Maastakäsittelypääsiäinen (+ paljon videoita)

Minulta on toivottu usein videoita maastakäsittelystä. Yhtä usein olen sanonut ettei Muuliprojekti ole mikään opetusblogi. Olen saanut osani ammattilaisten kritiikistä, joten sanottakoot se vielä kerran; olen täysi amatööri harrastelija, joka on ottanut oppia enemmän YouTubesta kuin oikeasta elämästä. Pidä tämä mielessäsi aina kun luet tätä blogia ja katsot videoita.

Nyt niihin videoihin.

Kuvasin kaikki pätkät pääsiäisenä ja näin oikeasti paljon vaivaa, ja varsinkin aikaa, että sain ne leikeltyä katsojaystävällisiksi pätkiksi. Yksi video sisältää aina suunnilleen yhtä asiaa ja videot ovat mukavan lyhyitä. En tällä(kään) kertaa puhunut niiden päälle ääniraitaa, mutta olen tekstittänyt oleellisimmat kohdat.

Inspiraatiota näihin tehtäviin sain tietenkin Kari Vepsän klinikalta. Hän näytti neljä kätevää "työkalua", jotka jokaisen hevosen tulisi hallita. Tuumasta toimeen sitten vaan. Kauravyölaukun jätin tällä kertaa pois mutta Muuli oli erittäin yhteistyöhaluinen maiskuttelija (=mietiskelijä).

Tuosta huulien lipomisesta ollaan muuten kahta eri mieltä. Suurin osa on sitä mieltä että se on rentoutumisen merkki ja se kertoo endorfiinien vapautumisesta, äänekäs vähemmistö sensijaan on sitä mieltä että lipominen kertoo hevosen kokemasta stressistä ja olisi siten huono merkki. Lipominen liitetään yleensä aina hevosen päässä tapahtuvaan ajatustyöhön. Kriitikoiden mielestä ei ole oikein ajaa hevosta siihen tilaan, jossa se olisi joutunut kokemaan henkistä stressiä, joka vapautuessaan saa hevosen lipomaan huuliaan. Oli niin tai näin, itse pidän lipomista hyvänä asiana niin kauan kuin joku minulle tarpeeksi hyvin perustelee sen olevan jotain muuta.

Muulista näkee myös sen, jos sen ajatukset ovat stressaavia, silloin se viskoo päätään samaan tapaan kuin jos sillä olisi kärpäsiä korvissa. Näihin harjoituksiin ei liittynyt pään viskominen millään tapaa. Se ei muutenkaan harrasta sitä ollessaan narussa.

Aloitin harjoitukset Vepsän työkaluilla, peruutuksella, luokse tulolla ja seuraamisella. Seuraaminen tarkoitti tässä kohtaa siis sitä, että Muuli kääntyy kohti, mutta ei lähde kävellen seuraamaan. Seuraamisessa tarkoitus on se, ettei Muuli ota yhtään askeleita eteen, eli ei astu minun reviirilleni. Käynnissä tämä alkoikin sujua hyvin kun alussa napakasti pakitin sitä. Kokeilin myös itse juosta sen ympärillä ensimmäistä kertaa ja Muuli otti sen tosi hyvin! Siinä se alkoi tosin tehdä omaa pientä ympyrää, mutta koska se, että se sieti juoksevaa ihmistä, oli iso edistysaskel, en heti oikonut sitä siitä.

Alemmassa videossa pieksen Muulia porkkanakepillä kun en muutakaan keksinyt.

 

Päivän teemana oli kuitenkin lähettäminen. Koska oli todella tuulinen sää, lukitsin taitellun pressun kahdella maapuomilla kenttään. En vielä tässä vaiheessa halua että pressu alkaa yhtäkkiä lepattaa, sen aika on tulevaisuudessa.

Kuten allaolevalta videolta näette, se meni alussa ihan hyvin mutta sitten ilmeisesti tuuli hieman heilutti pressua ja Muuli ei enää mennytkään yli. Lopulta juoksutin sitä pienellä voltilla muutaman kerran ja pressu alkoi taas kiinnostaa.

Kun olin jo vaihtanut tehtävän toiseksi (eikä kamera ollut enää päällä), Muuli koki pressun turvapaikakseen ja hakeutui siihen mielellään.

Opetin Muulin viime syksynä kulkemaan sillalle kauralla ja se otti sillan hyvin nopeasti pikaruokaravintolakseen. Eli molemmilla tavoilla on mahdollista päästä samaan lopputulokseen. On omistajasta ja eläimestä kiinni kumpaa tapaa haluaa käyttää tai kumpi sopii eläimelle paremmin. En muuten usko että Muulin ja minun suhde olisi vielä viime kesänä mahdollistanut sen lähettämistä asioiden yli tai ali. Se vaati silloin ihmisen kävelemään edellä tai vierellä ja paljon kauraa.

Molemmat tavat saada hevonen tiettyyn paikkaan vaatii tarkkaa ajoitusta. Herkku/naksaus on ajoitettava oikein ja paineen poisto on ajoitettava oikein. Jos näissä mokaa, ei homma toimi. Ja edelleen, on ihan omistajasta ja eläimestä kiinni että kumpi toimii paremmin.

Heitin pressun kentän aidan päälle ja koska se hieman heilui tuulessa Muulin pelätessä sitä, sain tietenkin uuden ajatuksen ja halusin että Muuli kävelee sujuvasti pressun ohi. Sitä jouduin hieman jumppaamaan mutta lopulta Muuli otti pressukohdan turvapaikakseen. Se suhtautui myös hyvin rennosti pressun liikuttamiseen. Kauempana tarhassa puhisee hevonen, jolla ei ollut pressuun toleranssia.

 

 

Kuvasin myös näköjään pienen täysin turhan pätkän siitä, kuinka Muuli ylittää niitä kahta maapuomia käynnissä ja ravissa. Se on muuten imee todella sujuvasti noille puomeille. Sen silmät alkaa kiiltelemään ja se "meni jo" kun alat vasta antaa sille pidempää narua. Tästä saattaa tulla vielä joskus ongelma, mutta tällä hetkellä on todella kivaa katsoa innokasta eläintä.

Jos tapanani olisi inhimillistää eläimiä, sanoisin että Muuli ajattelee päässään että "Aah tää on tuttua, anna mä hoidan homman".

Tässä alla on video maanantailta, jolloin laitoin pehmopuomit kentän kulmaan viuhkaksi. Kentän aidoista sain mukavasti lisäapua mahdollisen harhailevan Muulin kanssa. Mutta mitä vielä. Muuli katsoi korvat pystyssä puomilta kun askartelin puomit paikoilleen ja kun pääsimme kentälle, se meni jo. Se jopa LAUKKASI noiden puomien yli! Se veti sellaista kyytiä naru pinkeänä, että pelkäsin että se lähtee lapasesta puomien jälkeen, joten kehuin sitä heti vuolaasti "SUPERRRRR" ja kumarruin. Se on Muulille nykyään sellainen merkki että kannattaa mennä ihmisen luokse ja pikkasen nopeasti. Tuossa tilanteessa annan aina kauraa.

Kun palkat oli syöty ja osoitin menosuuntaan, Muuli otti siitä pisteestä laukan ja sutaisi puomien yli niin että heilahti. Tämä ei tietenkään ole videolla, joten tässä on nyt sana sanaa vastaan, mutta voin kertoa että olin ihan monttu auki kun katsoin Muulin touhua. Sain myös säädeltyä sen ravia (eli pystyin nopeuttamaan sen löntystelyä) eikä se ollut yhtään sellainen että lähtee lapasesta. Se ylitti puomit korvat hörössä ja jalkoja reippaasti nostellen.

Allaolevan videon jouduin kuvaamaan niin, että toisessa kädessä oli liina ja toisessa kamera, joten en voinut juoksuttaa sitä niin tehokkaasti kuin normaalisti. Olin tässä kohtaa jo jumpannut puomeja monta kertaa ja kun homma näytti sujuvan rutiinilla, uskalsin siirtää osan keskittymiskyvystäni kameraan ja antaa Muulin hoitaa hommat.

 

Hain puomitehtävän jälkeen kentälle taas pressun. jotta voisin jatkaa edellispäivän lähetysharjoituksia. Koska oli taas tuulinen ilma, lukitsin pressun kenttään lyhyen puomin avulla. Muuli ylitti sen erittäin sujuvasti, johtuen ehkä siitä että olimme jo jumpanneet juoksutusasioita pehmopuomien kanssa. Ylitus onnistui myös ravissa.

Pressutehtävä ei jäänyt tähän vaan varustin Muulin vielä sillä. Pakko myöntää että yllätyin itsekin siitä, miten hyvin se otti asian vaikka olemme tätä pari kertaa jo harjoitelleetkin talven aikana. Muulilla ei kuitenkaan ole (vielä) toleranssia siihen, että pressu laahaisi maata sen perässä.

Ylläolevan videon jälkeen kävi vielä niin, että lähetin Muulin maassa mytyssä olevan pressun yli ja se kävelikin sen yli ilman mitään ongelmia. Sen jälkeen se suuntasi yksittäisen maapuomin yli. Se käveli määrätietoisesti ja varmasti ainakin viisi kierrosta ylittäen vuorotellen pressun ja maapuomin. Se ei kysellyt koko aikaa että riittääkö, vaan se suoritti omaa missiotaan määrätietoisesti.

Lisäksi laitan tähän(kin) postaukseen videon, jossa taivuttelen Muulin päätä sivulle. Tämä tehtävä osoittautui naurettavan helpoksi, sillä olen koko talven opettanut Muulia kauran avulla taivuttamaan päätään kylkeen kiinni. Jäykkyyttä tässä eläimessä ei siis ole. Muuleillahan on mahtava taito laukata täysiä vaikka niiden pää olisi sidottu kiinni kylkeen. Eli jännä nähdä mitä siitä yhden ohjan pysäytyksestä tulee.