Muulin ensimmäinen ratsastus!

Wuhuu! Nyt on voittajafiilis! Osa varmasti huomasikin jo kuvan Muuliprojektin Facebooksivuilla ja/tai mun Instagramissa. En ehtinyt tiistaina väsätä postausta, joten julkaisin vain pari kuvaa eri somekanavilla. Tässä tulee lisää kuvia ja kunnon raportti tuosta tärkeästä virstanpylväästä.

Tämä tapahtui siis tiistaina 26.7.2016. Laitetaan päivämäärä ylös Muulin vauvakirjaan.

Kuten tiedätte, muodostuu postauksen ensimmäisestä kuvasta esikatselukuva koko postaukselle. Laitetaan tähän siis tämä voittajafiilis-kuva.
Olin siis lähdössä viideksi päiväksi reissuun ja olin päättänyt että Muulin kanssa treenataan taas ja se lopetetaan hyvään lopputulokseen, jotta sillä on viisi päivää aikaa märehtiä tapahtunutta. Tallinomistaja hälyytettiin apuun ja kaverini Laura oli tallilla myös joten sen jälkeen kun hän oli auttanut minut selkään, sai hän kameran kouraansa.

Ensin tallinomistaja käveli Muulin kanssa pari kertaa tarhan ympäri tehden käynti-seis-siirtymisiä. Tarkoitus oli ihan vain se että Muuli kävelee eteen kun sille sanoo Eteen.

Quasimodo odottelee  jännittyneenä.
Laitoin Muulille gramaaneista "turvavyöt" jotta minulla on edes jotain mistä pitää kiinni. Tämä systeemi oli käytössä edelliselläkin kerralla, en vain enää muistanut miten nämä oli silloin laitettu.
Kaikki postauksen kuvat: Laura Lappalainen

Niinhän se oli että gramaanit piti virittää uudestaan eikä kukaan muistanut miten ne olivat. Saimme ne kuitenkin jotenkin päälle eivätkä ne kiristäneet enää.
Muuliakin kiinnostaa.
Tässä välissä oli mahallaan selässä makaamista ja eteenpäin liikkumista. Koska kuvaaja joutui punttaushommiin, ei siitä ole kuvamateriaalia.

Suunnitelma oli jo ennen harjoituksia päästä selkään mahalleen ratsastusasentoon joten siirsin rauhallisesti oisen jalkani Muulin takapuolen yli. Yritin toki olla hipaisematta takapäätä, mutta kyllä minä sinne osuin. Muuli ei välittänyt muusta kuin että kaurahuolto pelaa etupäästä.

Ensin makasin ihan matalana, pääkin alhaalla. Kävelimme tarhaa ympäri, Laura joutui kävelemään kuvatessaan hieman takaviistossa niin liike suuntautui eteenpäin mukavan jouheasti.

Että ei se eteen-sana nyt vielä ihan Muulin takaraivossa ole, mutta tällä kertaa ei ollut ainakaan palkitsemisesta kiinni. Kauraa meni nimittäin siihen malliin kun piti tehdä kokemus Muulille mukavaksi.

Tässä taas mennään perseet ilmassa. Muuli ei tuntunut ollenkaan siltä että se lähtisi lentoon, vaan se lompsi eteenpäin rauhallisesti. Se piti korvat taaksepäin mutta ei vetänyt päätä taivaaseen ja jännittynyt.

Meidän oli tarkoitus lopettaa tähän mutta kun homma meni niin hyvin ja Muuli ei stressaantunut, jatkoimme harjoituksia. Tässä annoin sille kauraa kummaltakin puolelta samalla kun nostin hieman ylävartaloa ja päätä ylemmäs.


Sitten kohottauduin hitaasti istuma-asentoon. Muulia palkittiin koko ajan kehumalla, kauralla ja rapsuttamalla. Myöhemmin muuten opin Mulographyn Facebookpostauksista että samassa kohdassa tapahtuva kevyt rapsutus toimii paremmin kuin vimmattu hysteerinen rapsuttaminen koko Muulin kaulan alueelta. Saatoin nimittäin toteuttaa jälkimmäistä kun en paremmastakaan tiennyt.


Huomasin istuvani aika takana, joten liikuin vielä varovasti eteen. Huomatkaa Muulin ystävällinen ilme, se ei näytä yhtään stressaantuneelta tai järkyttyneeltä.

Ja parempi ollakin rauhallinen kun ohjatkin ovat noin löysällä taluttajan kädessä.


Käveltiin vielä kierros tarhassa näin. Tai saatettiin kävellä kaksikin, en muista koska tilanne teki minuun niin suuren vaikutuksen. Muulille se Eteen-sana tuntui todella vaikealta ja lopetimme pisimpään käyntipätkään joka loppui tallinomistajan aloitteesta.


En tullut ihan heti alas, vaan Muulia palkittiin ja rapsuteltiin vielä. Tallinomistaja auttoi minua alas, mutta koska Muuli on liukas kuin saippua, tömähdin maahan hieman kovempaa kuin tarkoitukseni oli. Muuli hieman hätkähti mutta ei ottanut askeltakaan mihinkään ja pääsin taas kehumaan sitä.

Saan kaveriltani karvasatulan lainaan ja haen sen ensi viikolla. Se helpottaa treeniä, sillä en usko että Muulillekaan on kovin mukavaa kun istun sen terävän selkärangan päällä. En kuvittele että minulla on kovin luinen takapuoli, mutta karvasatula antaa minullekin vähän mukavuutta ja turvallisuutta. Ja kyllä, tiedän ettei siinä pidetä jalustimia.

Ai miksi karvasatula eikä länkkäsatulaa? Jos tulee tilanne niin karvasatulasta pääsee irtaantumaan paljon nopeammin kuin normaalista satulasta. Sen takia istun näissäkin kuvissa ilman satulaa. Ja onhan se hitsin hyvä että Muuli tottuu tähänkin.

Muulihan myytiin minulle sen tasoisena että se hyväksyy kaikki ratsastajat selkäänsä ongelmitta. Tätä olen itselleni tässä viimeiset viisi kuukautta hokenut, eli sen ajan mitä se on ollut Suomessa. Olen niin tumpelo muulinomistaja että minulla meni tähänkin asiaan viisi kuukautta, jännä nähdä milloin pystyn ratsastamaan esimerkiksi itsenäisesti kierroksen kentällä.

Onneksi Muuli on vielä nuori eikä treenikerrat voi senkään puolesta kestää kauaa. Lisäksi minulla menee tässä sivussa toinen punainen lanka joka liittyy sen ajokoulutukseen, eli älkää peljästykö, olen melko varma siitä etten saa sen selkää tai jalkoja pilattua liialla treenaamisella.

Toivon vain että sitten kun päästään itse asiaan, en näytä enää niin isolta tuolla selässä. Jalkani nimittäin roikkuvat todella alhaalla kun Muuli on niin kapea. Tai sitten vain lopetetaan olkipelleily ja siirrytään vapaaseen heinään. (vitsi)