"Kuusi jalkaa maassa" eli maastakäsittelyä Malin Holmlundin tapaan

Malin Holmlund kertoi maastakäsittelystä Helsinki Horse Fair -messuilla sunnuntaina 19.3. Koska tunnen kovaa vetoa maastakäsittelyyn, olin tietenkin kuuntelemassa ensin teoriaa ja katsoin sen jälkeen demon, jossa Malin ratsasti ja pyöri pyöröaitauksessa hevosensa Lilla-Gubbenin kanssa.

Kirjoitin teoriaosuudesta erittäin tarkat muistiinpanot suoraan tietokoneelleni, koska käsin tehdyistä muistiinpanoista en ota itsekään selvää. Tässä tulee siis hyvinkin pitkä ja tarkka teksti siitä, mistä Malin puhui.

Malin on nimennyt metodinsa nimellä ”Kuusi jalkaa maassa”, koska se tarkoittaa yhdessä tekemistä hevosen kanssa ilman ratsastusta. Eli maassa on hevosen neljä jalkaa ja ihmisen kaksi.

Malin on kotoisin Pohjois-Ruotsista ja hän on työskennellyt hevosten kanssa enemmän ja vähemmän koko elämänsä ajan. Nykyään hänellä on miehensä kanssa talli Kylmälässä, Kirkkonummella, ja he valmentavat pääasiassa ravihevosia, mutta myös ratsuja.  Ruotsissa Malin on opiskellut ratsastuksenohjaajaksi. Hevosten koulutusta hän on opiskellut lisäksi mm Espanjassa. ”Minun tapani on opettaa hevosia ja ihmisiä positiivisen kautta. Hevonen pitää saada ymmärtämään miksi se tekee asioita mitä pyydämme siltä”, hän tiivistää.

”Maastakäsittely on hauskaa. Hevoset pitävät siitä. Ja se on monipuolista tekemistä silloin jos jostain syystä ei voi juuri nyt ratsastaa. Samalla hevosen kanssa voi oppia hyvää yhteyttä”, Malin kertoo ja jatkaa ”Kun opetat hevosta tällä menetelmällä, opit samalla tuntemaan hevosesi paremmin. Opit lukemaan sitä paremmin ja alat ymmärtää miten sinun hevosesi oppii parhaiten.”. Malinin täsmentää vielä että kaikki metodit tai työtavat eivät toimi kaikkien hevosten kanssa.

”Kun tätä tekee, saa lisää itseluottamusta sekä itse että hevonen, jos hevonen vain ymmärtää mitä siltä pyydetään”, Malin kertoo.

Malin oli tuonut mukanaan muutamia varusteita, joita hän käyttää hevosten kanssa. Hänellä oli pitkä raippa, jonka päässä oli pätkä narua, bambukeppi ja perinteinen kapsoni, jossa on u:n muotoinen jäykkä turpaosa, eli samanlainen kuin Muulillakin on. Kapsoni oli Lilla-Gubbenilla myös demossa.

”Hevosen ei koskaan tulisi pelätä raippaa. Se on kommunikaatioväline hevosen ja ihmisen välillä. Näiden tuomieni varusteiden lisäksi voidaan käyttää suitsia tai riimua. Ihan tavallinen riimu ja pitkä riimunnaru käyvät hyvin. Päässä pitää aina olla kypärä, minullakin on aina kypärä, olin sitten selässä, kärryillä tai maastakäsin”

Jos Malin työskentelee maneesissa tai isolla kentällä, hän pyrkii rajaamaan työskentelyaluetta pienemmäksi, jolloin ei tarvitse kävellä niin paljon, mutta aina ei mene putkeen. Esityksessä oli myös videoklippejä, joista näkyy kuinka hevonen loikkaa muovinauhan yli maneesin toiselle puolelle.

Myös herkut ovat Malinin mukaan tärkeä varuste. Mukana pitää aina olla porkkanoita, sokeria tai mistä hevonen pitääkin. Ja kärsivällisyys on erittäin tarpeellista, varsinkin alussa.

”Pitää pysytellä siinä omassa metodissa joka päivä ja hevosta pitää palkita samalla lailla samoista asioista joka päivä tai hevonen menee sekaisin”, hän tiivistää.

Malin aloittaa uusien hevosten kanssa niin, että ne ovat riimunnarussa. Hän aloittaa ihan helpoista asioista ja ensin hevosta talutuksessa talutetaan eteen, pysähdytään ja peruutetaan. Näitä toistetaan monta kertaa. Tämän jälkeen hevonen opetetaan seuraamaan käännöksissä ja hevosta palkitaan aina hyvästä suorituksesta. Sen jälkeen samat asiat tehdään niin että mukana on ravia ja laukkaa. Hevonen opetetaan myös seuraamaan ihmistä molemmilta puolilta.

Sitten hevonen päästetään vapaaksi.

”Arvatkaa mitä sitten teen?” Malin kysyy ja jatkaa ”No kävelen, pysähdyn ja peruutan!” Kun hevonen on oppinut asiat talutuksessa, treenataan samat asiat nyt vapaana.

”Ota iisisti, käyttäydy rauhallisesti äläkä käytä paljoa energiaa vaan aloita uudet asiat todella helpoista alkeista ja rauhallisesti, jotta hevonen ymmärtää”, Malin neuvoo.

Vaikeita asioita voi ensin opettaa maasta ja sitten vasta selästä.


”Tämä ei aina mene kuten Strömsössä” Malin kertoo ja lisää että kaikki hevoset ovat yksilöitä ja toisille on helpompaa tehdä joitain asioita kuin toisia. Omistajan tuleekin olla varautunut siihen että yllätyksiä saattaa tulla. ”Sanon aina kaikille alussa että ottakaa apua vastaan sellaisilta, jotka ovat tehneet tätä aikaisemminkin. Jos alussa mokailee ja menee huonosti niin menee pitkään saada hevosen luottamus takaisin”.

Kommunikointi hevosen kanssa on Malinin mukaan tarkkaa. Asioista tulisi tehdä hevoselle  yksinkertaisisia ja helppoja. ”Ja pidä aina kypärää päässä!”, Malin sanoo. Kun hevoselle opetetaan vaikeampia asioita, voi sattua vahinkoja.

Malin ei koskaan rankaise hevosta, mutta jos hevonen on aggressiivinen, niin sen hän korjaa heti. ”Hevosella ei ole lupaa ryhtyä aggressiiviseksi ihmistä kohti. Se on ainoa käytös, jonka korjaan heti. Kerron hevoselle että se toimi väärin joko huutamalla sille tai ajamalla sen pois. Se on kommunikointia hevosen kielellä”, Malin kertoo.

Maastakäsittelyllä luottamus parantuu hevosen kanssa. ”Hevonen alkaa luottaa sinuun ja sinä alat luottaa hevoseen. Opit lukemaan hevosta aikaisemmin jo pienistä signaaleista ja tiedät etukäteen mitä se on tekemässä. Ennen pitkää hevonen tulee luoksesi jos se pelästyy jotain tai on hermostunut. Se hakee sinusta turvaa eikä lähde karkuun”, Malin kertoo.

Malin on opettanut paljon hevosia ja varsinkin niiden omistajia. Kun hän menee paikalle tutustumaan hevoseen, jonka kanssa on ongelmia, hän selvittä ensin onko hevonen mahdollisesti kipeä jostain. On tärkeää tietää milloin ongelma on alkanut jos se on alkanut yhtäkkiä.

”Hevosella voi ollakin nikkeliallergia, jolloin se ei pidä kuolaimista, tai väärin sovitettu satula tai jotain sellaista. Meidän vastuullamme on tutkia koko hevonen kun se vaikuttaa kipeältä. Minun mielestäni hevonen pitäisi tarkistaa joka päivä ja painella sen selkä ja jalat. Onko hevonen nukkunut hyvin vai myllännyt koko karsinansa? Jos karsina on sekaisin, on jotain tapahtunut yön aikana ja hevonen on ollut kipeä tai stressaantunut. Omistajan pitää tarkkailla näitä asioita”, Malin täsmentää ja suosittelee että hevoset tarkastettaisiin eläinlääkärin toimesta pari kertaa vuodessa ihan varmuuden vuoksi.

”Tämä voi kuulostaa kliseeltä, mutta ”what you do is what you get”. Jos olet ruahallinen, hevonenkin on ja jos olet äkkipikainen, niin on hevonenkin”. Malin neuvoo jättämään kaiken stressin ja kiireen tallin ulkopuolelle koska on väärin kiusata hevosta olemalla sen selässä huonolla tuulella.

Malinin palveluihin kuuluu sekä ratsastajien että maastakäsittelijöiden valmennus. Hän ratkoo ongelmahevosten pulmia ja palauttaa luottamusta hevosen ja sen omistajan välille. Malin on erikoistunut maastakäsittelyyn mutta hän voi vaikkapa valmentaa maastoratsastuksessa. Hän voi saapua hevosen kotitallille tai myös Stall Holmlundiin voi mennä harjoittelemaan lainahevosilla. Hän myy myös Zaldin satuloita, joiden on huomannut sopivan hyvin ongelmarakenteisille hevosille.
”Pidän myös klinikoita ratsastuskouluilla ja puhun siitä, miten hevosia opetetaan. Mutta tämä on tärkeintä, opettamisen pitää olla hauskaa!”

 

Malinin teoria kesti puoli tuntia ja messujen viimeisenä ohjelmanumerona areenalla oli hänen demonsa hevosensa Lilla-Gubbenin kanssa. Esityksen alku viivästyi koska sitä ennen ollut kovan luokan esteluokka venyi jonkin verran. No tässä välissä ehdin käydä ostamassa tallillemme sekä neljä pehmopuomia että hukkaamassa puhelimeni. Puhelimen hävityksen tajusin tosin vasta hieman myöhemmin.


Ehkä Malin kiirehti, koska pääsi aloittamaan aikataulusta myöhemmin koska esitys ei kestänyt puolta tuntia vaan vähemmän. Ensin hän ratsasti areenaa ympäri Håkan Wahlmanin selostaessa ja siirtyi sen jälkeen maastakäsittelyyn pyöröaidan sisäpuolelle.

Tässä kohtaa odotin jotain enemmän. Parempaa piaffia ja vähemmän potkuja. Vaikka Hockus kertoikin että kaikki potkut on opetettuja ja hevoselta pyydettyjä, näytti niitä tulevan aikalailla. Tilanne oli hevoselle varmasti uusi ja vieras ja jos se oli ollut messuilla jo kaikki kolme päivää, oli se varmasti sunnuntaina puoli viideltä jo todella väsynyt. Esimerkiksi espanjalaisessa käynnissä jalka ei kovin paljon noussut.

Yhdessä kohtaa kun Malin pyysi Lilla-Gubbenia hyppimään pystyyn tullen samalla kohti, se tuli liian iholle mutta Malin antoi sille palautteen ja ajoi pois ja yritti uudestaan. Tilannetta ei minun klipilläni näy, mutta Havenin videolla se näkyy.

Hevonen ja Malin olivat areenalla hyvällä fiiliksellä ja aina lopulta hevonen teki mitä pyydettiin, sen huomio taisi ajoittain olla aika keskittynyt pyöröaidan ulkopuolelle. Herkkuja Malin näytti käyttävän palkitsemiseen vain yhdessä kohtaa, muuten hän palkitsi rapsuttamalla ja varmasti myös kehumalla.
Meitä katsojia oli tuossa vaiheessa paikalla enää kourallinen, mutta esitys vedettiin hymyssäsuin läpi ja Malin kävi vielä kiertämässä aidalla Lilla-Gubbenin kanssa.

Ja minä tajusin puhelimen kadonneen. Parin sydämentykytyksen jälkeen se löytyi messutoimistosta, johon joku ystävällinen ihminen oli sen Ottomaatilta vienyt. Se nimittäin unohtui siihen kun kävin nostamassa pehmopuomirahaa.

Mietin, mitä itse ottaisin tästä omaan kehitysasteella olevaan Muuliway-menetelmääni. Tuollainen ajoraippa olisi aika kätevä, kapsoni minulla jo onkin. Seurasin tarkasti millaisia merkkejä Malin oli opettanut. Hänellä oli pölyhuiska tai vastaava kepin päässä, jolla hän silitteli hevosta merkkejä antaen. Se voisi olla aika mukava jos ei menekään kuten strömssössä. Eipä tule ainakaan tökättyä Muulia vahingossa terävän kepin päällä.

Työskentelyalueen pienentäminen oli hyvä pointti. On aika mukavaa työskennellä tasan sen kokoisella alueella, mihin liina riittää. Eli vaikka Muuli ottaisi hatkat, se on silti edelleen narussa. Ja se ei lähde haahuilemaan kesäaikaan toiseen päähän kenttää syömään vihreää. Muuli oppii tosi nopeasti että minulta kestää aika monta sekuntia juosta paikalle ajamaan se liikkeelle, ja silti ehtii ottaa tupsun matkaan.

Malinin varsinaisiin opetusmetodeihin en päässyt näin lyhyiden esitysten perusteella kiinni, mutta ehkä minulle tulee mahdollisuus tutustua hänen tapaansa paremmin joskus tulevaisuudessa. Ymmärrän hyvin että tämän esityksen tarkoitus oli inspiroida ihmisiä tekemään enemmän asioita maastakäsin ja tietenkin silloin tuodaan näytille sellainen hevonen, jonka kanssa on jo tehty paljon.

Koostin areenan esityksestä pienen videon. Haven lähetti koko messut livenä ja jos haluat katsoa koko esityksen, niin se löytyy täältä. Malin on areenalla suunnilleen kohdasta 6 tuntia 54 minuuttia eteenpäin.


Laitan tähän alle videon, jossa Malin harjoittelee HHF:ssä nähtyä esitystä varten. Siinä jalka nousee ja hevonen nousee komeasti takajaloilleen! Eli väsymys ja häiriöäänet taisivat vain messuilla painaa.


Jos "harjoitusvideota" tai muitakaan klippejä ei olisi ollut nähtävillä, olisi kokemukseni jäänyt aika latteaksi ja "mikä tässä nyt oli se juttu", mutta harjoitusvideolla kuulee selvästi kun kehutaan ja annetaan porkkanaa suuhun. Minä olisin tuolla tositilanteessa messuilla antanut normaalia useammin herkkuja, jos ne siis hevosta motivoivat, koska tuollaisessa uudessa tilanteessa hevonen toimii varmasti vaisummin kuin kotioloissa.

Suosittelen katsomaan hänen muitakin YouTube-kanavansa videoita, koska niistä saa paljon paremman kuvan hänen menetelmästään kuin mitä areenalla nähtiin, ja nimenomaan niitä kehitysvaiheita eikä vain valmista lopputulosta. Tilille pääsee tästä.