Muulin eka kerta maastossa!

Siis taluttaen, tietenkin.


Niin ne muulit muuttuu, ensin googlaan että missä kypsyysasteessa muulin sisäfile on paras (mediumina) ja sitten laitetaankin sille kuolaimiin liina ja lähdetään kävelemään maastoon. Siis pois tallin pihalta!

Ensin haettiin Muuli tarhasta. Pyysin Lauraa dokumentoimaan miten hienosti se nykyään menee. Katselen sitten tätä videota kaiholla muistellen kun se viikon päästä uudella tallilla taantunee villieläimen tasolle.

Katsokaa tarkasti miten kärpäshuppu on päässä.

Kaverini Laura oli henkisenä tukena, ja itseasiassa ehdottikin maastoilujuttua. Mäkin olen siitä haaveillut mutta just niinä kertoina kukaan ei ole ollut mukana. En ole ihan niin sekaisin päästäni että lähtisin yksin sen kanssa talsimaan hiekkatielle.

Liinan sidoin ihan solmulla kiinni deltaan ja sen lisäksi laitoin liinan lukon kiinni naruriimuun. Minulla ei ole ihan paras luotto näiden solkiin, joten pelattiin varman päälle nyt ekalla kerralla.

Alleolevassa kuvassa ollaan vielä ihan tallin vieressä. Vastaan tuli äiti lastenrattaiden kanssa ja vielä yksi lapsi polki pyörällä. Nämä hämmästyttivät Muulia.

Koska en osaa sanoa miten Muuli reagoi tällaiseen, mentiin viereisen ladon ovelle suojaan. Siinä olikin tyrkyllä erittäin pitävän oloinen metallilenkki, johon sidoin liinan varmuuden vuoksi kiinni ja syöttelin kauraa sen aikaa että ihmiset menivät ohi.

Ei stressiä eikä paniikkia kummankaan taholta ja matka jatkui normaalisti.


Joko ne meni?
Seuraava ihmetyksen aihe oli tämä kivi. Se tuijotti sitä ja puhisi ja kiersi sen niin kaukaa kuin mahdollista. Sanoin Muulille siinä että "V*tun hevonen!" ja mentiinkin toista kautta haistelemaan kiveä kauran voimalla hieman tarkemmin. Kotimatkalla se kyttäsi sitä, mutta mentiin ohi ihan hienosti.

V*tun kivi. t. Muuli ja Kaisa



Kun oltiin talsittu mun toinen jalka tarpeeksi rakoille, käännyttiin takaisin. Ohjelmassa oli pieni ruokatauko palkinnoksi Muulille.


Muuli ei todellakaan saa syödä ilman lupaa. Olen alkanut sanoa sille "ole hyvä" ja osotan sormella maahan. Ehkä se tajusi, ehkä ei.


Tässä oli siis tämän päivän ohjelma ja silti oltiin tallilla melken kolme tuntia! Kävelylenkillä todellakin käveltiin lukuunottamatta kuvaustaukoja (kohtuudella) ja kääntöpaikan syöttötaukoa. Autojakin tuli muutama vastaan, otin Muulin aina risteykseen varmuuden vuoksi. Enhän tiedä yhtään miten se reagoi autoihin. Nyt se ei reagoinut mitenkään.

Otin vielä vähän kuvia kun palautimme Muulin takaisin laitumelle.





Koko aasilauma on tässä, Muuli ei näiden kanssa samaan kuvaan suostunut.





Muuli sai myös kärpäshupun päähänsä. Sehän tervehti minua taas tänään kolmikorvaisena. En tiedä miten se muka saa puljattua toisen korvansa sieltä ulos mutta jotenkin se siinä onnistuu. Se oli kyllä melko rauhaton ilman huppua kun pikkumäkärät menevät sen korviin. Ehkä se jossain vaiheessa tajuaa että huppu on ihan jepa.