Lipominen ja mutustelu ei kerrokaan hevosen ajatustyöstä

Lipomista ja suulla mutustelua pidettiin ennen pelkästään positiivisena asiana. Sanottiin, että hevonen ajattelee ja prosessoi oppimaansa. Eli jos hevonen lipoi ja pureskeli paljon, se teki hyvällä moodilla töitä. Kuitenkin viime vuosina lipomisesta onkin tullut huonompi juttu, se ei nimittäin kerrokaan mistään ajatustyöstä vaan siitä, että olemme ajaneet hevosen äärirajojensa yli hetkeä aiemmin.

Sue McDonnell on eläinten käyttäytymistieteilijä ja tuntee erityisen hyvin hevosten mielenliikkeitä. Hän kertoo The Horse-lehden artikkelissaan "The Science behind "licking and chewing" in horses" että lipominen ja pureskelu eivät olekaan niin hyviä juttuja, kuin valtaväestö ajattelee. "Nuoleminen ja pureskelu on varmasti yksi väärin ymmärretyin käyttäytymisele hevosilla", McDonnell tylyttää heti artikkelinsa alussa.

"Se kertoo yksinkertaisesti siitä, että hevosen autonomisessa hermojärjestelmässä tapahtuu muutos, joka saa aikaan syljen eritystä, joka taas saa aikaan nuolemisen ja pureskelun" McDonnell jatkaa ja kertoo että tätä tapahtuu yleensä jonkinlaisen uhan tai häiriön jälkeen, kun hevonen pääsee jälleen rentoutumaan.

Hevosen (ja ihmisen) hermosto koostuu kahdesta pääosasta, parasympaattisesta ja sympaattisesta. Nämä hermostot ovat autonomisia eli tahdosta riippumattomia. Eläin tai ihminen ei siis voi säädellä esimerkiksi verenkertonsa tai ruuansulatuselimistönsä toimintaa vaan ne toimivat ihan itsestään. Parasympaattinen hermosto on aktiivisimmillaan kun hevonen on rauhallinen ja levollinen, esimerkiksi lepäillessä tai syödessä. Noissa tilanteissa sydämen syke hidastuu, hengitystiheys laskee ja ruuansulatuselimistön toiminta vilkastuu; sylkeä erittyy normaaliin tapaan.

Sympaattinen hermosto aktivoituu, kun eläin on stressitilanteessa, fyysisessä rasituksessa tai tuntee kipua. Näissä tilanteissa hengitystiet avartuvat ja hengitys tihenee, sydän sykkii tiheämmin ja hapekas veri suuntautuu lihaksiin ruuansulatuselimistön ja ihon sijaan. Syljeneritys vähenee, koska stressaavassa tilanteessa ei ole tarpeen syödä, ei itse asiassa ole edes nälkä. Hevosen keho siis valmistautuu toimimaan. Kaikki tämä tapahtuu autonomisesti eli tahdosta riippumatta. Edes ihminen hyvin tiedostavana tyyppinä ei voi päättää, että stressi loppui nyt ja on aika päästää parasympaattinen hermosto voitolle.

Postaus on kuvitettu toukokuussa ottamillani kuvilla, joissa hevoset toimittavat normaaleja toimiaan kun ne on ensimmäistä kertaa päästetty yhdessä laitumelle. Nämä ovat viettäneet jo pitkään aikaa vierekkäisissä tarhoissa ja karsinoissa, joten ne eivät ole toisilleen vieraita. Ruskeat tammat asuvat myös samassa tarhassa, kimo ruuna on asunut omassa tarhassaan tammojen vieressä.

Hevosen oletustilassa elimistön toimintoja hoitelee pääasiassa parasympaattinen hermosto, sympaattinen aktivoituu vain normaalista poikkeavissa tilanteissa. Kun stressaava tilanne on mennyt ohi, ottaa parasympaattinen hermosto taas päävastuun ja sen huomaa esimerkiksi siitä, että syljen eritys lisääntyy. Samalla hevosen sydämen lyöntitiheys hidastuu, hengitys hidastuu ja veri alkaa kiertää enemmän ruuansulatuselimistössä lihasten sijaan. Näitä merkkejä on kuitenkin melko vaikeaa huomata, joten lipominen on selkein merkki stressitilanteen loppumisesta.

Huulten lipominen liittyy siis siihen, että syljen eritys on palautunut normaaliksi ja hevosen kokema stressitilanne on mennyt tai menossa ohi. "Kun sympaattinen hermosto aktivoituu, hevosen suu kuivuu todella nopeasti. Kun häiriötilanne menee ohi ja hevonen alkaa jälleen rentoutua, myös kuolaa alkaa jälleen erittyä. Lipominen kertoo siis vain siitä, että hevosen suu kostuu jälleen normaaliksi" McDonnell tiivistää artikkelissaan ja jatkaa "Eli kyllä lipominen kertoo rentoutumisesta, mutta sitä ennen hevonen on kokenut stressiä tai kipua."

McDonnellin mukaan muita toimintoja, jotka kertovat stressitilanteen ohittamisesta, ovat itsensä raaputtaminen, huokailu, haukotteleminen ja venyttely. Näitä toimia ei nimittäin koskaan harjoiteta stressaavassa tilanteessa, vaan vasta hevosen ollessa rento tai rentoutumassa.

Hevosten elämä saattaa sisältää stressiä ihan luonnostaankin. Hevoset ovat hetkeä aiemmin päästetty samalle laitumelle ensimmäistä kertaa.

Koska Muuli saa oppimistilanteissa usein kauraa, on sen stressimäärä helppo havaita. Pari kertaa se on ollut niin rajoilla, ettei se ole ottanut kauraa ollenkaan, silloin harjoitus on lopetettava siihen. Jos huulet ovat kovat ja Muuli ottaa kauraa huolimattomasti ja liian nopeasti, on stressitaso jo melko korkealla. Jos se taas kuolaa koko käden ja nuolee jokaisen kauranjyvän suuhunsa, on se hyvässä ja vastaanottavaisessa moodissa. Vain rento eläin voi oppia ja omaksua uusia asioita, joten siksi eläimen stressitaso olisi hyvä tunnistaa koulutustilanteissa.

McDonnell antaa artikkelissaan esimerkkejä ihmisten elämästä. Talvella autoa ajaessa voi tulla tilanne, jossa liukkaalla kelillä menettää autonsa hallinnan, vaikka vain sekunniksi. Siinä ehtii ajatella kaikki mahdolliset skenaariot, sydän hakkaa, kylmää hikeä puskee ja hengitys nopeutuu ja muuttuu pinnalliseksi. Kun tilanteesta sitten selviää ehjin nahoin muuta liikennettä vaarantamatta, tuntee suurta helpotusta. Toinen esimerkki liittyy siihen kun autoa ajaessa poliisiauto laittaa takana valot päälle, mutta kun se ajaakin pillit soiden ohi, tuntee kuski yleensä suurta helpotusta vaikka tiesikin ettei ollut töpeksinyt ja että verotkin on maksettu. Fyysisiä oireita stressaavan tilanteen lauettua ovat sydämen lyöntitiheyden hidastuminen normaalisti, haukoittelu ja nieleminen. Hevosessa tapahtuvat nämä kaikki samat reaktiot, kun se palautuu pelottavasta tilanteesta.

"Olen kuullut että moni hevostenkouluttaja kertoo mutustelun tarkoittavan sitä, että hevonen prosessoi oppimaansa. Erityisen usein sitä näkee silloin, kun hevosta juoksutetaan pyörötarhassa tai se on ahdistunut lastaustilanteessa. Kun harjoituksessa pidetään pieni tauko, jonka aikana hevonen lipoo, sanotaan, että se miettii äskeistä", McDonnell kertoo ja jatkaa "Oli hevonen sitten peloissaan, hämillään tai väsyksissä juostessaan pyörötarhassa tai trailerin takana, hevosen hermosto on sympaattisessa tilassa. Kun harjoittelussa pidetään tauko, hevonen alkaa palautua parasympaattiseen tilaan eli rentoutuu. Sen näkee helpoiten nuolemisesta ja pureskelemisesta".

McDonnell kertoo vielä, että lääkkeetkin voivat saada aikaan näitä reaktioita, joten reaktiot eivät välttämättä liity mitenkään hevosen ajatustoimintaan vaan ovat täysin tahdosta riippumattomia.

Lipominen ja mutustelu saatetaan liittää myös hevosen alistumiseen, mutta suoraan nämä eivät siitä kerro. Joskus hevosten välinen vuorovaikutus saattaa aiheuttaa toiselle hevoselle ahdistusta esimerkiksi silloin, kun laumaan tulee uusia hevosia. Kun tilanne rauhoittuu ja eläimet rentoutuvat, palaa syljen eritys normaaliksi. McDonnell kertoo että varsojen ja nuorten hevosten tekemä suun aukominen ja "naksuttelu" ei liity hermoston toimintaan, vaan se kertoo juuri alistumisesta. Naksuttelemalla varsa kertoo laumassa vanhemmille hevosille että se on vielä pieni ja antaa periksi. Jotkut vanhemmatkin hevoset saattavat tehdä sitä jos ne eivät pääse aggressiivisesti käyttäytyvää hevosta pakoon.

Aasi- ja muulitammat availevat suuta myös kiimassa ollessaan ja kuolaavat samalla voimakkaasti. Aasiorit tekevät sitä myös kun tapaavat uusia tai kiimassa olevia tammoja. Kirjoitin aasien kiimakäyttäytymisestä tässä postauksessa viime syksynä.

Rautias tamma pitää huolen omasta tummasta tammastaan ja kimo ruuna ajetaan kauemmas.

McDonnellin artikkelin luettuani jäin miettimään, että kuinka paha virhe sitten on, jos muuli tai hevonen lipaisee huuliaan kertoen siitä, että se on hetkeä aiemmin viety äärirajoille. Onko nuorta eläintä mahdollista opettaa niin, ettei sympaattinen hermosto aktivoidu missään tilanteessa? Kuinkakohan kauan menee ennen kuin lipomista aletaan pitää valtaväestönkin mielestä negatiivisena asiana?

Kari Vepsä kertoi klinikallaan huhtikuussa, että hevosta voidaan rauhoittaa haukottelemalla ja ihan totta, haukottelu tarttui tuolloin Vepsältä vieressä olleeseen lastattavaan hevoseen. Vai tarttuiko se oikeasti, vai oliko hevonen joka tapauksessa rauhoittumassa kun se sai hetken seistä paikoillaan? Voiko hevosen saada haukottelemaan samalla kun se hyppii pystyyn trailerin takana? Luultavasti ei.

Hevosen pään ohjaaminen alas on toinen keino saada hevonen rauhalliseksi ja sellaiseen tilaan, jossa sen on mahdollista oppia uusia asioita. Jännittynyt hevonen vetää päänsä taivaaseen ja valmistautuu pakenemaan kun rentoutunut hevonen kulkee pää alhaalla. Voidaanko hevosta huijata rentoutumaan kytkemällä sen pää apuohjalla alas?

Rentoutunut hevonen erittää kuolaa, joten pieni "huulipuna" kouluratsun suussa on tavoiteltava asia. Jos kuolaa ei tulisi yhtään, kertoisi se hevosen olleen koko ajan stressaantunut. Herkkupalat saavat hevosen kuolaaman luultavasti hieman enemmän kuin se normaalisti kuolaisi, mutta ultimaattisessa stressissä se ei ota herkkujakaan.

Ruokaa syövä hevonen on rauhallinen, mutta voimmeko ruokaa antamalla rauhoittaa hevosta vai rauhoittuuko hevonen "itsestään" ja alkaa syödä vasta kun on tarpeeksi rauhoittunut?

Loppujen lopuksi lipominen ja mutustelu ovat juuri sitä, mitä valtaväestö ajatteleekin. Se kertoo siitä, että hevonen on rentoutumassa. Mutta sitä ennen hevoselle on aiheutettu stressiä (tai olisiko ärsyke parempi sana?). Onko lipominen siis ollenkaan tavoiteltava asia vai tulisiko sitä välttää kaikin keinoin? Missä vaiheessa kukaan ei enää kehtaa julkisesti kertoa että "hevoseni haukotteli eilen ratsastustunnin päätteeksi?"

Lähteet:

McDonnell, S. 2016. The Science Behind "Licking and Chewing" in Horses. The Horse 5.10.2016. Viitattu 10.6.2017. http://www.thehorse.com/articles/38258/the-science-behind-licking-and-chewing-in-horses
Wikipedia. Parasympaattinen hermosto. Viitattu 10.6.2017. https://fi.wikipedia.org/wiki/Parasympaattinen_hermosto
Wikipedia. Sympaattinen hermosto. Viitattu 10.6.2017. https://fi.wikipedia.org/wiki/Sympaattinen_hermosto

Ps. Muuli tulee jatkossakin joutumaan äärirajoilleen ja sietämään ärsykkeitä. Ehkä kadun sitä kymmenen vuoden päästä, ehkä en. Näillä mennään nyt.