Kyllä tässä ratsastuksessa nyt joku mättää

Ratsastin Muulilla nyt kolmen viikon tauon jälkeen. Kolme viikkoa sitten julistin että Muuli on rikki ja sen jälkeen olenkin tilannut sille jo heppafyssarin katsomaan sen läpi. Ihan varmuuden vuoksi ja silkasta mielenkiinnosta. Mainitsen tähän väliin että itseäni olen hierotuttanut tässä elämässä kaksi kertaa. Muuli tullee kokemaan hierontoja rutkasti enemmän elämänsä aikana.

Tämä kuva on onnistuneimmalta ratsastuskerralta kolmen viikon takaa. Katselen sitä samalla kun itken itseni uneen. Kuvan otti Merja Mäkinen

Sovittelin Muulille ensin puomilla kaverini myytäviä valjaita. Ne ovat kilpasilat, eli sellaiset tosi kapeat ja sirot. Ja valitettavasti liian isot. Tokihan Muuli mahdollisesti kasvaa, mutta nämä olivat kireimmillä säädöillä nyt reilut ja asettuivat vähän hassusti kapealle Muulille, joten joudun jatkamaan etsintöjä. B-ponille tarkoitetut valjaat olisivat varmaan oikein passelit.

Muistelen edelleen kaihoisasti ratsastuskertaa, joka meni ihan hiton hyvin Muulin kanssa. Tällä kertaa oli kaikki samoin, paitsi että olin käynyt edellispäivänä tallilla. Sitä Erittäin Hyvää kertaa oli Muulilla Kaisavapaa. Laitoin lännensatulan selkään, turparemmin jätin suitsista pois, koska olen onnistuneesti ohjasajanut ilman sitä. Tallinomistaja tuli liinan päähän, kenttä suljettiin. Niin, ja Muulilla on ollut loimikin viikonlopusta saakka, ettei vain ole saanut kylmää.

Muuli päästi hyvin selkään. Mutta se liikkeelle lähtö.. En tiedä mikä siinä on! Sellaista rodeota tuli taas että oksat pois. Teinkö virheen kun juoksutin sitä? Muuli oli kyllä maasta käsin erittäin yhteistyöhaluinen ja mukava. Olin katsonut (taas) YouTubevideoita ja sain uutta ideaa juoksuttamiseen, menin Muulin kanssa paljon kulmia ja suoria linjoja. Se muuten nosti (vahingossa) laukankin liinassa ja laukkasi kolme upeaa askelta! Tietenkään se ei ole millään videolla mutta sanojani tukee yksi silminnäkijä.

No siis takaisin ratsastuksiin. Muuli singahteli alussa ihan miten sattuu, täysiä, köyrylaukkaa, ravia täysiä, pää osoittaa keskelle, muu muuli mihin sattuu. Jos otin ohjia, vauhti vain kiihtyi. Pidin oikeasti kahdella kädellä satulasta kiinni ja vain siksi pysyin siellä selässä. Tunsin kuinka satula liikahti eteen, mäkivyökin näköjään nousi hieman ylemmäs. Huooooh!

Mutta sitten kun se ravasi, se ravasi isolla ärrällä. Ja kun se käveli, se käveli erittäin hyvin. Loppuvaiheessa sain ravattua kierroksen-pari hallitusti molempiin suuniin ja käveltiin vielä pitkään. Silti jokainen liikkeellelähtö tuntui siltä että mitäköhön tästä tulee. Mutta sitten kun Muuli käveli, oli kaikki hyvin.

Analysoin sen nyt sitten lopulta niin että satula on syvältä, tuon sen kotiin ja pakkaan odottamaan parempia aikoja. Jos muuli parin vuoden päästä olisi siihen sopiva. Ja aina kun käyn ihailemassa sitä autotallissa, mietin että siinä on reilu tonttu rahaa satulassa, jota en saa ikimaailmassa Suomessa myytyä lähellekään sitä summaa, minkä itse maksoin. Olkoot sitten pölyttymässä.

Tässähän meni välissä kertoja kun Muuli ei singhtanut liikkeellelähdössä.  Ja kertoja kun singahti. Ja me AINA kehutaan sitä kun se lähtee liikkeelle. aina.

Ensi kertaa varten (joka ei ole ihan lähipäivinä) otan käyttöön joko Wintecin kauhukahvalla ja mäkivöillä tai sitten tallikaverin rungottoman satulan koska siihen saa mäkivyöt aika kivasti kiinni. Muutoksen toivottavasti pitäisi näkyä satulaa vaihtamalla. Ihan niin rohkea en ole että menisin ilman satulaa.

Tältä päivältä ei pimeyden takia ole mitän ratsastuskuvia, mutta kameran laitoin ottamaan videota. Kursin sitä katselumukavuuden parantamiseksi hieman, mutta jätin sinne niitä huonoja ja hyviä pätkiä.


Kuvien puutteen takia julkaisen tässä kuvia viikonlopulta. Näissä muuli syö heinää ja leikkii renkaalla. Olkaa hyvät!