Kukkulan kuningatar

Kävin taas tallilla perjantai-iltana. Tulin kotiin ja otin ison palan Ainon maitosuklaajäätelöä (CM Mammuttimarkkinat 3 Ainoa kympillä!). Siitä on muulinomistajan täydellinen ilta tehty. Edes se ei latistanut mun seesteistä oloa että läppäristä loppui tila, ulkoinen kovo ei meinannut toimia ja kameran akku oli niin lopussa etten lopulta edes saanut siirrettyä kuvia ennenkuin olin ladannut akun.

Silläkin uhalla (taas) ettei kukaan lue mitään blogeja perjantaisin, varsinkaan tätä muka hauskaa ja huonoilla kuvilla varustettua kerjäysblogia, pusken taas uutta roskaan Intternettiin. Tallille oli nimittäin tuotu kentälle uutta hiekkaa, eikä mitä tahansa hiekkaa vaan hienoa hiekkaa! Ja mikä parasta, se koskemattomana isona kasana!

Täällä ollaan! Jouduin valitettavasti käsittelemään kuvia aika rankasti että Muuli olisi muutakin kuin musta läntti.

Tää on vähän tällainen "tänään laukkasin" -tyylinen postaus. Jos olet kiinnostunut vain rodeokuvista muuliblogissa, niin mene jääkaapille, ota siideri tai kalja ja aloita joku mehevä provo ht.netissä. Pistä linkki kommenttilootaan niin tulen trollaamaan lisää.

Kuopiminen ja asioiden levittely on nykyään Muulin toinen nimi, joten unohdin heti kaikki hienot suunnitelmat Muulin juoksuttamisesta viuhkaan aseteltujen ja toisesta päästä korotettujen puomien yli. Otin kapsonin ja liinan matkaan ja menin hakemaan Muulia tarhasta.

Paitsi että Muuli ei ollutkaan yhteistyöhaluinen. Kun nostin kapsonin sen pään vierelle niin se otti hatkat. Annoin tietty vielä lisää vauhtia että siinähän juoksee. Parin yrityksen jälkeen se vain puhisi sieraimet lautasen kokoisena mutta ei lähtenyt haneen. Kapsoni kun pitää pukea korvien yli, riimun laitan ensin turvan ympäri ja sitten naru korvien takaa.

Pääsin myös palkitsemaan sitä kauralla ja kohta mulla olikin innokas temppumuuli liinan päässä.

Hinku hiekkakasalle oli niin kova (minulla) etten tuhlannut aikaa mihinkään harjaamiseen vaan talutin Muulin suoraan kentälle ja suljin kentän molemmat portit. Jos nimittäin tulee tilanteita.

Muuli tietä jo että kaikkea uutta kannattaa ensin kuopia, koska siitä voi tulla palkkiota. Ja tällä kertaa se todellakin kannatti! Kehuin ja palkitsin sitä kun se kuopi, sitten siirryin itse toiselle puolelle kasaa saaden samalla kengät täyteen hiekkaa. Tulin Muulia vastaan ja palkkasin kauralla aina kun se kuopi tai otti askeleen pidemmälle.

Koskematon hiekka on todella pehmeää ennenkuin se tiivistyy painon alla, joten Muuli opposi sinne mahaa myöten aluksi.

Ei mennyt kauaakaan kun Muuli oli kasan päällä ja pääsin kunnolla palkitsemaan sitä. Se patsasteli siellä kaikessa rauhassa ja sai kauraa. Ensimmäisellä kerralla varoin alastulossa jos se tulee päälle, mutta se lasketteli kasalta ihan hallitusti ja pysähtyi aina kun kehuin ja annoin kauraa. Tämän otin videolle.

Ylläoleva video on kuudessa minuutissaan ihan koko setti. Luulen että hommaa hidasti se, että hiekka oli tosi pehmeää ja koskematonta. Muuli tamppasi vuorotellen kumpaakinpuolta jolloin hiekalla oli helpompi kävellä loppua kohden.

Alla olevassa videossa taas ollaan jo edistytty ja Muuli menee sujuvasti kasan päälle, mutta ei niin sujuvasti alas sieltä..

 

 

Mun kauratilanne oli tosi huono joten jätin Muulin hetkeksi kiinni (kapsonista, iiik!) ja hain täydennystä rehuhuoneesta. Samaan aikaan tallinomistaja palasi maastosta ja jäi ihmettelemään mun älyvapaita touhuja. Siinä jutellessa (Muuli liinassa mutta ei ns käskyn alla) Muuli käveli ihan omasta vapaasta tahdosta kasan luokse ja kiipesi sinne päälle. Menin tietenkin kiireellä palkitsemaan sitä. Se toisti tämän monta kertaa ja samalla kun se kiipesi niin mä seisoin paikoillani kasan vieressä, en siis pyytänyt sitä kiipeämään enkä varsinkaan pakottanut.

Myöhemmin hengailin toisaalla tallinomistajan kanssa ja Muuli oli siinä narussa kiinni minulla. Se ei oikein liian hyvin hengaa narussa taluttaen, vaan alkaa keksiä juttuja. Se oli oikein rauhallisesti eikä luiminut tai mitään, mutta se lähti peruuttamaan ja peruutti aika pitkällekin kunnes otin narusta kiinni enkä antanut enää periksi. Vähän aikaa se kiskoi vastaan ja lähti sitten eteen (myötäys heti) ja tuli korvat hörössä luokse. Että oliko tämä se mitä piti tehdä? Se toisti tämän muutaman kerran.

Vaikka kuinka seisotan sitä puomilla ja se osaa seisoa siinä rauhassa, pitäisi vielä saada se tajuamaan että jos ihan vaan seistään jossain, niin silloin voi relata.

Tosin Muulin työmoraali ja jaksaminen on 110% hevosiin verrattuna. Tein sen kanssa tänään kolme tuntia hommia kun olin tallilla neljältä ja lähdin kotiin seitsemältä ja koko ajan olin Muulin kanssa. Silti se teki loppuun saakka ja kiipesi myös va-paa-na hiekkakasan päälle ja patsasteli siellä odottaen kauraa. Tunteihin sisältyi myös vapaana olemista kentällä ensimmäistä kertaa ikinä.

Hiekkakikkareen lisäksi kannoin kentälle puomin ja pari kavalettipalaa. Asettelin puomin siihen lappeeltaan ja kokeilin josko Muulia voisi juoksuttaa sen yli. Ensin ihan vain taluttaen palkitsin kun se meni yli ja sitten juoksuttaen ravissa.

Muuten meni oikein hyvin, jopa niin hyvin etten tätä kovin kauaa edes tehnyt, mutta Muuli on niin kovin nopea ja oma-aloitteinen että se olisi mieluiten ravannut vain puoli kierrosta, kääntynyt, ja tullut uudestaan puomin yli eri suunnasta. Myönnän että yhden kerran annoin sen jatkaa uuteen suuntaan vaikka olisi ehdottomasti pitänyt laittaa se jatkamaan alkuperäiseen suuntaan. Se teki vain niin hienon suunnanvaihdon ja oli tomerana menossa että myöhästyin tilanteesta.

Kysyin siinä sitten tallinomistajalta (kuten ylläolevalla videollakin kuuluu) myös että mitkä noi jänteet on muulin selässä, jotka näkyy erityisesti minulle kun juoksutan täältä ympyrän sisältä käsin. Ne on kuulemma alkavat selkälihakset <3 Ne oli kuin pieniä paalinaruja, jotka kiristyivät ihon alla Muulin ravatessa.

Edit 17.9. Lisätty allaolevat kuvat, jotka on otettu postauksesta seuraavana päivänä.