syynä on yleensä joku kentän ulkopuolinen asia.

Ja vielä sellainen ilouutinen että minulle tarjottiin Freemaxin rungotonta satulaa, joka on kuvien perusteella ihan samanlainen kuin lainasatulani. Lainasatulan pituus on 55 cm joten Freemax saman pituisena menee oikein hyvin. Muulilla on suhteettoman pitkä selkä, joten sen kanssa ei onneksi tarvitse etsiä niitä lyhyelle selälle tehtyjä erikoissatuloita.

Satula on minulla luultavasti ensi viikolla. Toisena ilouutisena kerrottakoon että Wintec on sovituksessa ja sain viestiä että se tuntuu oikein sopivalta.