Maastossa aasien kanssa

Kerroin jokin aika sitten Tuulensuun ihanasta Manumuulista ja muista aasivarsoista. Kävimme samalla reissulla myös ratsastamassa ja minulla oli mukana tuleva aasifani Susanna, jonka blogi Suvililja.net keskittyy valokuvaukseen. Susanna ehtikin jo urakoida oman postauksen aasireissusta ennen minua, lue se täältä.

Susanna lähti mukaan aika extempore. Sain Susannalta Aasiyhdistykselle esiteständin ja sitä parkkipaikalla vaihtaessamme heitin siinä että milloin hän tulee kuvaamaan Muulia, mutta korjasin heti perään että hän voisikin lähteä Vihtiin kuvaamaan aaseja ja ratsastamaan myös seuraavalla viikolla. Ajattelin että ratsastus toimii palkkana kuvista, koska persaukinen muulinomistaja ei pysty satsaamaan maksullisiin kuvaajiin.

Aasireissun jälkeen Susannasta olikin leivottu pesunkestävä aasifani, joka uskaltautui ensimmäistä kertaa maastoon ilman turvaliiviä! Haluaisin kyllä nähdä sen aasin, jonka kanssa turvaliiviä on pakko pitää, niin rauhallisia nämä ovat että välillä toivoisi vähän actionia.

Minun pylly ensimmäistä kertaa omassa satulassani. Kuva: Suvililja.net

Sain kommenttiboksiin viestin hiljattain, jossa pyydettiin kertomaan eroista muulien/aasien/hevosten ratsastuksellisista eroista. Tässä tulee.

Jos olet ratsastanut islanninhevosella tölttiä, on se selkään tosi tasainen nopeasti tikittävä askellaji. Aasien askeleet ovat samanlaisia. Selkä pysyy siis ravissa melkein paikallaan ja jalat tikittävät rungon alla. Käynti sensijaan on isoilla aaseilla valtamerilaivan seilausta muistuttavaa keinumista joka korostuu erityisesti alamäessä. Aasin ravissa ei ole "pakko" keventää, niin tasaista menoa se yleensä on.

Postauksessa on sekä mun että Susannan ottamia kuvia. Susannan kuviin olen merkannut kuvaajan joten muut ovat minun ottamiani.

Taaempana Susanna Tompalla ja edessä Tuike Elviksellä.

Muuleista kuitenkin sanotaan, että ne sopivat hevosia paremmin kantamaan "kuollutta taakkaa" eli kuormaa, koska ne eivät veivaa kroppaansa alamäessä sivulta toiselle kuten hevonen, vaan muulin keskivartalo pysyy paikoillaan ja jalat liikkuvat. Vaikea sanoa kun en ole päässyt testaamaan pitkään aikaan.

Kaikkihan tietävät miten alamäessä heittelehtii hevosen satulassa puolelta toiselle, varsinkin jos hevonen yhtään reippaammin astelee menemään.

Facebookissa tuli juuri vastaan allaoleva video ja onnekseni löysin sen myös YouTubesta niin voin jakaa sen blogissakin. Yleensä aaseilla ei kanneta kuormaa koska muulit sopivat suuremman koonsa takia siihen paremmin, mutta tältä videolta näkyy hyvn miten taakka pysyy heilumatta kyydissä ja näyttävät nuo isommat ratsutkin hoitavan homman hienosti!

 

Ohjasavut, pohjeavut ovat ihan samanlaiset tietenkin kuin hevosillaki. Tai siis sellaiset, miten ne on aasille opetettu. Voihan eläimelle opettaa vaikka että kosketus niskaan tarkoittaa käyntiä ja kosketus korviin ravia jne. Mutta Tuiken aasit on ihan perinteisesti ratsastettu ja opetettu.

Kuolaimia näillä ei käytetä ja siihen on kaksi syytä joista ensimmäinen on Tuiken vakaamus olla käyttämättä niitä. Itse huomautan vielä että aasien kitalaki on todella matala ja nivelkuolain pamauttaa pidätteissä rumasti kitalakeen. Kuolaimettomilla ratsastus vain on helpompaa näiden kanssa.

Tuike ei ole koskaan ratsastanut aasien kanssa "kouluratsastusta" vaan ne menevät melkein aina maastossa. Jos siis haluat nähdä kuinka aasi suorittaa HeC asioita, ei sitä tästä postauksest näe. Mielestäni aasit ovatkin vahvimmillaan maastossa. Ne ovat kiinnostuneita ympäristöstään ja kipittävät polkuja reippaasti eteenpäin. Ei aasin paikka ole ratsastuskentällä, se tylsistyy eikä pian liiku mihinkään. Ja jos joku saa aasin toimimaan ratsuna myös kentällä, niin nostan kyllä isosti hattua! Se on oikeasti hyvä saavutus!

Tuike ja Elvis.

Mitään rakenteellista puutetta aasilla ei ole etteikö se voisi hinkata helppoja luokkia koulussa tai hypellä ristikkoja. Este siihen on sen korvien välissä. Kun ei jaksais. Kuskin onkin motivoitava ja kiitettävä aasia kaikista pienistäkin yrityksistä jotta sillä pysyy mielenkiinto päällä.

Kannattaa ottaa huomioon että Tuike on tehnyt ISON työn aasiensa kanssa että niillä voi ratsastaa vieraatkin. Se ei ole kuukauden tai parin työ vaan puhutaan vuodesta ja kahdesta. Eli jos hankit isomman aasin ratsuksesi, voi mennä pitkäänkin ennenkuin voit toteuttaa sen kanssa kaikki ne suuret suunnitelmat joita värittelit päässäsi. Tai ehkä et toteuta niitä koskaan vaan teetkin jotain muuta mihin aasi soveltuu paremmin.

Minulla oli mukanani Muulin länkkäsatula, sitähän ei oltu vielä kertaakaan koeistuttu Suomessa. Satuloin länkkäsatulan mammuttiaasi Tompalle ja kävin pihatolla pari kertaa selässä jotta saisin jalustimet säädettyä oikean mittaisiksi. Tomppa vain seisoi paikoillaa ja satula pysyi myös paikoillaan.

Tuike Tompalla. Selässä Muulin länkkäsatula.

Olen aikaisemminkin käynyt näillä aaseilla ratsastamassa, mutta viime kerrasta oli jo reilu vuosi. Silloin Elvis vasta aloitteli uraansa ja Tomppa oli hieman haastava hallita selästä käsin. Nyt molemmilla oli hackamoret ja pään vetäminen ruohikosta ylös sujui paljon paremmin. Tuike myös kertoi että tänä kesänä "pojilla" syttyi lamppu ja ne ovat olleet todella miellyttäviä ratsastaa yhdessä. Aasivarsojen takia ne ovat omassa yhteisessä aitauksessa omassa pihattotarhassa, joten kai ne ovat bondanneet entistä enemmän ja ne tykkäävät kun tehdään hommia.

Tuike antoi ohjeeksi että ruohon syömisen kanssa on nollatoleranssi, varsinkin alussa. Eli aasit eivät saa laskea päätään alas ruohoon missään tapauksessa, koska silloin on peli menetetty koko loppureissun osalta. Raippa siis viuhui ja maiskutus kuului kun ratsastin Tomppaa pitkässä heinikossa kohti parempia maastoja. Tuike ratsasti Elviksellä.

 
Menomatkalla Susanna juoksenteli edestakaisin kameransa kanssa kun me Tuiken kanssa ratsastettiin ja paluumatkalla vaihdettiin niin että Susanna ratsasti ja minä juoksentelin hikipäässä pitkin peltoja ja yritin saada hyviä kuvia. Susannalla oli niin viimeisen päälle oleva kuvauskalusto, etten montaa kuvaa edes ottanut omalla kamerallani.
Kuva: Suvililja.net

 

Kuva: Suvililja.net

 

Kuva: Suvililja.net

 

Kuva: Suvililja.net

 

Kuva: Suvililja.net

 

Kuva: Suvililja.net

 

Kuva: Suvililja.net

 

Kuva: Suvililja.net

 

Täysiii!! Kuva: Suvililja.net

 

Kuva: Suvililja.net

 

Kuva: Suvililja.net

 

Kuva: Suvililja.net
 
Kuva: Suvililja.net

Ratsastimme ensin pellonlaitaa mökkitielle, ravasimme ja laukkasimme teitä pitkin ja menimme sen jälkeen pellolle jossa Aasit saivat pitkän syöntitauon samalla kun otimme niistä kilpaa kuvia. Kotimatka meni eri reittiä, pellolla ja metsäpolulla.

 
 
 
 
 
Olen niin toope photarin kanssa että tämä kuva jäi tosi rakeiseksi, sooorii!

 

 
Täysii!

 

Ansaittu ruokatauko

 

En ole koskaan photaroinut näin paljon kuviani mutta nyt oli pakko kun varjot olivat niin tummia.

 

 
 
 
 
Kuva: Suvililja.net

 

Kuva: Suvililja.net

 

Kuva: Suvililja.net

 

Kuva: Suvililja.net

 

Kuva: Suvililja.net

 

Kuva: Suvililja.net

 

Kuva: Suvililja.net

 

Mitäs me hullut. Kuva: Suvililja.net

 

Yhdessä vaiheessa kun vaihdettiin aaseja, jäi Susannan ratsuna ollut Tomppa syömään kaikessa rauhassa laitumelle eikä lähtenyt Elviksen perään. Olimme Tuiken kanssa jo hyvän matkan päässä kun Susanna huusi että pitää tulla hakemaan. Huudettiin takaisin että anna sille raippaa. Susanna nappasi kevyesti aasin peffalle. Huudettiin Tuiken kanssa yhtä aikaa että "Kunnolla!", ja hieman kovempi läppäys, ei reaktiota. Huusimme vielä kovempaa että "KUNNOLLA!" ja parin harjoituskierroksen jälkeen aasi lähtikin lompsimaan meitä muita kohti.
 
 
 
 
 
Takaisin tallilla. Kuva: Suvililja.net

Reissun jälkeen paijattiin vielä aaseja. Susanna on tehnyt myös postaukset sekä varsoista että varsoista emiensä kanssa.

Koska sain nyt vasta Susannalta näitä kuvia, laitan niitäkin muutaman tähän. Varsinkin Manumuuli näyttää näissä hienolta!

Kuva: Suvililja.net

 

Kuva: Suvililja.net

 

Eetu oli näin pieni! Kuva: Suvililja.net

Kaikki ei mennyt tälläkään reissulla niinkuin strömssössä. Mulla oli migreeni, johon otin sekä lääkettä että kahvia. Ajoin pöhnässä Järvenpäähän ja totesimme että Susannan juna tulisi suunnilleen 50 minuutin kuluttua.

Muulin tallille on keskustasta sellainen 10 minuutin matka, joten käytiin pikaisesti moikkaamassa Muulia. Kello oli jotain kymmenen illalla eikä tallilla tietenkään enää ollut ketään. Otin Muulin puomille ja harjasin sen nopeasti läpi.

En yleensä koskaan juo mitään kuumaa (koska se aiheuttaa minulla oksennusrefleksin), mutta tällä kertaa oli pakko blandata kahvi maidolla josko se auttausi migreeniin. En tiedä kuinka se lopulta siihen auttoi, mutta kotona valvoin kolmeen asti yöllä kun en saanut unta. Pysyttelen erossa kahvista ja muistakin huumausaineista jatkossa.

Kuva: Suvililja.net

 

Kuva: Suvililja.net

Eilen kun katsoin ulos puoli kymmeneltä, oli jo ihan pimeää ja sateista. Että tämä kesä oli tässä ja nyt alkaa noin kahdeksan kuukauden pituinen kylmä ja pimeä ajanjakso. Lunta on ihan turha odotella etelään tänäkään talvena, joten onkin aika mielenkiintoista katsoa että pääseekö Muuli liikkumaan ollenkaan muualla kuin tallin ja tarhan välillä (hiekotan alueen). Kenkiä kun en ajatellut sille laittaa.

Kengättömyys - mikä ihana tekosyy kääriytyä talvella vilttiin sohvannurkkaan ja nauttia Muulin täysihoitotallipaikasta kaiken rahan edestä.

ja

Kengättömyys - mikä ihana tekosyy esittää olevansa hevosen hyvinvointia ajatteleva moderni hevosenomistaja kun oikea syy on persaukisuus.