Muulin toinen päivä Suomessa

Tänään ulkoiltiin taas muulin kanssa. Ensin käveltiin taas kentällä pitkinpoikin ja pysähdyttiin, liikuttiin ja peruutettiin. Sitten se pääsi kentälle vapaaksi, MUTTA pitkä riimunnaru jäi kiinni naruriimuun helpottamaan kiinniottoa. India ei siis päässyt vielä ulos hevosten kanssa, vaan jäi karsinaan kun hevoset menivät ulos. Nekin olivat normaalia pidempään sisällä erittäin huonon sään takia. Kuvista näkeekin kuinka räntää satoi koko ajan, ja oli satanut aika kiitettävä määrä yön aikana.

Muuli ei todellakaan pidä siitä että se jätetään sisälle. Se suorittaa täydellisesti kaikkia klassisia liikkeitä joita stressaantunut ja häkkiin suljettu hevoseläin tekee. Kutoo, viskoo päätään, yrittää kiivetä karkuun ja monottaa etukavioilla, kuopimisesta puhumattakaan.

Sitä ei siis vain yksinkertaisesti voi pitää yksinään sisällä joten elo tällä tallilla ei oikein onnistu.

Mutta sitten siihen ulkoiluun.

Aluksi India tutki kenttää, kaiveli lunta ja piehtaroikin. Mainittakoon vielä että se piehtaroi myös silloin kun mä vielä pidin narusta kiinni.

 

Tällä videolla ei tapahdu oikeastaan mitään muuta kuin että sataa räntää ja muuli kävelee hieman. Ei ehkä kannata kuluttaa kallisarvoista aikaa koko videon katsomiseen.

Kun se oli mielestäni kävellyt kentällä riittävästi niin että mä vartioin kentän porttia karkaamisvaaran takia (portti oli siis kiinni, mutta se on naruportti kun kenttä on muualta aidattu laudalla), aloin lähestyä sitä muulikuiskaajan metodit mielessäni. Pidin sen liikkeessä ja poistin paineen kun se katsoi minuun jne.

 

 

 

India oli todella kiinnostunut lumesta ja se kaiveli paljon. Minä kävin siinä myöhemmin potkimassa lumet takaisin reikiin. Se alkoi kaivaa kun mäkin kaivelin jalalla ja oli todella kiinnostunut. Mutta jos lähestyin, se lähti pois.

Tässä kaivaudun kiinaan kaikessa rauhassa.

 

Kävelyn lisäksi se veti myös ihan hyvää laukkaspurttia ja ravia. Ihankuin se olisi ennenkin pitänyt narua tarhassa, se ei aiheuttanut mitään ihmetystä tai paniikkia.

 

 

 

Tässä kohtaa heittelin paljonkin lumikikkareita maasta kun olin kyykyssä. India oli tosi kiinnostunut mutta ei ottanut askeleita eteen. Se kyllä esitti kaikki rentoutumisen eleet, laski päätä alemmas, huokasi pitkään, sulki hieman silkiä ja haukotteli suuresti muutaman kerran.

Pääsin jo tosi lähelle (peruutin) mutta mokasin enkä saanut narusta kiinni. Hetken päästä se oli otollisessa sijainnissa naruunsa nähden, nauru oli sivulla, joten pääsin kävelemään sen päälle ja ottamaan siitä kiinni. India oli heti että okei, nyt ollaan kiinni ja taluttelin vielä hetken kentällä.

O-ou, kaverit jäi vielä ulos ja muuli jäi tänne sisään!