Miksi minun muulini ei ole itsepäinen?

Olisi ollut monta tilannetta, joissa olisin voinut kirjoittaa Muulin olevan itsepäinen. Vaikkapa silloin kun se tuijottelee pihalla omiaan eikä suostu kävelemään. Tai kun se ei halua astua pihalta talliin sisälle, tai tallista ulos auringonpaisteeseen. Samaan aikaan se vähät välittää vieressä liehuvasta jättikokoisesta pressusta turvevaraston edessä.

Se oli varmaan itsepäinen silloinkin kun se juoksi minua karkuun tarhassa, eikä antanut millään koskea tai ottaa kiinni. Tai kun se säikähti minua tai jotain muuta ja otti hatkat naruineen päivineen.

Entä kun se oli koko yön tarhassa riimunnarun kanssa kun en yksinkertaisesti saanut sitä kiinni!

Itsepäinen ja tyhmä karvakasa!

Olen itsepäinen. t. Muuli (Kuva: Jessica Ruponen)

Nyt seuraa tuttua saarnaa hevosen ja aasin perustavanlaatuisesta erosta.

Kun hevonen pelästyy, se ottaa hatkat. Muulikin ottaa hatkat kun se pelästyy. Tutkimusten mukaan (olen lukenut tämän jostain heppakirjasta, varsinaista tutkimustulosta en löytänyt nyt) hevonen juoksee pelästyessään noin 200 metriä (jos se siis on alueella, jossa ei ole aitoja haittona) ja kääntyy sitten katsomaan että seuraako peto vielä perässä. Hevosen pakoreaktion googlaamalla löytyy paljon muitakin tapoja, joilla hevonen näyttää että nyt pelottaa. Ihmisen on kuitenkin helpointa lukea hevosesta tuijotus, säpsähtäminen, steppaus ja isoimpana reaktiona paikalta pakeneminen.

Jos hevosen ei ole mahdollista lähteä karkuun, se taistelee.

Hevonen on kotoisin aroilta. Siellä on ollut tilaa juosta karkuun. Karkuun juokseminen pelastaa hevosen hengen.

No mites kun aasi pelästyy? Aasi on kavioeläimenä aika samanlainen elukka kuin hevonenkin. Aasikin voi lähteä karkuun. Mutta se ei lähde ihan niin herkästi. Aasi kun on hevosesta poiketen kotoisin erilaisesta ympäristöstä. Aasin elinympäristö on kivistä kitukasvuista näreikköä, jossa ei voi päättömästi laukata auringonlaskuun. Aasin on hieman enemmän punnittava vaihtoehtoja.

Älä soittele perään. t. Muuli

Kun aasi pelästyy, se tsekkaa tilanteen ja toimii vasta sitten. Jos asia on tosi pelottava ja pakomahdollisuus on, lähtee aasi karkuun. Jos asia ei ole ihan niin pelottava, se jää katsomaan sitä paikoilleen ja oletettavasti miettii kovasti päässään kuinka ratkaisisi tilanteen. Itsepäisyydeksi kutsutaan yleensä sitä, kun aasi kieltäytyy menemästä johonkin, mihin ihminen haluaa aasin viedä.

Toisaalta aasi tekee vain asioita, joista se saa eniten hyötyä itselleen. Vanhoista peloista voi tulla tapoja, jos pelkääminen päättyi siihen, että omistaja palauttikin aasin laitumelle, eikä sen kanssa tehtykään mitään. Tarkoitan tilannetta, jossa aasi on alussa ihan oikeasti pelännyt jotain eikä ole suostunut kulkemaan tietä X. Omistaja on ratkaissut tilanteen viemällä aasin laitumelle. Parin toiston jälkeen aasi osaa jo toimia oikein, eli seisoo paikoillaan niin kauan, että pääsee laitumelle.

Lue täältä tarkemmin, linkki vie sinut Suomen Aasiyhdistyksen sivuille.

Itsepäinen muuli kun katselee johonkin ihan muualle kuin ihmiseen. (Kuva: Jessica Ruponen)

Minun metodini Muulin kanssa on sellainen, että kaikkialle mennään mihin pitääkin. Ja kaikki hoitotoimenpiteet tehdään tavalla tai toisella. Muulin ja aasin omistajan pitää olla kekseliäs. Pitää ajatella ihan uudella tavalla. Kaikki ratkaisut ovat hyviä kunhan eläintä ei pelästytetä enempää tai satuteta.

On ihan okei liikuttaa aasin jalkoja yksitellen kun se halutaan traileriin. Tai on ihan okei sitoa aasi kiinni sisään talliin ja työntää se ovesta sisään. Tai nostaa. Nämä ovat siitä mukavia eläimiä, että yleensä seuraavalla kerralla ne kävelevät suoraan kohteeseen. Muulin kanssa tästä tosin vielä keskustellaan.

On muuten myös täysin okei viedä heinät/ruuat odottamaan tarhaan/karsinaan, jotta aasi saa heti selvän palkkion siitä hyvästä kun se vaihtoi sijaintiaan.

Tiedän, ettei se todellakaan pidä minua minään luottoihmisenä, joten minun on tehtävä vielä paljon töitä sen luottamuksen saamiseksi. Aasit ja muulit ovat hevosista poiketen sellaisia että ne kiintyvät vahvasti yhteen tai kahteen ihmiseen. Tämä ei ole mitään kukkahattutädin hömppää, vaan perustuu aasien luontaiseen laumarakenteeseen, joka koostuu 2-3 samaan perhepiiriin kuuluvasta aasista. Muut aasit ovat sille ilmaa. Muuli on sitten jotakin siitä väliltä, tällä hetkellä olen oman muulini analysoinut hyvin aasimaiseksi tämän asian suhteen.

Itsepäinen muuli kun ei päästä ihmistä sivulleen maaliskuun lopussa. (Kuva: Reetta Ollila)

 

Vai oliko se vain ihmisarkuutta kun toukokuussa tämä onnistuu jo melko sujuvasti?

Pahin moka mitä voisi noissa tilanteissa tehdä, on jättää asiat tekemättä tai menemättä. Silloinhan Muuli saisi sen kuvan että tuolla edessä oli todellakin jotain pelottavaa, kun minäkään en sinne suostunut menemään.

Muulin ja aasin niin kutsuttu itsepäisyys on oikeasti pelkoa, arkuutta ja epävarmuutta. Eivät ne sentään mitään koneita ole!

Ps. Lisäsin edelliseen postaukseen viisi lyhyttä klippiä työskentelystä Mulberon kanssa! En halunnut tehdä niistä omaa erillistä postausta, vaan upotin ne vain kyseiseen postaukseen,