Millaista on harrastaa vuokrahevosella?

Olen rajannut Muuliblogin koskemaan hyvin pitkälti pelkkää Muulia, mutta koska blogissa on "kaikille kaikkea", mennään hevosjuttuiin tällä kertaa. Ratsastan tällä hetkellä kerran viikossa vuokrahevosellani, joka asuu samalla tallilla Muulin kanssa. Tämän hevosen omistaa pitkäaikainen ystäväni. Ennen Muulin hankintaa vuokrasin kaksi ja puoli vuotta lämminveriruunaa ja pidimme omistajan kanssa yhdessä blogiakin. Stalkkereille tiedoksi että blogi ei enää ole netissä eikä sitä löydy Googlellakaan, ei ole itseasiassa koskaan löytynyt.

Kuvitin postauksen vuosi sitten otetuilla kuvilla. Kuvissa on siis tämä lämminverinen vuokrahevonen, puoliverinen on vilahtanut blogissa jo aikaisemmin. Ratsastuskuvia en tule ainakaan toistaiseksi julkaisemaan tämän enempää. Toisten ratsastuksen arvostelu kuvien tai videoiden perusteela on niin kovin raadollista nykyään.

Kaikki postauksen kuvat: Laura Lappalainen. Kuvat on otettu 6.1.2016
Millaista se vuokrahevosella harrastaminen sitten on?

No se on hevosen omistajan säännöillä harrastamista. Omistaja nimittäin päättää tasan ja kaikesta ja vaikka olisitkin maksava asiakas, teet silti juuri niinkuin omistaja sanoo. Ja niin pitääkin. Jos et pysty sitoutumaan sääntöihin, osta oma ja riko se. Jos hevonen vuokrataan vain koulutyöskentelyyn ja maastoon, niin sillä ei silloin hypätä ja sillä selvä. Jos se vuokrataan vain maastoon, niin yleensä se ei ole kentällä kovin osaava eikä vuokraaja voi siltä sellaista odottaakaan.

Ethän voi ratsastuskoulutunnillakaan siirtyä omalta koulutunniltasi maneesin toisessa päässä pidettävälle estetunnille.

Molempien vuokrahevosteni omistajat ovat olleet hevosihmisiksi suht täyspäisiä ihmisiä eikä minun tekemisiäni ole kytätty tai valvottu. Lämminverinen oli parhaimmillaan maastossa ja siihen aikaan etsinkin juuri maastohevosta. Nykyinen puoliverinen taas on epäluotettava maastossa (testattu), joten menen sillä vain ja tasan kentällä. Maastoon menen jos joku lähtee seuraksi, viimeksi seurana oli mieheni Muulin kanssa.

Vuokrausdiiliin kuuluu aina sopia päivät etukäteen ja pitäytyä niissä. Tosin nykyisen hevoseni omistaja tietää että olen sokerista, enkä mene jos on tosi kova vesisade tai tosi paljon pakkasta. Ja se on ok, ei hänkään menisi. Vuokra maksetaan sopimuksen mukaan. Vuokrauspäivän jälkeen raportoin aina omistajalle että miten meni ja huomasinko hevosessa jotain outoa. Kamat pesen joskus ja jouluna, koska niitä ei muutenkaan pestä joka kerran jälkeen. Ei lähellekään. Siivoan tarhan jos se kuuluu vuokraajan hommiin.

Lämminverisen kanssa sain tehdä ihan mitä mieleen juolahti, mutta yleensä maastoilin, kaikissa askellajeissa. Sain hypätä esteitä, mennä kouluvalkkuun tai baanattaa täysiä. Saatoin juoksuttaa sitä jos minulla ei ollut ratsastusfiilistä, tai tein sen kanssa maastakäsin jotain. Opetin sen peruuttamaan naksuttimen avulla vain sillä että sanoin sille "peruuta". Loppuvaiheessa kävimme omistajan kanssa ahkerasti tunneillakin, varsinkin sen jälkeen kun se muutti maneesitallille. Minulla oli kuitenkin koko ajan suuria hankaluuksia hinkata koulua sen kanssa, en vain oppinut istumaan siellä hötkymättä ja rennosti, vaikka harjoitusravia puksuttelinkin pieniä pätkiä kerrallaan.

Muulin oston jälkeen oli selvää, ettei aika riitä enää juurikaan vuokrahevosille, varsinkin kun Muuli muutti aluksi Porvooseen, jonne oli meiltä matkaa 35 kilometriä suuntaansa. Kävin kuitenkin ratsastamassa kaverini puoliveristä, joka asui jo silloin samalla tallilla, kuin mihin Muuli myöhemmin muutti. Tälläkin olin käynyt jo syksyllä tunneilla parin viikon välein, mutta Muulin oston jälkeen jouduin laittamaan taloudellisten syiden takia ratsastustunnit jäähylle.

Minusta tuntui myös että kun ratsastan kerran viikossa, ovat tunnit vähän "rahan hukkaa", kun en ehdi enkä tottapuhuen edes jaksa ratsastaa kahta kertaa viikossa kun Muulinkin kanssa pitää tehdä paljon töitä. Vaikka hevoset ovatkin samalla tallilla eikä puoliverinen vaadi mitään erityishoitoja ennen tai jälkeen ratsastuksen.

No onko sitten järkeä ratsastella kevennellen kenttää ympäri pysytellen omalla mukavuusalueella? Ja maksaa siitä? No minun mielestäni on. Jotta voisin joskus viedä Muulia eteenpäin, pitää rinnalla pitää koko ajan osaavampaa hevosta, jottei unohdu miltä ratsastuksen kuuluu tuntua. Ei, sen ei kuulu tuntua köyrypukkilaukalta.

Nyt viimein kun minulla on selainen oma muuli, joka aika selvästi myös pitää minusta, huomaan miten liukuhihnamaista vuokrahevosilla harrastaminen on. Haen tarhasta, harjaan ja hoidan, varustan, ratsastan ja hoitelen pois. Ja ajan kotiin. En ole koskaan pitänyt hevosia kissoihin verrattavina eläiminä, joten ei niihin (varsinkaan toisten omistamiin) tule kehitettyä kovin kummoista kiintymyssuhdetta. En siis jaksaisi istuskella vuokrahevosen karsinassa katsoen että ompa siinä ihana eläin, se on nimittäin omistajan tehtävä.
Omistajan tehtävä.

Koska koen velvollisuudekseni valistaa nuorempia kanssaharrastajiani, joten tässä tulee hyvän vuokraajan 10 käskyä:
  1. Et peru vuokrauspäivääsi koskaan, etkä varsinkaan edellisenä iltana.
  2. Jos omistaja on kieltänyt esteiden hyppimisen, niin silloin et hypi esteitä.
  3. Käyt aktiivisesti valvovan silmän alla vuokrahevosellasi.
  4. Jätät hevosen varusteet aina parempaan kuntoon kuin missä ne olivat tallille saapuessasi.
  5. Siivoat tarhasta ihan jokaisen kakkakikkareen, et vain isoimpia kasoja. Jos siis tarhan siivous kuuluu tehtäviisi.
  6. Et anna kavereidesi ratsastaa vuokrahevosella ilman omistajan lupaa
  7. Ruokit hevosen täysin omistajan ohjeiden mukaan, jos se kuuluu tehtäviisi
  8. Lakaiset aina tallin käytävän käyttösi jälkeen vaikka muut eivät niin tekisikään.
  9. Sitoudut käymään hevosella, vasta puolen vuoden jälkeen voit sanoa että kohtasivatko kemianne (hevosen tai omistajan kanssa) vai eivät.
  10. Maksat vuokran ajoissa ja mukisematta. Jos yllättäen lopetat vuokraamisen jonkun oikean tai tekosyyn varjolla, ymmärrät ettei omistajalla ole mitään velvollisuutta palauttaa jo maksamiasi rahoja tai tarjota sinulle rästitunteja myöhemmin.

Parhaimmillaan vuokrahevostelu tarjoaa omistajalle vapaapäivän tallilta ja helpottaa hieman tallivuokrassa. Vuokraaja taas saa harrastaa huomattavasti edullisemmin kuin oman hevosensa kanssa, mutta silti parhaassa tapauksessa valmentautua ja kisata. Ja maastoilla.

Löysin vielä tuolta päivältä irtojuoksutuskuvia, nämä olen ottanut ise.




Lempikuvani näistä, vaikka nykyään käsittelisinkin toisin.


---
Katri Vesala antoi blogissaan Kylmäverinen unelma 50 postausideaa bloggaajille ja tämä postaus syntyi Katrin listan vinkeistä. Tavoitteenani on tehdä postaus jokaisesta postausvinkistä vuoden 2017 aikana.