Mules and more, tammikuu 2015

Tiistaina postilaatikossa oli ihanaa postia nimittäin tilaamani muulilehdet tulivat. Lupasivat lähettää minulle tammikuun ja helmikuun lehdet jotta saan kokoon kaikki vuoden lehdet. Maaliskuun lehti tulee vielä kuun lopussa.

Kirjekuori odotti postilaatikossa..

Ja tästä lähtee!
Ensin olin että WOW, mahtavaa, muulilehti, ihanaa!
Sitten mykistyin mainoksista. Yleensä vihaan kun lehdissä on mainoksia, mutta mieten paljon kaikkea on aaseille ja muuleille rapakon takana! Heti ensimmäisellä aukeamalla satulamainos ja Pair A Dicen myynti-ilmoitus muulista. Kyllä kiitos tänne yksi 7v aasiruuna! Ihan sama vaikka maksaa 6500$


Menee suunnilleen koko päivä kun olen tsekkannut kaikki nämä nettisivut läpi etsien aasitavaraa ja hienoja muuleja.
Ilmoitusten jälkeen mennään asiaan. Siihen olin hiukan pettynyt. Lehdessä on jopa enemmän mutustooria kuin tiukkaa faktaa muuleista. Pääkirjoitus on hyvin kotoisa, niinkuin kirjoittaja postaisi blogitekstinsä. Sitten lehdessä on lukijakirjeitä ja -kuvia joissa kiitetään hienosta lehdestä ja esitellään omat muulit kuvien kanssa. Hienoja muuleja! Eräs kertoo että asuvat miehensä ja muuliensa kanssa alueella, jossa ei oikein ole muita muuleja. Ihmiset kyselevät paljon aina kun näkevät ratsastajat jossain.

Sitten olikin ensimmäinen tosi mielenkiintoinen juttu, tai niin luulin. Amerikkalainen nainen asuu ranskassa ja kertoo aukeaman verran kuinka oli vierailemassa yhdysvalloissa kaverinsa luona, jolla on muuleja. Ehdin jo innostua että nyt on muulinomistaja Ranskasta tässä, mutta lopussa hän toteaa että etsiikin itselleen maastohevosen sillä ratsumuuleja ei Euroopasta löydy. Shit. Jos pidemmän linjan ihminen toteaa noin, niin kai siinä jotain perää on.

Sitten on Meredith Hodgesin artikkeli miniaasien koulutuksessa. Itseasiassa Meredith on postaillut Facebooksivulleen kuvia missä hän kouluttaa näitä minejä ja nyt oli mukavaa lukea koko teksti. Tai tämä oli osa 4/5 ja tässä opetetaan aaseja käyttämään kroppaansa oikein kun ne vetävät taakkaa. Meredith painottaa kaikessa sellaista perusteellista ja hidasta tekemistä. Suomessa tehdään ajoaasi kolmessa päivässä, Meredith kouluttaa aasejaan vuoden verran. Toki takaa-ajo ja kääntymiset ovat Meredithin aaseilla hallussa siinä vaiheessa kun niille laitetaan kärryt.

Tämän jälkeen on päiväkirjatyyppistä tekstiä aukeaman verran. Myönnän, en lukenut, on sen verran mutua, ei anna mitään tietoa. Ja pari pientä kuvaa.

Sitten asiaan, vinkkejä säikyn muulin säkittämiseen ym. Tämä on oikeasti mielenkiintoista ja tässä myös käydään läpi sitä, aiheuttaako omistaja muulinsa pelot varautumalla etukäteen siihen, että kohta lähtee.

Sitten muulinkasvattaja pohtii muulin ostamista. Hän pitää myös klinikoita muulinomistajille muuleineen ja mainitsee että muulibuumi on aika tuore jenkeissä, 20 vuotta sitten aikuisia muuleja ei ollut myynnissä joten oli aina ostettava varsa ja klinikat täyttyivät ihmisistä varsojensa kanssa. Muulin hinnasta sen verran että yli 20 000 dollaria muulista on naurettavan suuri summa, mutta myös alle 400 dollaria, sillä ei saa kuin jonkun toisen ongelman. Hän saa avunpyyntöjä pitkän linjan hevosihmisiltä, jotka ovat nyt ostaneet ensimmäisen muulinsa. Ihmiset ovat ihan hoomoilasena kun muuli ei toimikaan kuten hevonen. Brad Cameron täsmentää että jos muuli ei tunnu ymmärtävän, sille pitää esittää asia selkeämmin ja selkeämmin. "Sinun ON pidettävä muulia niinkuin sinun kuuluisi pitää hevosta", jos olet muulille reilu, se on sinulle reilu. Epäjohdonmukaisuuksia ne eivät ymmärrä.

Seuraava juttu käsittelee vaelluksia muulin kanssa. Monet reitit kulkevat samoja polkuja missä menee maastopyöräilijöitä ja kävelijöitä. Luonnossa on aina kunnioitettava kanssaliikkujia ja muulien tulee olla hyvin koulutettuja ja tottuneita villieläimiin. No kaikkea sattuu ja kirjoittaja kertoo että erään kerran hänen sukulaisensa törmäsivät muuliensa kanssa pariin patikoijaan joilla oli aika ärhäkät koirat mukana. Koirat iskivät kiinni muulien jalkoihin purren kunnolla ja kun ratsastaja huusi omistajille, nämä vain nauroivat. Tässä tullaan Yhdysvaltoihin. Toisella ratsastajalla oli ase mukana koska kunnon kansalainen saa puolustaa itseään ja omaisuuttaan. Aseen nostaminen ilmaan ei saanut omistajia hakemaan koiriaan joten mies ampui kohti toista koiraa ja koirat luovuttivat. Koirien omistajat alkoivat raivota mutta ratsukot lähtivät ravaamaan pois paikalta. Muuli tarvitsi myöhemmin pari tikkiä jalkoihin.
Metsissä on tekstin mukaan myös huumelabroja ja jo niiden takia ase kannattaa olla takataskussa.

Satulasta kannattaa ptiää hyvä huoli sillä se on kallis investointi Seuraavassa annetaan hoito-ohjeet satulalle, suitsille ja muulle tarpeelliselle ratsastusvarusteelle. Herra muuten sanoo että neopreeniset hengittävät padit ovat parhaita westernsatulan alla!

Parin lyhyemmän mutujun (musta tuntuu tekstiä suoraan päästä) jälkeen on laukkamuuli Sarah Nelsonin esittely. Se on myös lehden kansikuvassa. Muulin laukkaura kesti siihen asti kun se täytti 14 ja voitettuaan yhteensä 287 475$, se siirtyi ansaitulle eläkkeelle. Kisoja on takana 119 joista 63 se voitti. Nykyään se elää omistajiensa tilalla ja sillä maastoillaan. Lisää kuvia tästä muulista löytyy lehden blogista.

Seuraava matkastoori onkin sitten sellainen että tonne kun pääsis. Muulin omistaja on käynyt isossa luonnonpuistossa vaeltamassa muulinsa kanssa ja kertoo seitsemän päivän mittaisesta vaelluksesta.

Sitten on allaolevan kuvan aukeama jossa on vuoden aikana pärjänneiden aasien ja muulien palkitsemista. Kaikki aukeaman eläimet tuottavat täällä päässä pitkän ihastuneen huokauksen.


Jäljellä on vielä pitkä haastattelu Steve Edwardsista joka kouluttaa muuleja. Tässäkin käydään läpi se, että ihmiset kokevat muulit itsepäisiksi vaikka itsepäisyyden tekevät omistajat epäloogisella toiminnallaan. Ratsastuspuolella hän kommentoi ihmisiä jotka kuvittelevat omaavansa pehmeän käden ja totuus onkin ihan toisenlainen. Steve näkee siis että vika on yksinomaan satulassa, ei muulissa. Ihmiset myös olettavat että "kyllä tämä tietää mitä pitää tehdä" ja ihminen matkustelee selässä, mutta muuli tarvitsee ohjeita vaikka asia olisi tuttu juttu. Tai niinhän ihminen luulee.

Lopussa vielä muutama aukeama pienempiä juttuja ja mainoksia.

Kannattiko tilata? No tottakai, vaikka tiukan asian osuus jäikin nyt vajaaksi. Luultavasti asiaa on kyllä ollut vuosien varrella mutta kun lehdellä on varmasti pitkäaikaisia tilaajia, ei samoja juttuja voi liian usein kierrättää. Toisaalta asiaa saa kirjoistakin, lehti on juuri sitä varten että siinä on haastatteluja jne.

Lehden ulkoasu? Ei kyllä sykähdytä.. Jopa minä pystyn mielenkiintoisempaan taittojälkeen ja se on paljon se. Pitkäkorvat-lehti painii näköjään edelleen ihan omassa luokassaan ollessaan niin upea.