Kun jarru hirttää kiinni niin kyntöruuna tulee tarpeeseen

Kaikki kuvat otti Aino Holmberg

Ratsastin eilen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Muulilla kentällä. Viimeksi menin agilityesteitä ihan vaan käynnissä laitumen puolella. Kysyin tallinomistajalta, jos hän entisi auttaa siinä, että otetaan vain tarhassa selkäännousuja ja alastuloja ja ehkä vähän liikkeellelähtöjä. Ei siis mitään sen kummempaa.

Mutta kuten aina tallinomistajan kanssa käy, kohta oltiin kentällä ja minua vaadittiin ravaamaan Muulilla. Mutta mennään siihen vähän myöhemmin.

Kaverini, entisen vuokrahevoseni Napin omistaja, oli ostanut ruunalleen Bombersin lukkonivelkuolaimet. Kuolainten koko nimi Kotieläintarvikkeen sivuilla on "Bombers Williams 2½ -ring Snaffle Lock Up Lukittuva Nivelkuolain". Ne ovat ohuehkot nivelkuolaimet, joissa on kuolainrengas sen mallinen, ettei se tule suun läpi, vaikka Muuli avaisi suutaan. Olen käyttänyt full cheek-nivelkuolaimia tästä syystä. Niitä voi pitää ilman turparemmiä ja palkkaaminen kuolainten kanssa on helpompaa. Mutta ne ovat tavalliset nivelet ja aika epämukavat suussa. Nämä bombersit sopivat ohuempina paremin pieneen suuhun eivätkä tosiaan saa aikaan pähkinänsärkijäefektiä, vaan toimivat suoran kuolaimen tavoin.

Kuolaimet eivät sopineeet kaverini hevoselle, joten sain ne kokeiluun ja jos ne tuntuisivat hyvältä, voisin ostaa ne Muulille. Kuolaimet pääsivät heti testiin.

Bombers Williams 2½ -ring Snaffle Lock Up Lukittuva Nivelkuolain

Otimme ensin selkäännousuja ja liikkeellelähtöjä tarhassa ja Muuli oli hyvin hanskassa. Se ei yhtään pyörinyt selkäännousussa ja asettui todella hyvin jakkaran viereen. Liikkeellelähdöt olivat kaikki hyviä ja parin kerran jälkeen tallinomistaja sanoi, että nyt mennään kentälle, koska siellä niitä ongelmia on ollut.

Teimme kentällä selkäännousuja samaan tapaan pari kertaa ja ne sujuivat ihan ok. Ratsastin siinä myös kaikessa rauhassa käyntiä liinassa ympyrällä ja otin pysähdyksiä, jotka menivät muuten todella hyvin. Muulin suu pysyi kiinni ja kieli pysyi suussa, joten sen suhteen kuolainvalinta vaikutti passelilta. Bomberseissa on myös sylkeä erittävä vaikutus, sillä niissä on sweet iron-pinnoite, jonka pitäisi maistua suussa hyvältä. Muuli mutusteli kuolaimia, mutta ei purrut niitä.

Olin ihan valmis lopettamaan erinomaiseen pysähdykseen kunnes tallinomistaja sanoi "se on niin chilli, että voisit mennä ravia". Yritin taas vääntää vastaan, että eikö huomenna voitaisi ravata, mutta tilanne meni (kuten ennenkin) siihen, että pian hoin muulille että rrrravi ja annoin hieman pohkeita.

Ja sitten mentiin.

Kuvat kertovat varmasti kaiken oleellisen.

Minulla oli toinen käsi tukevasti kauhukahvalla ja toisella roikuin suussa (virhe). Muulilla ei todellakaan ole toleranssia sellaiseen (eikai millään ratsulla ole), joten se ratkaisi tilanteen lisäämällä vauhtia. Satula meni ihan vinoon ja se tuntui Muulista varmasti aika veemäiseltä. Eikä ainakaan helpottanut tilannetta.

Kun se sitten lopulta pysähtyi, korjattiin satula (sen veivaaminen ei muuten aiheuttanut muulissa mitään erityisiä tuntemuksia) ja jatkettiin. Kun se pian meni muutaman askeleen ravia löysillä ohjilla, olin valmis hyppäämään alas saman tien ja lopettamaan tähän hyvään suoritukseen.

Ehei Kaisa, ehei.

Sama setti toiseen suuntaan ja jos mahdollista, vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli vieläkin enemmän. Kuvat kertovat jälleen kaiken oleellisen.

Tallinomistajan pyynnöstä hänen tilalleen on vaihdettu kyntöruuna.

Kun tämän vuoristoradan jälkeen uskalsin heittää tuntuman pois ja mennä muutaan askeleen harjoitusravia rennolla muulilla, tuntui se aika isolta työvoitolta. Pari kierrosta käyntiä, hyvä pysähdys ja alas ratsailta.

Rapsutin Muulia vielä hyvän tovin ja näytin kuvaajalle sen tuoreimman tempun, jossa se nousee seisomaan peräkärryn päälle. En ole vielä uskaltanut pyytää sitä peräkärryyn kokonaan, mutta senkin aika tulee vielä.

Muuli ja Nasse

Kuolaimet vaikuttivat muuten niin hyviltä, että ostin ne.