Muulin tarkkaan suunniteltu ja toteutettu ruokinta

Aasit ovat tosi yksinkertaisia eläimiä ja olen päättänyt että sellainen Muulikin saa olla. Sen ruokinta on mahdollisimman luonnonmukaista ja yksinkertaista. Se on helpommin sanottu kuin toteutettu täällä Suomessa, mikä ei todellakaan ole aasien tai muulien luonnollinen elinympäristö.
 
Eläinten laihduttaminen on paljon hankalampaa kuin niiden lihottaminen ja kun melkein kaikki muulit ja aasit kuvissa ja oikeassa elämässä ovat liian lihavia, pelaan varman päälle ja pidän Muulin alusta saakka siinä sopivan sutjakassa kunnossa, joka se oli tullessaan. Sen kylkiluut eivät ole näkyneet missään vaiheessa, mutta ne tuntuvat kokeilemalla. Lihavuusluokka on siis hyvä, vaikka moni hevosihminen pitäisikin Muulia liian laihana siksi, kun sen takapuoli on kulmikas.
Aasien takapuoli on myös kulmikas eikä kyseessä ole lihasköyhyys (Muulin kohdalla toki sekin). Aaseilla, ja varsinkin isommilla aaseilla lonkkaluut törröttävät hevosihmisten mielestä tosi rumasti. Yleensä vain alle metrisillä aaseilla on normaalipainossakin pyöreä takapuoli ja selkä, kaikilla aaseilla siitä ylöspäin tulisi olla lonkkaluut selvästi näkyvillä ja selkäranka koholla. Tietysti poikkeuksiakin on.

Jos olet hevosihminen, niin hillitse vielä hetki ennenkuin soitat eläinsuojelun paikalle. Mitä isompi aasi, sitä kulmikkaampi se on. Aasit eivät koskaan saa lihasta tai läskiäkään takapuoleen niin paljon että takapuoli olisi kauniin pyöreä. Aasien selkärangan kuuluu olla koholla ja lonkkaluiden kuuluu näkyä, varsinkin jos aasi on metriä korkeampi kuten nämä kaksi aasia ovat. Toinen on n 150 cm ja toinen 130 cm.

Aasin luonnollinen ruokavalio koostuu erittäin kortisista eli kuitupitoisista heinistä. Se syö mielellään myös pensaita ja puiden lehtiä. Se on kotoisin sellaiselta alueelta, että jos sieltä löytää sokeripitoista eli ravintorikasta vihreää, niin se pitää syödä heti pois koska sitä ei todellakaan ole koko aikaa tarjolla. Kirjoitin olkiruokinnasta pidemmän artikkelin alkuvuodesta.

Oljen merkitys aasien ja muulien ruokinnassa
1. riittävän kuitupitoista, pitkäkorvien suolisto on kehittynyt käsittelemään kuitupitoisempaa ruokaa kuin hevosten
2. pitkäkorvat on tehty syömään melkein koko ajan, olki on turvallista syötävää koska se ei lihota
3. jos pitkäkorvia pitää säännöstellyllä heinällä, niille voi tulla mahahaava koska niiden ruuansulatuksessa ei ole koko aikaa sapuskaa
Oljesta pelotellaan Suomessa todella paljon. Siinä ei ole mitään ravintoa, se on aina huonolaatuista ja yhden lähteen mukaan siinä voi olla enemmän sokeria kuin heinässä. Kyseinen blogiteksti tulee vastaan aina kun googlaa kaviokuumeisen tai hiilariherkän ruokinnasta, eikä kyseiseen kohtaan ole merkitty mitään lähdettä, josta asian voisi itse tarkistaa.
Esimerkkiheinän ja oljen analyysi Seilabista.

MTT:n rehutaulukoissa oljessa on kuitenkin vähän sokeria. Tarkemman sokerimäärän voi tarkistaa lähettämällä olkea rehuanalyysiin. Muuntokelpoisen energian määrä on muuten melko korkea oljeksi. 6 MJ/kg ka. Donkey Sanctuaryn mukaan aasin optimaalisessa ruuassa energian määrä olisi vain 5,5-6,5 MJ/kg ka. Muulin tarve on luultavasti hieman suurempi.

Donkey Sanctuaryn ohjeistus aasin ruokintaan. Huomatkaa että energian määrä on sama riippumatta aasin painosta, isompi aasi ei siis tarvitse sen energiapitoisempaa ruokaa kuin pienikään.

Postauksen taulukot ovat kuvakaappauksia kirjoittamastani megapitkästä aasien ruokinnan artikkelista Pitkäkorvat lehteen viime vuonna. Jos sinulla on aasi ja olet kiinnostunut sen ruokinnasta, suosittelen tukemaan Aasiyhdistyksen toimintaa ja ostamaan numeron sähköisenä lehtenä Hihkushopista. Numero on siis 2/2015.

Kahden ihan oikean karkearehun luvut analyysin perusteella. Sain luvut jämsäläiseltä aasinomistajalta joka teetti analyysit rehuistaan. Heinän hän vaihtoi analyysin jälkeen olkeen, sokeria on aivan liian paljon aaseille.

 

Sokerin määrä esimerkkiheinässä ja esimerkkioljessa ja keskiarvo luonnonlaitumesta. Lisäksi on myös Donkey Sanctuaryn mukainen suositus aasin maksimisokerimäärälle. Taulukon yksillö on g/kg ka

Hevostietokeskus varoittelee olkea syöttäviä ummetusähkystä ja neuvoo sopivaksi vuorokausimääräksi 2-4 kiloa olkea. Veden saannista on huolehdittava koska kuitupitoinen ruoka vaatii suolistoon myös vettä. Muuli on jo hyvin tottunut olkiruokintaan, eli erityistä totuttelua ei tarvitse tehdä. Sen ponikaverikin saa lauman johtajana syödä ensin heinät ja se siirtyy sen jälkeen olkeen, jos haluaa. Muuli tyytyy kohtaloonsa ja syö heinää minkä ehtii ja siirtyy sen jälkeen olkitynnyreille.
Olkitynnyri. Tämä estää hieman sitä että olki ei putoa maahan ja joudu tallotuksi.

Olki on todella kevyttä ja pyöröpaali olkea painaakin paljon vähemmän kuin pyöröpaali heinää. Silmämääräisesti Muuli ja Tuuli saavat siis "ihan sikana" olkea, vaikka kiloissa se ei olekaan juuri mitään.

Kuituahan oljessa on enemmän kuin heinässä. Taulukon yksikkö on g/kg ka.

Laitumelle päästessään aasin aivot sanoo sille vain että "syö nyt jumalauta sitä vihreetä ku sitä kerrankin on tarjolla". Ei tarvitse ihmetellä miksi rehevillä laitumilla olevat aasit muuttuvat lihapulliksi kuukaudessa. Ja kahden kuukauden jälkeen ne sairastavat metabolista oireyhtymää.

Donkey Sanctuaryn mukaan aasin optimaalisessa ruuassa energian määrä olisi vain 5,5-6,5 MJ/kg ka. Esimerkkioljessakin on jo enemmän kuin suosituksessa, heinästä puhumattakaan.

 

Taulukossa on veden ja kuiva-aineen suhteet oljessa, kuivassa heinässä, esikuivatussa heinässä ja laidunruohossa. Olki ja kuiva heinä ovat analysoidut, muut määrät otin rehutaulukoista eli ne edustavat keskiarvoja. On totta että laidunruoho on suurimmaksi osaksi vettä ja sitä pitää syödä kilokaupalla jotta määrä olisi sama kuin kuivassa heinässä. Laitumella voikin tulla sellainen ongelma, että aasi ei saa tarpeeksi kuitua (ei pysty syömään niin paljon laidunruohoa), jota se tarvitsee kesäkaudellakin!

Espanjassa hevoseläimiä ruokitaan kortisella olkea muistuttavalla heinällä. Sitä myös Muuli on syönyt. Kun kuski hevosautosta laittoi whatsappia että Muuli ei syö heinää, vastasin hänelle että kokeilisi olkea. Ja Muuli alkoi syödä. Se on siis varsasta saakka syönyt sellaista, mitä Suomessa ei laiteta kuin aluseksi.
Muulin ruokavalio oli Tukkilassa suurimmaksi osaksi olkea. Sitä oli käytännössä vapaasti saatavilla ja lisäksi Muuli ja aasit saivat pienen määrän heinää jokaisella ruokintakerralla. Näin mutuna arvelen että 90% ruokavaliosta koostui oljesta, toki keväällä ne nyppivät hieman vihreää laitumelta, mutta määrä jäi varmasti kouralliseen tai pariin per päivä. Nyppiminen antaa kuitenkin hyvää tekemistä. Lisäksi Muuli sai aina minun käydessäni Racingin Mineral Pro-kivennäistä. Koska en käynyt päivittäin, en laskenut määrää mitenkään tarkkaan, mutta yleensä Muuli söi maksimissaan kaksi desiä, jos kivennäistä oli enemmän, se jätti syömättä ja annoin loput aaseille.
Tukkilassa huomasin Muulin myös syövän toukokuussa vihreän lisäksi aasien caccaa. En tehnyt mitään asian eteen. Kuulin vielä samalla viikolla että sitä on aasienkin keskuudessa liikkeellä juuri nyt, eli aasitkin eri puolilla Suomea syövät toistensa caccaa. Jos se auttaa kaikkiin vaivoihin niin antaa mennä vaan.
 
om nom nom. t. Muuli

Tällä hetkellä Muuli syö suurin piirtein 50/50 olkea ja heinää. Olki ei tietenkään maistu sille yhtä hyvin kuin heinä ja jos laittaa vapaasti tarjolle molempia, ei olkeen tietenkään kosketa ollenkaan. Olkea Muulilla ja Tuulilla on vapaasti saatavilla, mutta heinää säännöstellysti

Täysrehuna toimii Blue Chip Original Native (linkki vie Hippodomen sivuilla vain ja ainoastaan siitä syystä että sieltä mä käyn sitä ostamassa, ei siksi että tämä olisi maksettu mainos), joka on hyvin samantyyppistä kuin Donkey Sanctuaryn suunnittelema aasirehu, joka riittää ainoaksi rehuksi jos aasi on täysin olkiruokinnalla. Oljessa ei ole mm valkuaista ollenkaan. Kaverini Sini on laskenut Hoptilla muulin tarpeen 50-50 olki-heinä ruokinnalla ja Nativen päiväannoksella 350 grammaa (5 dl) se riittää antamaan Muulille kaiken tarpeellisen.

Listasin taulukkoon kolme täysrehua, jotka ensisilmäyksellä sopivat aasille. Racingia syöttää suurin osa koska se on edullista ja helposti saatavilla Agrimarketista. Toisaalta sen syöttömäärä on melko suuri, mutta ei niin suuri kuin Pavon rehussa. Tärkkelyksen määrä Racingissa on paras kun taas Pavossa on vähiten sokeria. Erot ovat kuitenkin niin pienet ettei siihen tarvitse välttämättä kiinnittää huomiota.

 

Muulin ruokinta näyttää Hoptissa tällä hetkellä tältä. Heinän ja oljen sisällöt ovat arvioita, eli heinää ja olkea ei ole analysoitu vaan käytetty Hoptin keskiarvoja. Yksinkertaista ja kaunista eikä tarvitse monesta purkista ottaa ruokaa. Katsotaan kesän ajan miltä Muuli näyttää ja tarvittaessa voin lisätä ruokaan vielä valkuaislisän, sillä se jää ehkä turhan vajaaksi. On kuitenkin muistettava että aasit ja muulit ovat erinomaisia rehunkäyttäjiä.

Kuva: Tiina Ruuth-Kvist

 

Kuva: Tiina Ruuth-Kvist