Muulit eivät ole pitkäkorvaisia hevosia

Bongasin kivan artikkelin yhdysvaltalaisen Alberta Donkey and Mule Clubin sivuilta ja he antoivat ystävällisesti luvan suomentaa artikkelin kaikkien iloksi! Muunsin artikkelia tarvittaessa sopimaan Suomeen paremmin, täältä löytyy alkuperäinen artikkeli. Juttu on kuvitettu vanhoilla Muulin kuvilla.

Ongelma muulien kanssa on se, että monet käsittelevät niitä kuin ne olisivat hevosa. Näin uskoo Don Merrit, Montanasta.

Merrit on ammatiltaan opas ja "packer", eli hän lastaa kamaa muulien kuormasatuloihin ja kuskaa rojuja pitkin kansallispuistoja. Merrit on työssään tutustunut erityisen hyvin muulien sielunelämään. Hänen mukaansa muulin saa toimimaan hyvin vain jos ymmärtää mitä muuli ajattelee. Muulia ei nimittäin kiinnosta paskan vertaa ihmisten ajatusmaailma. Muuli työskentelee mielellään, mutta tekee sen joko omalla tavallaan tai ei ollenkaan. Muulien käsittely perustuu yhteistyöhön muulin kanssa.

"Muulien kanssa ei saa tehdä virheitä kun niitä kouluttaa", Merrit sanoo. "Muuli ei unohda pitkään aikaan, jos unohtaa koskaan. Hevosta kouluttaessa sitä voi läimäistä jos se toistuvasti pelleilee ja hevonen lopettaa. Muulien kanssa ei saa käyttää samaa taktiikkaa. Muulista ei nimittäin tule pelkästään hankalasti käsiteltävää, vaan se myös vihaa sinua ikuisesti. Kun minä koulutan muuleja, käytän rankaisuna huonosta käyttäytymisestä ainoastaan lisäämällä muulin työtaakkaa."

Merritin mukaan muuli ymmärtää tuon kaltaisen "rankaisun" ja se ottaa sen vastaan. Muulit ovat huomattavasti älykkäämpiä kuin hevoset.

"Toki on poikkeuksia, tiedän muutaman viisaan hevosen ja muutaman muulin, joilla ei oikein välähtänyt", Merrit kertoo ja lisää että muuleilla on suurempi itsesuojeluvaisto kuin hevosilla.

"Jopa pelästyneinä muulit tekevät harvoin mitään, mikä satuttaisi niitä fyysisesti. Muuli ei syö tai juo itseään ähkyyn, kuten hevonen tekee. Jos muuli jää kiinni johonkin, se ei yleensä koskaan taistele itseään irti tai satuta itseään kuten hevonen tekisi. Muulille riittää rauhoittava puhe sen aikaa että sinä saat sen irroitettua."

Muuleja pidetään yleisesti luonnostaan itsepäisinä. Tämä yleinen harhaluulo tekee muulista luopion.

Hevostenkoulutustavat eivät aina toimi aasien tai muulien kanssa. Hevonen unohtaa ja antaa anteeksi, muuli ei.

"Kun muuli alkaa vastustella jotain" Merrit varoittaa, "voit odottaa taistelua sen kanssa. Muulin kanssa et voi tehdä niin paljon virheitä kuin hevosen kanssa kouluttaessasi sitä. Sinun pitää olla erittäin sinnikäs. Sinun on kaikessa rauhassa luotsattava muuli läpi kaikista koulutusvaiheista niin kauan että se hyväksyy kaiken. Silloin sinulla ei ole mitään ongelmia."

Kengitys on hyvä esimerkki. Yleensä luullaan että muulit vihaavat kavioidensa käsittelyä, että ne on sidottava kiinni kaikista jaloistaan, rauhoitettava huulenpuristajalla tai kaadettava maahan jotta kaviot voidaan raspata ja kengittää.

"Yhtä poikkeusta lukuunottamatta, meidän kaikki muulit on aina kengitetty seisaalteen", Merrit kertoo, "Jopa kaikki mustangit (villiintyneet hevoset). Joillakin muuleilla on hyvin vahva mielipide siitä, kun niiden kavioihin kajotaan. Moni hyväksyy etupään kengityksen, mutta ei välittäisi takapään hoidosta ollenkaan. Jos muuli päättää että sille riitti, niin sitten loppui kengitys siihen."

Yleisesti ottaen kengitys sujuu hyvin jos muuli on totutettu käsittelyyn ja kengittäjä ei ole äkkipikaista tyyppiä.

Pieksetyt hevoset voidaan yleensä saada luottamaan ihmiseen uudestaan. Niille riittää kauniit hellät otteet ja aika ja jossain vaiheessa hevonen on kuin enkeli. Se ei välttämättä koskaan unohda huonoja kokemuksia, mutta on valmis antamaan anteeksi.

Muuli taas ei yleensä unohda huonoja kokemuksia eikä koskaan unohda sit henkilöä, joka ne sille aiheutti. Eikä tämä edes riitä. Muuli ei yksilöi ihmisiä. Ihmiset ovat sille joko hyviä tai pahoja tyyppejä. Siis kaikki ihmiset, ei pelkästään se, joka sitä pieksi.

Muuli-ihmiset kertovat aina että muulit vihaavat koiria. Merritin mukaan ne eivät syntyjään vihaa koiria, mutta se on hyvä esimerkki muulin mustavalkoisesta maailmasta. Eli yksikin huono koirakokemus saa muulin vihaamaan kaikkia koiria.

Muulin elämässä on hyvinkin saattanut käydä tapahtuma jossa paimenkoira on viettiensä lumoissa tai vain leikkien paimentanut muulia ja saattanut näykkäistäkin sitä. Sillä hetkellä kaikista koirista tuli muulin vihollisia.

Yleensä muulit vihaavat koiria ja kissoja, Muuli ei, mutta yrittää purra niitä hännästä.
Hevonen puolustautuu ärsyttävältä koiralta potkaisemala taaksepäin, mutta Merrit on nähnyt vain villihevosten hyökkäävän ahdistelevaa koiraa kohti. Muuli ottaa myös hyökkäävän kannan koiria kohti.

Jos muuli joutuu koiran jahtaamaksi, se kääntyy ympäri ja jahtaa koiraa! "Koiran on parempi tajuta häipyä ja kovaa tässä vaiheessa tai muuli, hyökätessään sen selkään, katkaisee koiran selkärangan", Merrit pelottelee.

Hevosihmisen silmissä muuli ei näytä miltään lännen nopeimmalta. Muulin ulkonäkö pettää. Muuli ei pysty ainoastaan juoksemaan, se pystyy vaihtamaan askellajia ja tahtia erittäin sujuvasti. "Ajattelin ennen että muuli ei pysty juoksemaan yhtä kovaa kuin hevonen", Merrit sanoo, "mutta sitten opin ettei muuli koskaan rasita itseään liikaa ellei sen ole ihan pakko. Kerran näin yhden työntekijäni juoksuttavan kahta uutta kuormamuulia niityn yli aitaukseen. Muulit juoksivat juuri ja juuri ratsukon edessä. Myöhemmin sanoin hänelle että "tiedätkö Bob, en ole koskaan nähnyt muulin juoksevan niin kovaa kuin hyvät hevoset juoksevat, ihmettelen mikseivät ne pysty siihen?" Myöhemmin ajoin itse noita kahta muulia aakeella laakeella nopeimmalla quarterillani, jonka kanssa olen lassonnut varsoja. Yritin lassota toista noista muuleista ja sen jälkeen toista. Luulin ajavani niitä jo täydellä nopeudella mutta joka kerta kun kuvittelin saaneeni ne kiinni, ne ottivat kovan kirin ja ne olivat taas kaukana edessä."

Hyvä kuormamuuli kävelee yhtä vaivattomasti. Suurin osa muuleista kävelee tasaisesti ja matkaavoittavasti. Kuorma pysyy jatkuvasti tasaisesti niiden selässä. Sen meno voi näyttää hitaalta mutta vuoristopolulla se peittoaa hevosen mennen tullen.

"Muuli on voimakkaampi ja kestävämpi kuin hevonen. Muulin pito on helppoa, sille riittää vähempi ruoka kuin hevoselle. Muuli kulkee hyvässä tasapainoisessa rytmissä itsenäisesti. Se on varmajalkaisempi ja sillä on pienemmät pystymmät kaviot. Muuli pärjääkin paljon pidempään ilman kenkiä kuin hevonen.

Merrit kertoo alaskalaisista packereista, jotka ajattelivat että hevonen isommilla kaviollaan sopii paremmin kulkemaan soisille maille. Mutta kokeiltuaan muuleja, he muuttivat mielensä. Nyt he tulevat Montanaan ostavaan kuormamuuleja. Muuli astelee suolla hevosia paremmin. Muuli ei koskaan uppoa märkään maahan. Se asettelee kavionsa tarkemmin ja tuntuu siirtävän painon jalalta toiselle ilman että yhdellekään jalalle tulee liikaa painoa kerrallaan.

Merrit antaa vielä toisen esimerkin vuoristopoluilta. Jokin aika sitten metsästysajan lopussa hän toi mule stringiään syvässä lumihangessa. Hän itse veti letkaa hevosellaan, jolla oli vaikeuksia edetä syvässä upottavassa hangessa. "Kun katsoin takaisin", Merrit kertoo, "kulki kärjessä ollut muuli rauhallisesti ja astui tarkkaan hevosen jättämiin jälkiin. Ei ollut väliä oliko hevonen ottanut pitkän vai lyhyen askeleen, Muuli astui samaan jälkeen. Ja kaikki loputkin letkan muulit tekivät niin."

Merrit tietää vain kaksi muulia, jotka ovat kiintyneet kovasti omanlaisiinsa. Ne olivat kaksi tammavarsaa jotka syntyivät suunnilleen samaan aikaan ja kasvoivat yhdessä. Kun ne koulutettiin nelivuotiaina ja laitettiin töihin kuormajonoon, ne ihastuivatkin hevoseen ja ottivat kumpikin sen ottoemäkseen. Sen jälkeen ne eivät enää haikailleet toistensa perään.

Normaalisti muulit eivät kaveeraa toistensa kanssa kuten hevoset tekevät. Ne saattavat jopa purra ja potkia toisiaan ilman mitään syytä. Muulit eivät näe eroa muulitammojen ja muuliruunien välillä eikä ruuna epäröi hyökätä tamman päälle. Muuli suhtautuu hevosiin kuitenkin eri tavalla.

"Muuli kiintyy kovasti hevosiin", Merrit sanoo. "Olihan muulin emä hevonen. Jokainen hevostamma muistuttaa muulia sen omasta emästä. Laumasta muuli, oli se sitten 2 tai 20-vuotias, valitsee yhden tietyn tamman ja roikkuu tämän lähellä. Otappa se tamma pois laumasta ja muuli juoksee kiljuen ympäri laidunta!"

Jos laumassa on muita tammoja, muuli valitsee itselleen toisen "emän". Jos tammoja ei ole, se alkaa roikkua jonkun hevosruunan perässä. Muuli on niin kiintynyt "emäänsä", että se ottaa kaikki hevostamman potkut ja uhkailut vastaan ilman taistelua. Tämän takia muulit voi päästä yöllä leirissä vapaasti laiduntamaan kunhan hevoset ovat kiinni. Ne eivät lähde kauas tammastaan.
Tämä kuva on ollut nyt jo kolmessa postauksessa, mutta se sopii viimeiseen kappaleeseen niin hyvin että menkööt. Muulin mummoponikaveri ei epäröi näyttää Muulille hampaita.