Muulin uusin aluevaltaus: agility

Meillä on tallilla yksi hevonen, joka sattumoisin on samalla mun vuokrahevonen, jolla ei ole toleranssia juoksevia muuleja kohtaan. Muulihan on normaalisti ihan paikoillaan syömässä kun Tuuli on tarhassa sen kanssa, mutta se juoksentelee kun Tuuli on tallissa tai ratsastuksessa.


Pari viikkoa sitten ratsastin ko hevosella ja se oli kunnon ride from hell. Tallinomistaja vei lopulta Muulin karsinaan kiljumaan kun mun ratsastus oli lähinnä eloonjäämistaistelua.

Tallilaiset kyllä sanoivat aika osuvasti, "enemmän se vituttais jos se ei olis oma". Näinpä.

Muut hevoset sietävät juoksevaa muulia ihan hyvin, mutta mun vuokrahevosen omistajalla ja toisella vuokraajalla on aina lupa viedä Muuli karsinaan jos se juoksentelee yksin tarhassa.

Joku toinen muulinomistaja ei varmaan antaisi muulinsa joutua kokemaan tuollaista suurta stressiä, mutta kun elämä ei aina mene niin. Sen on opittava olemaan eikä se opi jos aina paapotaan. Sen reaktio on muutenkin pienentynyt jo huomattavasti näiden kolmen viikon aikana mitä ollaan oltu uudella tallilla.

Takaisin punaiseen lankaan, keskiviikkona olin tallilla ja tämä tilanne tuli vastaan. Vuokrahevosta varustettiin, Tuulilla oltiin maastossa ja Muuli juoksenteli ympäri tarhaa.

Mitä tekee omistaja? Sen sijaan että menisi aktivoimaan muuliaan, ottaa tietenkin kameran kouraan ja menee juoksuttamaan Muulia laukkakuvien toivossa (eivät onnistuneet) ja odottaa että se kiljuisi kameralle. Ja kiljuihan se! Postasin videon Mulberon Facebook-sivuille. Se on paras muulihuutovideo mitä netissä on, vaikka itse sanonkin.
Videoinnin jälkeen laitoin Muulin tarhassa olevat auton renkaat vierekkäin ja aloin taluttaa Muulia niiden yli. Meidän pitää muutenkin treenailla agilityä elokun Kouvolan reissua varten. Olin todella yllättynyt miten hyvin Muuli renkaat ylitti, mutta onhan se toisaalta niillä leikkinyt tarhassa joten se tietää ettei ne tapa sitä. Kertoivat että renkaat on aina vähän eri paikassa joka aamu, eli jotain kanssakäymistä muulin, ponin ja renkaiden välillä öisin tapahtuu.

Tallinomistaja keksi meille muitakin agilityesteitä, estekoristeita, pienet muoviputket esteiksi, pieni pala pressua maahan ja pottia pujotteluun. Ikean kahden euron potat ovat siis maailman kaikkeuden parhaita kavelettipalikoita. Eihän ne päälle astumista kestä, mutta kaks euroa kappale, who cares!

Rakensin myös "esteen" laittamalla kaksi kouluaitaa vastakkain niin että niiden väliin jää pieni kuja. Samalla tulee siedätystä valkoisiin aitoihin.

Muulihan kuulkaa suoritti niinkuin vanha tekijä! Estekukkasten kanssa keskusteltiin jonkin aikaa, mutta heti kun se astui vahingossa tai tarkoituksella sellaisen päälle, palkitsin ruhtinaallisesti kauralla. Naksutinta (edes ääntä merkkinä) en käytä, mutta teoriassa toimin ihan samaan tapaan. Vaatimustaso on sellainen että pystyn nopeassa tempossa palkitsemaan useita kertoja peräkkäin. Toki ääntä käytän "hyvä" mutta en ihan koko aikaa tai joka kerrasta. Muutenkin äänen käyttö tulee aina ihmisestä viiveellä, eli sana tulee samaan aikaan kun olen jo ojentanut käden muulin suun eteen.

Se suoritti kaikki tehtävät käytännössä ensimmäisellä tai toisella yrittämällä. Ensin se ei meinannut astua takasilla pressulle, mutta se johtuikin pelkästään minusta. Kun aloin palkita muulia siitä kun sen etujalat olivat pressulla, alkoi se pyöriä. Kun vain käveltiin suoraan yli, niin se tuli hienosti. Ja pressunpala oli niin surullisen pieni että se olisi pystynyt harppaamaan sen yli tai kiertämään sen helposti niin halutessaan.

Että en tiedä missä kaatopaikalla se on asunut kun pressut, muoviputket ja potat eivät pelota sitä.

Muoviputkiesteetkin olivat niin lyhyet (metrin levyiset) että ne olisi voinut helposti kiertää, mutta siitä se vain tykitti niiden yli!

Kerroin edellisessä postauksessa siitä kuinka nopeasti sain Muulin loimen kaupaksi. No nyt kävi kuitenkin niin että näiden rankkasateiden takia oli pakko loimittaa se, joten laitoin sille sen reilun kokoisen sadeloimen päälle. Se on reilu, mutta sen kanssa pystyy elämään. Eli pidän sen nyt kuitenkin itse, olenhan kuitenkin saanut sen tosi edullisesti.

Torstaina en mennyt tallille rankkasateen takia, mutta tallinomistaja pääsi sen verran lähikontaktiin Muulin kanssa että totesi loimen pitäneen hyvin vettä. Eli sen alta löytyi ihan kuiva mulbero.

Perjantaina oli tallipäivä. Kerroin edellisessä postauksessa myös siitä, kuinka minusta on tulossa tallihengaaja. Loppua ei näy, olin nimittäin viisi (5) tuntia tallilla. Vanhempani tulivat katsomaan muulia ensimmäistä kertaa ja ohjelmassa oli muuliagilityä. Tai siis minä hoidin agilityn ja vanhempani hoitivat kuvauspuolen.

Koti-kotona on navetassa kolmen karsinan talliosasto, joten sitten kun meikäläisen rahat ovat finaalissa, tiedän mille tallipaikalle Muulin vien.. Hevosia/poneja/aaseja ei siis siellä ole asunut sen jälkeen kun muutin pois kotoa, mutta kusiset purut karsinoissa on edelleen, eli majoitus löytyy tarvittaessa hyvin lyhyelläkin varoitusajalla. En kertonut tätä suunnitelmaa vielä vanhemmilleni.

Agility toteutettiin tällä kertaa eri tarhassa, koska Muulin ja Tuulin tarha oli niin märkä sateen takia. Tila oli hieman ahtaampi kuin viimeksi, mutta hyvää suoritusta tuli jälleen eikä mikään este aiheuttanut mitään ihmetystä. Pujottelu tuntui kuitenkin olevan hankalaa, mutta Muuli hoiti homman hienosti ja teki väistöä pottien yli.
Renkaat? ei ongelmaa.

esteet? ei ongelmaa!

Minipressu? Ei mitään ongelmaa!


Pujottelu? Vähän koordinaatio-ongelmia.





Ylempi video on siitä pätkästä kun ensimmäisen kerran menin perjantaina esteet. Alemmassa Muuli taas tekee ihan hienoa väistöä oma-aloitteisesti pottien yli.

Eräs aktiivinen blogin lukija tarjosi minulle hyvin edullisesti kassillisen "kamaa" ja sadeloimen Muulille. Lukija oli kotipaikkakunnaltani kotoisin joten äitini kävi hakemassa tavarat ja toi ne tänään tullessaan.

Tapani mukaan kuvasin Muulin kaikkien uusien varusteiden kanssa. Se sai myös elämänsä ensimmäiset suojat! Ei niille varmaan mitään käyttöä ole pitkään aikaan, mutta voin käyttää niitä esimerkiksi kuljetuksessa jos tuntuu siltä että Muuli hilluu kyydissä. Ja olihan se supersöpö pikkuisissa putseissaan!

awwwww!
Mietin etukäteen että suojien laittaminen voi olla hieman haastavaa, joten laitoin ensin toisen putsin tosi nopeasti samalla kun Muuli piti jalkaa ylhäällä. Peruutin pois heti kun irrotin jalasta ja odotin rodeoreaktiota. Sitä ei tullut. Laitoin toisenkin putsin, ainoa reaktio oli tylsistynyt kuopiminen puomilla. Laitoin suojat, ei reaktiota.

Jos ei ala kuljetussuojilla tulemaan reaktiota niin Muuli lähtee koukkuun!
Muuli niin vakavana. Huomatkaa sen asettautuminen kuvausposeen (jalat).

Kärpäsotsapanta, ei reaktiota.



Paketissa oli myös fleeceloimi, jossa oli tietenkin turhan iso kaula-aukko. Olen fullneckien ystävä, sillä ne pysyvät paikoillaan kaula-osan avulla vaikka ne olisivatkin liian reiluja edestä noin muuten. Tämän kun ostin käytettynä, niin yritän ommella etuosaa tiiviimmäksi pienentäen samalla kaula-aukkoa.

Tämä kärpäsotsapanta oli leuan alta ihan liian kireä, sain sen juuri ja juuri tarraan kiinni jotta pystyin ottamaan siitä kuvan,
Odotetuin "kama" oli kuitenkin tämä Rain Busterin 135 cm ja 150g kevyttoppaloimi. Se oli kaulasta reilu, kuten sadeloimikin, mutta näillä mennään ensi talvi. Puomilla roikkuu Muulin savella kuorruttama sadeloimi.

Huomatkaa kuvasta Muulin tylsistymisreaktio, se alkaa venytellä kaulaansa kun se ei jaksaisi enää olla..

Sateen takia Muulin kaviot ja varsinkin säteet olivat mukavasti pehmenneet. Sen toisen etukavion säde on aika kamalan näköinen, se on kasvanut ihan liikaa mutta jostain syystä ylimääräinen ei ole kulunut pois. Nyt vuolupuukko upposi siihen kuin veitsi voihin ja hinkutin ylimääräistä pois niin paljon kun uskalsin. Sain myös napsittua kantakulman tukia auki, mikä olikin hyvä  homma sillä yhdestä kohtaa löytyi sieltä alta pieni juova mustaa smäidää. Veistelin sen auki, joten eiköhän se siitä puhdistu.

Muuli ei stressannut yhtään suojien pois otosta. Sen ajan se seisoi tukevasti maassa eikä nostellut minulle jalkojaan, mutta ei siis mitään reaktiota kun avasin tarrat ja otin suojat pois. Ihme tyyppi muuli!

Lähennyimme myös huomattavasti kun kokeilin pitkästä aikaa rapsuttaa sitä korvan sisältä. Aasit ja muulit tykkäävät että nyrkin survoo korvaan ja rapsuttaa vahaa pois. Muuli tiputti pään alas ja kenolleen kun hieroin rystysillä korvavaikkua! Se kertoo itse kun on saanut tarpeekseen ravistelemalla päätä.

Sen mun viisituntisen kulutin putsaamalla vettyneet oljet pois tarhasta, kuvailin kaverin ratsastusta ja Muulia laitumella. Se sai olla laitumella varmaan tunnin verran tänään ja se olikin ihan valmista muulia ysin maissa kun tallinomistaja kuskasi heinät tarhaan. Muuli tuli siis laitumen portille steppaamaan valmiiksi ja sain sen tällä kertaa ilman mitään pullikointeja ulos laitumelta. Laotumen portin kohta on siis tuottanut vaikeuksia joka kerta tähän saakka.





Kuulinko vellikellon äänen tallista? t. Muuli



Muuli tuntui "lähentyneen" myös laitumella, se tuli iha muina muuleina moikkaamaan minua ja jatkoi sitten syömistä.