Kolme erinomaista syytä avata skumppa

Tänään tapahtui kolme todella hienoa juttua. Laitoin ne tähän alle paremmuusjärjestykseen.

1. Blogini oli linkitetty hevostalli.nettiin ja se on saanut pääsääntöisesti positiivisia kommentteja. Yksi oli jopa löytänyt ht.nettiin viittaavan pätkän muulin esittelysivulta.
2. Blogi hyväksyttiin jalustin.nettiin. Laitoin hakemuksen eilen sisään enkä ollut varma hyväksyvätkö he ei-hevosblogin listalle. Hyväksyivät!
3. Muulin kanssa meni tänää kaikki ihan putkeen!

Otan tähän käsittelyyn yhden ht.netin kommentin:

"Mä en tajua miksi joku haluaa muulin.. muulin kanssa itsekin saanut puuhata ja helkkarin temperamenttinen elukka. En tiedä onko noissa yhtään luonne-eroja mutta blogin perusteella tuokaan kopukanpuolikas ei mikään säyseä ole :D"
Mä en ymmärrä miksi kaikki ei halua muuleja! Muuli on niinku hevonen, mutta siinä on kaikkea enemmän! Reaktiivisuutta, luonnetta, kauneutta, uljautta ja tietenkin korvia!
"Muulit on ihania" t muuli

Ja nyt saatte kuulla tästä päivästä. Jos sulla on mitään parempaa tekemistä, niin katso  nopeasti kuvat ja tee mitä olit tekemässä. Tässä ei ole mitään uutta edelliseen postaukseen verrattuna. Kuvat eroaa siitä että muuli on eri käytävällä kiinni kuin viimeksi.

Mulla oli tietenkin kunnon bloggaajana taas kameramies mukana, tällä kertaa kaverini Laura, jonka kanssa ollaan syksyllä menossa Saksaan muulivaellukselle (kyllä, se jonka aivopesin ihan huomaamatta näihin muulijuttuihin). Eniten oli kuitenkin apua apukäsistä, niin ei tarvitse pelätä että karkuutan aasit Kerkkoon kylille.

Muuli (tietenkin) ravasi mun luo portille. Saatoin ravistella kävellessäni kivennäisämpäriä.

Asetin kivennäisämpärin taktiseen kohtaan aitauksen ulkopuolelle houkuttimeksi ja aloitin kiinniottorutiinin. Se toimii tällä hetkellä suurinpiirtein näin:

  • Pidän narut ja naruriimun käsivarrella ja annan muulille kauraa. En yritä koskea siihen.
  • Seuraava vaihe on se että saan sen laittamaan pään kunnolla aidan yli, saatan nopeasti koskea siihen ennenkuin annan kauraa. 
  • Kolmas vaihe sisältää riimunnarun laiton turpaosaan. Tällä kertaa laitoin sen aika hitaasti ja annoin toisella kädellä kauraa.
  • Tässä vaiheessa muuli huomaa narun, peruuttaa metrin (en pidättele sitä) ja tulee taas eteen ottamaan kauraa, palkitsen sen tietty luoksetulosta.
  • Viides vaihe sisältää taas lahjomista kauralla.
  • Kuudes vaihe on sellainen että otan toisella kädellä nätisti riimusta kiinni ja siirrän riimunnarun riimun alle.
  • Seitsemäs vaihe on sama kuin viides vaihe.
  • Kahdeksannessa vaiheessa menen aitaukseen sisälle + kauraa
  • Yhdeksännessä vaiheessa pyöräytän narun muutaman kerran aidan yli ja kiristän muulin niin lähelle aitaa kuin saan + kauraa.
  • Kymmenennessä vaiheessa puen naruriimun normiriimun alle ja irrotan narun normiriimusta. Näin mulla on muuli taas tuplanarussa kiinni.
  • Yhdestoista hetki vaatii apukäsiä, eli aasit hittoon norkoilemasta, portti auki ja muuli kivennäisämpärin luo. Apukäsi sulkee portin.

Vaihe 2

Edelleen vaihe 2

Kolmannen kerran vaihe 2

"ei tästä vissiin päästä koskaan sisälle" t muuli
"Anna horo lisää kauraa ja äkkiä" t muuli

Lopulta vaiheessa 11
Toivon että kesäkuussa vaiheita on yksi tai kaksi vähemmän ennenkuin olemme lopputuloksessa.

Monivaiheisen kiinnioton jälkeen talutin muulin talliin. Se pääsi taas ihan hetkeksi karsinaan siksi aikaa että keräilin tavarat valmiiksi. En todellakaan ottanut niitä etukäteen esille, sellainen ennakoiva menettelytapa toisi aika huonoa karmaa.


Lunta alkoi sataa juuri kun muuli saatiin ulos. Minioneja harmittaa kun kaurat putoili pääsääntöisesti raja-aidan toiselle puolelle.
Hetken päästä siirsin muulin käytävälle kahtapuolta kiinni. Se oli hieman huolestunut karsinassa, koska nyt tallissa ei ollut ollenkaan hevosia. Oli se huolestunut käytävälläkin, mutta mamman (minä, Kaisa) läsnäolo riitti rauhoittamaan sen. Tietenkin.

Loimi pois ja roikkumaan vähäksi aikaa. Sitten rapsuttelin ja bondasin muulin kanssa. Sen jälkeen harjasin ja kampasin tietty myös tukan. Muuli nosti etukaviot mulle jo kun harjasin sitä, otin tietty kavion kouraan ja kehuin sitä kovasti.


"Menit varmaan hakemaan lisää kauraa" t muuli


Pakkobondasin muulin kanssa. Se ei voinut häipyä koska oli kiinni. Ilme kertoo kuinka paljon se rakastaa räpellystä.

"Älä. Koske. Minuun." t muuli

"Mitä vittua mä olen mennyt ostamaan" t Kaisa

"Taitttavvaaa muuli!"

Pakkobondaus jatkui. Katselin muulin korkeutta sillä silmällä. Onhan se nyt issikan korkuinen.. Mutta kun eläin on pelkkää jalkaa niin mun pitää skarpata sen rantakuntoon 2020 kanssa jotta kuvat ei päädy ht.nettiin.

Raspasin vielä hieman kavioita ja napsin puukolla sitä kantakulman tukea whatever matalammaksi. Muuli rentoutui taas todella syvästi.

Operoin myös hetken takajalkojen kanssa samalla kun Laura harhautti etupään antamalla kauraa.

Muuli oli todella rento reiska sen aikaa kun hinkkasin sen kavioita. Haukotteli ja pyöritteli päätään mutta ei repinyt kaviota pois. Se myös yllättävän kevyesti liikkuu kolmella jalalla ilman että se repii kaviota.
"Voisitko pidentää naruja kun en oikein ylety noihin lattialla oleviin kauroihin" t muuli
Jätän jalan nostamisen omien jalkojen väliin mielelläni ammattilaisille. En ole ihan niin itsetuhoinen että haluaisin sukeltaa eteen sellaista vauhtia mikä muulista löytyy.
Perinteiseen tapaan otin taas kaviokuvat muistoksi ja verrokiksi.
Etukaviot.




Muuleilla on hevosia pystympi lapa. Se selittää jyrkän kaviokulman.


Takajalat oli mukavan relax kun mä kuvailin etupäätä.




Ja kun dokumentoinnin makuun päästiin, otettiin kuva muulin etuhampaista. Aluksi ne piti tosin putsata sillä puolet sen kivennäisannoksesta oli jämähtänyt ylähampaiden ja huulen väliin. Muuli avasi erittäin mielellään suunsa kun pyöräytin aina köntin kivennäismössöä sen suuhun.

Ilmeisesti muuli ja mamma on samanlaisia hammaskaluston suhteen. Omani ovat kunnossa kiitos Heinolan runsaalle oikomishoidolle. Muulilla on samaa vikaa, leegot ei oikein mahdu alaleukaan. Ylähampaissa on edelleen kivennäismössöä.
Loimi vielä päälle ja takaisin aitaukseen. Toivon että saan pian jälleen loimen pois, mutta nyt on ainakin ensi yö vielä melko kylmä. Pääsiäisenä onkin jo luvassa nollaöitä niin muulikin pärjäilee ihan nakkena.

Kun jokin aika kirjoitin muulin rutiineista, niin toivoisin että jatkossa rutiini olisikin että kivennäiset aitauksen ulkopuolella ja sitten talliin hoidettavaksi. Tätä on nyt onnistuneesti toteutettu kahdesti, oikein hyvä alku!

Suunnilleen 468 päivän päästä toteutan toivottavasti rutiinia johon sisältyy myös satulointi ja noin 823 päivän kuluttua selkäännousu.