Muuli on saateltu Isolle Kirkolle

Elmamessut alkavat huomenna, joten tänään suuntasimme Mulberon kanssa landelta Hesaan. Mukaan lähti myös kolme paalia kuivaa heinää, kolme isoa heinäverkkoa olkea ja yksi pienempi heinäverkollinen säilöä. Onneksi syömättä jääneet on helppo palauttaa tallille takaisin, sen sijaan olisi aika veemäistä kuljetella heinäpaalia junassa messuille, jos olisimme pakanneet mukaan liian vähän syötävää. Tai ehkä paalin kanssa olisi ihan mukavaa matkustaa, se ei ainakaan yrittäisi keskustella vieraiden kanssa,

Tallilla Muuli lastautui, ei nyt nopeasti mutta lastautui. Yritin laittaa sille korvatulppia, se ei todellakaan arvostanut, niin ne jäivät laittamatta. Matkalla oli pakko tankata auto ja tsekkasin Muulin samalla. Se veti onnessaan säilöheinää. Koska sen ruokavalio koostuu nykyään pääosin oljesta, on se aika euforisessa tilassa saadessaan säilöheinää tai kuivaa heinää.


Itselleni pakkasin tuubin Domoa messiin, mutta ainakaan nyt ekana päivänä sille ei tullut tarvetta.

Jotta kaikki menisi oikein viimeisen päälle putkeen, sairastuin pari pivää sitten, ja vedin tämän päivän läpi ihan buranan voimalla. Kuumetta on ja kurkku on sen verran kipeä ettei tee mieli syödä tai juoda mitään. Kai tämä tästä, tai siis pakkohan tämä tästä.

Ajokeli oli huono, mutta onneksi mun mies on logistiikan ammattilainen, joten yhdistelmämme pääsi turvallisesti Messukeskukseen kaikista naisista rateissa huolimatta. Ajettiin sisään Aasiyhdistyksen ständille ja Muuli pihalle ja aitaukseen. Se meni sinne onneksi hyvin, vaikka kuivikkeena on purua eikä Muuli ole tottunut purukuivitukseen!

Hevosihmiset eivät varmasti edes ymmärrä mitä ongelmaa on saada hevonen purukarsinaan/turvekarsinaan jos se ei ole tottunut sellaiseen, mutta kun muutaman kerran odotat puoli tuntia että arvon aasi suvaitsee astua purulle niin sitä osaa arvostaa tällaisia pieniä asioita.


Muulin elämä hymyili tasan niin kauan kuin sillä oli säilöheinää edessä. Sen jälkeen se alkoi mylviä ja steppailla ja nakella niskojaan = stressata. Onneksi tuli sitä kuivaa heinää niin reilusti mukaan niin voi antaa sille tarvittaessa vapaan heinän. Mutta on se kymma kun ruoka suussa Muulia ei kiinnosta pätkääkään stressaaminen mutta heti kun parempi tekeminen (syöminen) loppuu, tulee äitiä ikävä.

Kasasimme hieman ständiä ja lähdimme kotiin. Aasit eivät vielä tulleet, itseasiassa ne tulivat paikalle vasta puoli kahdeksan maissa. Muulin ja aasien välisen aidan pyysin sellaiseksi, että siinä on vain poikkipuita niin eläimet näkevät toisensa ja pystyvät hyvin haistelemaan toisiaan. Muuli varmasti rauhoittuu kun saa kaverit viereen.

Kun Keudalaiset (Keuda Mäntsälän opiskelijat ovat vastuussa mm eläinten yövartioinnista) taluttivat paria shettistä ohi, Muuli olisi erittäin mielellään lähtenyt niiden perään. Onneksi aitaus on sen verran korkea että uskallan nukkua yöni rauhassa. Tietenkin messuilta soitetaan jos Muuli vaikuttaa todella häiriintyneeltä ja se pitää hakea pois. Traileri jäi parkiin Messukeskukselle joten tarvittaessa voimme häipyä nopeastikin. Mutta jos kaikki menee niin hyvin kuin Kouvolassa, on mua aamulla vastassa levollinen Mulppe.

Ensimmäisen asiaankuuluvan kysymyksenkin sain eläintenhoitajalta "En tiennytkään että noin isoja aaseja on olemassa!", johon vastasin että ei se ole aasi vaan muuli, johon hän että "Mitä eroa niillä on?".

Tästä tulee pitkä viikonloppu.