Muulin tuorein aluevaltaus: Hevosjalkapallo

Hankin Equitanasta ison jumppapallon Parellin pisteestä. Pallo on luultavasti ihan samanlainen iso pallo kuin muuallakin myynnissä oleva, mutta tässä on tietenkin Parellin logo. Ja siitä kannattaa maksaa. En tiedä mitä nämä yleensä maksavat, mutta tämä oli 55 euroa. Money well spent.

Pallo tosin pääsi unohtumaan koko kevääksi kunnes siivoilin Muulin hyllyä ja se tuli vastaan. Käyttöönhän se oli otettava ja pari päivää sitten pumppasin sen täyteen ilmaa. Sain hyvän jalkatreenin samalla kun hinkutin pientä jalkapumppua vuorotellen kummallakin jalalla.

Koska kenttä oli varattu, otin Muulin tarhaan pallon kanssa. Laitoin kameran jalustalle kuvaamaan poikkeuksellisesti heti ensi hetkistä lähtien, yleensä treenaan ensin kaikessa rauhassa niin, ettei kukaan näe mutta nyt halusin tallentaa kaikki Muulin mahdolliset reaktiot.

Mitään isoja reaktioita ei valitettavasti tullut, mytta yhden sain nauhalle. Palataan siihen myöhemmin.

Päätin lähteä liikkeelle ilman nameja, eli ihan kuin itse Parellikin ohjeisti Equitanassa. Jos muuten olet missannut Parellin klinikan, niin siihen pääset tästä. En siis lähtenyt liikkeelle naksutinmeiningillä, eli kun Muuli katsoo palloa, se saa namin, kun se lähestyy sitä, se saa namin, kun se koskettaa turvalla sitä, se saa namin jne. Ohjasin Muulin vain pallon eteen ja annoin sen rauhassa katsoa sitä ja selvittää asia.

Muuli on kuitenkin jo aika kokenut kaikkien outojen esineiden takia, joten se ihan itse haisteli sitä ja koski siihen polvella ja kaviollakin. Kun se teki noin, se sai olla rauhassa. Alussa se sujahti sujuvasti pallon ohi, joten silloin se joutui kävelemään. Tarkoitus molemmissa menetelmissä on siis sama, kun eläin tekee toivottua, se saa palkinnon. Palkinto voi olla nami tai rauhassa olo. Muuli tosin motivoituu nameista enemmän, kukapa ei. Toisilla vain nousee kierrokset turhan paljon ruokapalkkioista.

Muuli alkoikin itsekseen potkia palloa enkä voinut vastustaa itseäni, pian annoin sille jo kauraakin. Minkäs kukkahattu kukkahatulleen voi. Paitsi etten ole kukkisten mielestä oikea kukkis, koska Muuli joutuu kokemaan myös stressiä välillä, ja ihan tarkoituksella.

Tässä alla on ensimmäinen video, jossa on vain pallon kuljetusta. Tämä alkaa sillä kun talutin Muulin ensimmäisen kerran pallon läheisyyteen. Video on tekstitetty, mutta siinä ei ole ääniraitaa. Itse videolla en sano muuta kuin "hyvä" joten sitä ei tarvitse kuunnella äänien kanssa.

Videon alussa Muuli on minulla narussa ja lopussa vapaana. Varsinkin vapaana jouduin motivoimaan sitä aika tiheästi kauralla, sillä Muuli oli hyvin kiinnostunut vihreästä, jota kasvoi kentän aitojen alla. Tarha kun ei ole ollut nyt kesällä käytössä, niin siellä olisi paljon hyvää syötävää.

Tein myös siedätysharjoituksia. Työnsin palloa Muulin jalkoja vastan, nostin sen selkään, pompottelin edessä ja vierellä ja työnsin selän yli toiselle puolelle. Tuossa kohtaa tapahtui ainut hätääntyminen Muulin puolelta, kun pallo kimposikin aidasta takaisin ja osui Muulia takajalkoihin. Muuli ei huomannut, koska samaan aikaan annoin sille kauraa. Se hätkähti hieman mutta ei poistunut paikalta.

Nyt on ollut taas paljon keskustelua siitä, saako hevoselle lähtökohtaisesti edes tuottaa stressiä missään tilanteessa. Jos stressiä ei tuoteta, ei hevonen nuoleskele huuliaan, haukottele, tai mutustele. Muuli ei näissä treeneissä mutustellut kertaakaan, eli oletan että sen stressitaso pysyi joko hyvin matalalla ja kuolaa erittyi koko ajan normaalisti tai sitten se oli niin stressaantunut että se lipoi huuliaan vasta tarhassa harjoituksen jälkeen. Katso videot läpi ja tee omat päätelmäsi.

Alla olevassa videossa on tätä siedätyspuolta enemmän. Tämä tapahtui siinä välissä kun Muuli oli jo kuljettanut palloa narussa, mutta ei vielä vapaana. En halunnut tehdä yhtä pitkää videota, joten otin tämän asian omalle videolleen. Videota on hieman pätkitty niistä kohdista kun Muuli ajautui kokonaan kameran ulkopuolelle.

Treenit pallon kanssa kestivät yhteensä noin 45 minuuttia ja vapautin Muulin takaisin omaan tarhaansa harjoitusten jälkeen.

Seuraavana päivänä Oona tuli ratsastamaan Muulilla. Tallinomistaja ei päässyt paikalle ja minä olen todella onneton neuvomaan Oonalle mitään ratsastukseen liityvää. Siis muuten kuin hokemalla "hyvä" kentän laidasta, ajattelin ottaa kentälle mukaan pallon ja pressunpalan. Temppujuituissa osaan ehkä neuvoa paremmin ja kun Muuli nyt oli tutustunut palloon ja suhtautunut siihen positiivisesti, olisi hauskaa nähdä toimiiko se myös ratsain.

Oona ratsasti ensin askellajit läpi ja kun Muuli vaikutti mukavan rennolta, hain pallon.

Olin alussa mukana maastakäsin ja palkkasin Muulia potkuista. Pian homma näytti menevän niin sujuvasti, että hain kameran ja kuvasin hieman todistusaineistoa tapahtuneesta.

Eikä tässä vielä kaikki, raahasin kentälle myös pienen pressunpalan, jonka on tosin tarkoitus näytellä vesiestttä sinisten pehmopuomien kanssa. Aluksi kävelin taas Muulin vierellä ja annoin kauraa kun se astui pressulle, mutta pian Oona hoiti homman kotiin ja ylitti Pressun pitkittäin Muulin kanssa monta kertaa.

Ratsastushetki ei kestänyt kauaa, ehkä 20 minuuttia. Lopetettiin siihen, että Muuli myötäsi oikein hienosti. Oona pysäytti, tuli alas ja otin Muulin vielä hetkeksi kun kävin keräämässä kentän takaportin nauhan takaisin rullalle. Nämä grippiohjat ovat siitä tosi kätevät, että ne saa nopeasti auki ja kiinni, joten Muulia on helppo taluttaa ohjasta. Muuli on nyt muutaman kerran varustettu ratsastukseen alaturpiksella, joten avasin molemmat turpikset ja löysäsin satulavyön siksi aikaa kun pyörimme vielä kentällä taluttaen.

Kaikkensa antanut Muuli.

Satulakin meillä pysyy nykyään hyvin paikoillaan kun sen etuosan alla on vain kaksi palaa ohutta liukuestegeeliä. Silti ostan ruskean S-vyön 50 cm pitkänä kunhan sellainen tulee käytettynä vastaan.